Vanhempien nukkuminen

[zzzzzz]

Olenko ainoa, josta tuntuu, että pienen vauvan kanssa arki on jatkuvaa sängyssäoleilua? Meillä on vähän päälle 1kk ikäinen vauva kotona. Menemme sänkyyn ysin aikaan illalla. Syötän vauvan muutaman kerran ja hän nukahtaa yleensä noin yhdentoista aikaa. Samantein itse rupean unille. Aamulla heräämme noin ysin tai kympin aikaan. Tuohon väliin sitten sisältyy noin 3-4 heräämistä ja syöttöä. Yhteensä yöllä ollaan siis hereillä 1-3h. Lisäksi vauva nukkuu levottomasti ja pitää äitiä hereillä suuren osaa yöstä. Kaikenkaikkiaan omat unet jää laskujen mukaan ehkä kuuteen tuntiin ja sekin pätkissä, vaikka sitä oleileekin sängyssä lähes 12h! Olen aina tarvinnut unta paljon ja siksi aamuisin olen todella väsynyt. Monet ehdottavat, että pitäisi vielä päikkäreitä nukkua, mutta ei tee kauheasti mieli niistä vähäisistä hereilläolotunneista kuluttaa päikkäreihinkin vielä muutamaa tuntia päivässä.

Olenko ainoa, joka kokee nää arjet näin puuduttavina ja ettei aikaa ole mihinkään muuhun kun pedissä oleskeluun? Ihmettelen, kun jotkut vanhemmat sanovat laittavansa muksunsa sänkyyn kasin aikaan ja itse menevät unille vasta puolen yön aikaan. Että helppoa, kun saa omaa aikaa niin monta tuntia illalla. Ei meillä vaan. Vai ovatko nuo sitten vanhempien lasten vanhempia tai eivät yösyötä tai pärjäävät vain älyttömän lyhyillä yöunilla?

 

[smirk]

Meillä ainakin vasta siinä viiden kuukauden iässä saatiin rytmiä aikaistettua niin että vauva saatiin kasin aikaan nukkumaan. Kyllä nuo alkukuukaudet tosiaan taitaa monilla mennä just tolleen, että vauva kukkuu puoleen yöhön ja koko ajan pitää olla imettämässä. Kyllä aika helpottaa vielä.. meillä tosin on öiden kanssa ollut aika vaikeaa koko eka vuosi, mutta monilla vauvoilla rytmi löytyy ja yöt alkaa sujua siinä puolen vuoden iässä. Koita nauttia löysäilystä sängyssä ja jos väsyttää niin kyllä ne päikkäriajat kannattaa oikeasti hyödyntää nukkumiseen.

Teilläkin on vaavi vielä niin pieni, että tuntuu että elämä on aika tälläistä mutta ihmeen nopeasti se vauva kasvaa ja tilanteet muuttuu! Tosin kyllä uusiakin haasteita aina samalla tulee, mutta sehän on vain elämää!

 

[zirp]

Oman tissuttelijani nukutin yöt vieressä ensimmäisen vuoden ajan. Ekat kuukaudet olivat tosi rankkoja, kun tyttö tankkasi koko illan tissillä 5-6h putkeen ehkä max 5min tauoilla. Olin valmis nukkumaan jo yhdeksältä, mutta typykkä vaan halusi tissiä. Niinpä aloin nukuttaa tytön viereeni. Hyvin nopeasti opin imettämään niin, etten edes kunnolla herännyt syöttöpuuhiin. Aamulla oli tosi levännyt olo, enkä edes muistanut, kuinka monta kertaa yön aikana olin syöttänyt. Nyt tyttö nukkuu jo omassa sängyssä ja veteleekin yöt hyvin heräämättä, jollei ole sairaana. Ikää himpun yli 1v.

Ensimmäiset kuukaudet ovat rankkoja, kun vauva vasta opettelee rytmiin ja yleensä tankkaileekin aika tiuhaan. Omalla kohdallani perhepetijärjestely helpotti todella paljon.

 

[äslekr]

Vauvasi on vielä kovin pieni, juuri tuollaistahan se pienen kanssa on! Isompana sitten alkavat heräilyt ja syömiset vähentyä. Meillä nyt 2 ja 4-vuotiaat lapset, jotka nukkuvat 20.00-06.30. Iltaan jää siis hieman omaa aikaa, mutta aika aikaisin sitä itsekin kaipaa petiin, lapsetkin heräilevät edelleen öisin.. Ei muuta kuin kärsivällisyyttä, tee oma olosi mahdollisimman mukavaksi!

 

[Toista odottava.]

Sellaistahan se on, kuten jo muutkin sanoi. Itsee en olisi selvinnyt ellen olisi ottanut myös päiväunia. Parasta tuossa ajassa on kuitenkin se, ettei tarvitse keskittyä muuta kuin vauvaan ja kotona olemiseen. Muu maailma saa vähäksi aikaa jäädä. Aika menee kuitenkin nopeasti....liian nopeasti, ja sitten sitä jo haluaakin sen toisen vauvan. Ja rumba alkaa alusta. Hieman kyllä henkkoht jännittää, että kuinka väsynyt sitä onkaan taas mahd seuraavat pari vuotta.

Ja piti vielä sanoa, että ei kaikki lapset mene kasilta nukkumaan, se on vanhempien valinta. Meillä lapsi meni vauvana tosi myöhään yöunille, ja nytkin 4-vuotiaana edelleen klo22. Ja se on sopinut meille, sillä aamusta lapsi nukkuu sitten kasiin. Viikonloppuisin saatetaan kaikki nukkua pitkään.

 

[äippä84]

Itsekin juuri muistelin kuinka paljon sitä tuli pötköteltyä sängyllä tai istuskeltua sohvalla kun oli pieni vauva. Alkuun imetys on tosiaan kokopäivätyö, ja yötyö. Minuakin helpotti se että nukuin vauvan kanssa öisin samassa sängyssä joten en itse joutunut kunnolla heräämään tai liikkumaankaan. Annoinkin lapsen syödä koko ensimmäisen vuoden ja ylikin öisin. En ikimaailmassa olisi jaksanut imettää yöllä jos vauva olisi nukkunut omassa sängyssä muualla kuin välittömästi omassani kiinni.

Muistan hyvin vaiheen jolloin vauva aloitti iltatankkauksen kuuden-seitsemän aikaan ja lopetti vasta yhdeksältä. Koitin imettää kuten päivällä mutta se ei onnistunut, vauvasta tuli mielettömän kiukkuinen. Joten, varasin itselleni iltapala-arsenaalin sohvan viereen ja katsoin sen ajan telkkaria. Sitten ysiltä saatoinkin mennä nukkumaan, olinhan itsekin syönyt ja usein vauvan pisin unipätkä oli 21-24, tai syöttö klo23 ja unet 23-02. Kolmea tuntia pidempää väliä ei ikinä tullut.

Imetys saattaa alussa tahdittaa koko elämää niin että tuntuu vaikealta suunnitella mitään muuta kuin kotona kykkimistä. Siinä taas saattaa seinät kaatua päälle. Se että äiti erakoituu tai kokee olevansa vain pyykkäävä maitobaari on vaarallisempaa kuin se että vauvalla on joskus nälkä. Itse en ymmärtänyt tätä, ja uhrauduin oman mielenterveyteni kustannuksella. Eli äidinkin pitää muistaa olla terveesti itsekäs, koska iloinen ja terve äiti on lapsen etu! Tätä jankutetaan aina ja kaikkialla, mutta se on totta.

Nyt meillä on tuo tilanne että lapsi menee kasilta ja aikuiset usein vasta puolilta öin. Heräämme kahdeksalta. Mutta lapsi onkin jo 2 ½ vuotias! Tiedän kyllä perheitä jotka ovat olleet vuoden tai enemmän edellä näissä askeleissa. Kuulemma niitäkin vauvoja on, jotka eivät syö öisin.. tai tankkaavat kolmen tunnin välein vain viisi minuuttia rinnalla. Mutta alussa kannattaa olla lapsentahtinen, se kantaa hedelmää sitten myöhemmin!