V
Valpuri
Vieras
Minulla on noin pari vuotias lapsi. Lapsen isyyttä ei ole virallistettu, koska meillä on lapsen isän kanssa lähes 38 vuoden ikäero. Lapsi on isänsä kanssa tekemisissä kuitenkin lähes joka päivä ja meillä on keskenään ihan hyvä "suhde". Nyt on asia alkanut mietityttämään niin paljon, etten ole saanut öisin nukuttua enkä syötyä lähes lainkaan noin viikkoon. Olen soittanut ja varannut ajan lastenvalvojalta, mutta ajan sai vasta kesäkuun puoleen väliin. Nyt on olo jo parempi kun on edes se aika varattuna.
Tässä vaan mietityttää, että miten tämän ikäeron kanssa "kehtaa" asiaa virallistaa. Ja mitä esim. kun lapsi menee syksyllä päiväkotiin niin miten siellä asian ottavat. Itse kun olen tosi kova stressaamaan ja murehtimaan kaikkia asioita. Kaikki läheiset, esim. minun vanhemmat ja miehen tytär olettavat/tietävät miehen olevan lapseni isä, joten sinne päin asiaa ei tarvitse enää lähteä "selittelemään". Itse kuitenkin ajattelen (eikä mieskään ole virallistamista vastaan), että on parempi itselläkin olla jos/kun asia virallistetaan. Mitä mieltä te olette, onko hyvä lapsenkin kannalta virallistaa isyyttä, kun lapsen ja isän ikäero kuitenkin on lähes 60 vuotta, mutta äidin ja lapsen ikäero vain 22 vuotta. Itse en ehkä osaisi asian kanssa elää enkä antaisi itselleni asiaa anteeksi jos isyyttä ei tunnustettaisi.
Jos/kun lähdemme viemään asiaa eteenpäin olemme sopineet, että olen jatkossakin yksinhuoltaja. Mies tietenkin saa jatkossakin olla lapsen kanssa samalla lailla kun nykyäänkin. Olemme nytkin kuin perhe, vaikka emme kirjoilla samassa taloudessa olekaan.
Tässä vaan mietityttää, että miten tämän ikäeron kanssa "kehtaa" asiaa virallistaa. Ja mitä esim. kun lapsi menee syksyllä päiväkotiin niin miten siellä asian ottavat. Itse kun olen tosi kova stressaamaan ja murehtimaan kaikkia asioita. Kaikki läheiset, esim. minun vanhemmat ja miehen tytär olettavat/tietävät miehen olevan lapseni isä, joten sinne päin asiaa ei tarvitse enää lähteä "selittelemään". Itse kuitenkin ajattelen (eikä mieskään ole virallistamista vastaan), että on parempi itselläkin olla jos/kun asia virallistetaan. Mitä mieltä te olette, onko hyvä lapsenkin kannalta virallistaa isyyttä, kun lapsen ja isän ikäero kuitenkin on lähes 60 vuotta, mutta äidin ja lapsen ikäero vain 22 vuotta. Itse en ehkä osaisi asian kanssa elää enkä antaisi itselleni asiaa anteeksi jos isyyttä ei tunnustettaisi.
Jos/kun lähdemme viemään asiaa eteenpäin olemme sopineet, että olen jatkossakin yksinhuoltaja. Mies tietenkin saa jatkossakin olla lapsen kanssa samalla lailla kun nykyäänkin. Olemme nytkin kuin perhe, vaikka emme kirjoilla samassa taloudessa olekaan.