vanhempien ikäero ja lapsi

[Valpuri]

Minulla on noin pari vuotias lapsi. Lapsen isyyttä ei ole virallistettu, koska meillä on lapsen isän kanssa lähes 38 vuoden ikäero. Lapsi on isänsä kanssa tekemisissä kuitenkin lähes joka päivä ja meillä on keskenään ihan hyvä "suhde". Nyt on asia alkanut mietityttämään niin paljon, etten ole saanut öisin nukuttua enkä syötyä lähes lainkaan noin viikkoon. Olen soittanut ja varannut ajan lastenvalvojalta, mutta ajan sai vasta kesäkuun puoleen väliin. Nyt on olo jo parempi kun on edes se aika varattuna.

Tässä vaan mietityttää, että miten tämän ikäeron kanssa "kehtaa" asiaa virallistaa. Ja mitä esim. kun lapsi menee syksyllä päiväkotiin niin miten siellä asian ottavat. Itse kun olen tosi kova stressaamaan ja murehtimaan kaikkia asioita. Kaikki läheiset, esim. minun vanhemmat ja miehen tytär olettavat/tietävät miehen olevan lapseni isä, joten sinne päin asiaa ei tarvitse enää lähteä "selittelemään". Itse kuitenkin ajattelen (eikä mieskään ole virallistamista vastaan), että on parempi itselläkin olla jos/kun asia virallistetaan. Mitä mieltä te olette, onko hyvä lapsenkin kannalta virallistaa isyyttä, kun lapsen ja isän ikäero kuitenkin on lähes 60 vuotta, mutta äidin ja lapsen ikäero vain 22 vuotta. Itse en ehkä osaisi asian kanssa elää enkä antaisi itselleni asiaa anteeksi jos isyyttä ei tunnustettaisi.

Jos/kun lähdemme viemään asiaa eteenpäin olemme sopineet, että olen jatkossakin yksinhuoltaja. Mies tietenkin saa jatkossakin olla lapsen kanssa samalla lailla kun nykyäänkin. Olemme nytkin kuin perhe, vaikka emme kirjoilla samassa taloudessa olekaan.

 

[vieras]

No jos miehen ikä noin kovasti hävettää, niin pitääkö se lapsi sitten siihen tehdä tai seurustella pappansa ikäsen miehen? Ei ymmärrä ei, ei mun tarvi miestäni hävetä!

 

[Nalletar]

Henk.koht mä olen sitä mieltä, että isällä on oikeus olla ihan virallisesti isä jos niin haluaa ja lapsella oikeus viralliseen isään. Antaa toisten ajatella mitä tykkää. Ei se ikäero mikään maata kaatava asia ole. Te elätte tavallanne ja jos kaikki on onnellisia niin se on ihan ok. Tuttava perheessä oli kanssa vanhemmilla mielettämän iso ikäero. Tietääkseni lapsi ei siitä koskaan ole joutunut kärsimään.

 

[vieras]

Itse virallistaisin kyllä, uskon että se on lapsen kannalta parasta.

 

[Valpuri]

No, ei se minusta ainakaan tunnu siltä, että olisin pappani ikäisen miehen kanssa. Esim. isoisäni kuoli muutamia vuosia sitten ja oli silloin 80 vuotias. Että ei se 60 ja 80 ole ihan sama asia kuitenkaan Samoin muut isovanhempani ovat syntyneet 1920-luvulla (yksi on syntynyt -32)

Mutta on tässä tätä asiaa aikaa miettiä kuitenkin puolisen kuukautta. Neuvolassa ajattelin ja asiasta puhua. Tärkeintä kuitenkin että olen tuonne lastenvalvojalle soiton jälkeen paljon rauhallisempi..