"Vanhempain vartti" koulussa/eskarissa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mukamaspipsa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Mukamaspipsa

Aktiivinen jäsen
26.04.2007
2 311
0
36
Jos olisit vielä eskari-ikäinen/koululainen, haluaisitko olla mukana vanhempasi ja opettajan kanssa, kun sinusta keskustellaan?
Mun ei aikanani ei tarttenu olla, ei ollut siihen aikaan tapana. Ja hyvä niin.

Mulle oli ihan sama, mitä ne siellä puhu, kunhan munt pidettiin asiasta ulkopuolella =)

Isot tyttäreni ovat puhuneet, että oli kiusallista siinä, ku ittestä keskusteltiin. Jotkut asiat haluttiin pitää itellä, oli "kouluelämä" ja "kotielämä".
Tosin enpä mä paljo lapsestani opettajan kans puhunutkaan.

Mä olisin kyllä halunnu opettajan kans keskustella lapsestani enemmänki, mutta en halunnut, että lapseni siinä vaivaantuisi.

Elikkä tämmöisissä tapauksissa, siis näissä "vanhempain varteissa" hyväksyn "selän takana puhumisen".

Tuli vaan mieleen tämmönen, ku taas menossa tällaseen, tällä kertaa eskarilaisen kans. Ja näen oikein valmiiks, miten loukkaantunu pikkunen on, ku hänestä puhutaan.

Mites te koette nämä jutut?

Höh, tuli vähän turhan pitkä kysymys.... =)
 
Eskarilaisen kesksuteluun esikko ei tule, mutta koulun puolella olen pitänyt vanhempain vartteja ,joissa lapsi on mukana. VArtit on keskustelutilaisuus koskien lapsen edistymistä koulussa, ja on mielestäni tärkeää että lapsi on niissä mukana. :)
 
Meillä on puhuttu niin paljon muustakin, kun lapsen edistymisestä koulussa.
Siinähän ei mitään puhuttavaa edes riittäisi, koska niillä meni hyvin =)

Mutta lasten ujouteen puututtiin ja se oli ujosta lapsesta kiusallista...

 
Alkuperäinen kirjoittaja Kuuskakskutonen:
Jos olisit vielä eskari-ikäinen/koululainen, haluaisitko olla mukana vanhempasi ja opettajan kanssa, kun sinusta keskustellaan?
Mun ei aikanani ei tarttenu olla, ei ollut siihen aikaan tapana. Ja hyvä niin.

Mulle oli ihan sama, mitä ne siellä puhu, kunhan munt pidettiin asiasta ulkopuolella =)

Isot tyttäreni ovat puhuneet, että oli kiusallista siinä, ku ittestä keskusteltiin. Jotkut asiat haluttiin pitää itellä, oli "kouluelämä" ja "kotielämä".
Tosin enpä mä paljo lapsestani opettajan kans puhunutkaan.

Mä olisin kyllä halunnu opettajan kans keskustella lapsestani enemmänki, mutta en halunnut, että lapseni siinä vaivaantuisi.

Elikkä tämmöisissä tapauksissa, siis näissä "vanhempain varteissa" hyväksyn "selän takana puhumisen".

Tuli vaan mieleen tämmönen, ku taas menossa tällaseen, tällä kertaa eskarilaisen kans. Ja näen oikein valmiiks, miten loukkaantunu pikkunen on, ku hänestä puhutaan.

Mites te koette nämä jutut?

Höh, tuli vähän turhan pitkä kysymys.... =)


Juuh, taisi tosiaan tulla liian pitkä kysymys. Mutta jospa sais vastauksia vain tähän tummennettuun osaan? Plliiis :D
 
Juu, jotta saisin paremman mahdollisuuden puolustautua. :whistle:

Ja asiasta toiseen; minusta nämä tapaamiset ovat aika turhia, aina tulee vain positiivista lausumaa ja kaikki on ok.

Miten muuten minä selvisin koulustani kun mun vanhemmat eivät koskaan olleet tapaamisissa (= sellaisia ei ollut 60 ja 70 luvuilla ). He tiesivät nippanappa minkälaiset toikkarit sain ja se riitti. Kunhan pääsin luokalta seuraavalle niin kaikki oli kunnossa.
Kuitenkin minusta tuli ihan normaali (?) aikuinen ja koulussakin pärjäsin keskivertaisesti.
 
EN oikeesti osaa sanoa, silloin kun mä oon ollut koulussa niin ei ollut vaihtoehtoja se oli ope ja vanhempi

Mun lasten opettaja pitää kaksi varttia, toisen niin että paikalla on opettaja ja vanhempi tai vanhemmat ja toinen on palautekeskustelu toukokuussa, jossa lapsi mukana ja käydään läpi kouluvuotta.
Toki jos on tarvetta niin järjestetään useamminkin
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huuhkajatar:
Juu, jotta saisin paremman mahdollisuuden puolustautua. :whistle:

Ja asiasta toiseen; minusta nämä tapaamiset ovat aika turhia, aina tulee vain positiivista lausumaa ja kaikki on ok.

Miten muuten minä selvisin koulustani kun mun vanhemmat eivät koskaan olleet tapaamisissa (= sellaisia ei ollut 60 ja 70 luvuilla ). He tiesivät nippanappa minkälaiset toikkarit sain ja se riitti. Kunhan pääsin luokalta seuraavalle niin kaikki oli kunnossa.
Kuitenkin minusta tuli ihan normaali (?) aikuinen ja koulussakin pärjäsin keskivertaisesti.

Ollaan varmaan sit samaa ikäluokkaa.
Mutta meillä oli jotain vanhempainiltoja, joissa myös sai mahiksen keskustella opettajan kans. Siis oli vapaaehtoista.

Onneks sillon ei tullu ees kysymykseen, että ois itte ollu pitäny olla mukana siellä!!!! Kerran eka luokalla olin jossain vanhempainillassa mukana ja kaikki nauro mun hienolle piirustukselle...
Se on jääny mieleen, ku olin niin ylpee piirustuksestani.

Mutta ei siitä mitään traumoja oo jääny :D :D Vaikka edelleenki puhun 36 vuoden takaisista asioista :o :D
 

Yhteistyössä