vanhempien vuoroviikkoasuminen -kokemuksia?

["mie"]

Tarvitaan kolme asuntoa, yhteinen ja molemmille oma.

Tälleen toimiikin.

 

[Perussuomalainen Poliisi]

Maanpetturi Jyrki Katainen yritti raiskata pikkulapsen. Lapsen isä näki tapahtuman ja hakkasi jätekasan kuoliaaksi. Paikalle saapunut miesryhmä vei saastaisen raadon läheiselle sorakuopalle, jossa se poltettiin puunrunkojen päällä. Tämän iloisen tapahtuman johdosta paikallinen ympäristönsuojeluyhdistys maksoi kaikille ongelmajätteen hävittämiseen osallistuneille 5 000 euron palkkion.

 

[ei toimi]

Sini, tarkoitan kiintopisteellä sitä että huomasin jo tuossa lyhyessä ajassa, että se ei tule näissä keskusteluissa esille, että lapsille tulee tuossa se rooli "kodin luojista" eli toimivat pysyvänä asiana kodissa. Se rooli kuuluu aikuiselle eli aikuisen pitää luoda koti ja edustaa pysyvyyttä. Lyhyeksi aikaa varmasti ok, mutta ei lopullisesti. Minusta meilläkin tuo järjestely oli hyvä sen aikaa, että saatiin uudet asunnot ostettua ja remontoitua ja lapset eivät joutuneet mihinkään väliaikaisasuntoihin.

 

["jepp"]

työkaverini asui noin vuosia. Kypsä, aikuinen ratkaisu, jossa nähtiin kouluikäisten lasten paras. Talosta kumpikin huolehti entiseen malliin. Lapsille jatkuva reissaaminen on rankkaa.

 

["sini"]

Kiinnostaa kyllä vielä, miten se käytännössä näkyy, että lapset ovat kodin kiintopiste. Olen lukenut että se on juuri tämän järjestelyn ongelma lasten kannalta, mutta en hahmota, että miten se käytännössä näkyy.

 

[Leonor]

Mietitäänpä lasten kannalta: kipeä avioero tulee ja he joutuvat koko ajan elämään sitä uudestaan ja uudestaan. Samassa sängyssä, jossa ennen nukkui kaksi, onkin vain yksi. Ruokapöydässä jossa ennen oli koko perhe, on aina vain toinen vanhempi jne. Eli kaipaus olisi hyvin konkreettista koko ajan ja vanhat ympyrät muistuttaa koko ajan.

Toisekseen miten lapset näkee vanhempiensa elämän sillä toisella viikolla? Vanhempi häviää jonnekin viikoksi, paikkaan jonne lapsilla ei ole asiaa. Jos lapset asuvat vanhempien luona vuoroviikoin, heillä on selkeä kuva vanhempien arjesta ja omat tavarat sun muut odottaa siellä toisen vanhemman luona. Tuossa mallissa taas jää lapsen mielikuvituksen varaan kuvitella miten poissa olevan vanhemman arki sujuu. Ja sujui se miten tahansa, tapahtuu se paikkassa jonne lapset eivät kuulu tai ole tervetulleita.

Lapset kasvaa, muuttaa omilleen, vanhemmat myy heidän asunnon, eikä jäljellä ole yhtään paikkaa, joka olisi lapsille tuttu. Koko lapsuus häviää kertalaakista.

 

["Eräs"]

Mietitäänpä lasten kannalta: kipeä avioero tulee ja he joutuvat koko ajan elämään sitä uudestaan ja uudestaan. Samassa sängyssä, jossa ennen nukkui kaksi, onkin vain yksi. Ruokapöydässä jossa ennen oli koko perhe, on aina vain toinen vanhempi jne. Eli kaipaus olisi hyvin konkreettista koko ajan ja vanhat ympyrät muistuttaa koko ajan.

Toisekseen miten lapset näkee vanhempiensa elämän sillä toisella viikolla? Vanhempi häviää jonnekin viikoksi, paikkaan jonne lapsilla ei ole asiaa. Jos lapset asuvat vanhempien luona vuoroviikoin, heillä on selkeä kuva vanhempien arjesta ja omat tavarat sun muut odottaa siellä toisen vanhemman luona. Tuossa mallissa taas jää lapsen mielikuvituksen varaan kuvitella miten poissa olevan vanhemman arki sujuu. Ja sujui se miten tahansa, tapahtuu se paikkassa jonne lapset eivät kuulu tai ole tervetulleita.

Lapset kasvaa, muuttaa omilleen, vanhemmat myy heidän asunnon, eikä jäljellä ole yhtään paikkaa, joka olisi lapsille tuttu. Koko lapsuus häviää kertalaakista.

Miten niin "lapset eivät ole tervetulleita"? Kärjistelet ihan kummallisesti. Tottahan siellä toisessakin asunnossa voi käydä. Ja miten niin vanhemman arkea ei näkisi? Eihän arki ja elämä ole sidottu mihinkään asuntoon, vaan ihan yhtä lailla se toteutuu missä vaan.

Jos vanhaan asuntoon jääminen on huono, niin pitäisikö sitten kaikkien eroavien myydä asuntonsa? Mielenkiintoista, koska useinhan ajatellaan juuri, että on hyvä, jos se vanha asunto jää. Miksi tässä se olisi huono asia?

Moni muukin myy lapsuudenkodin sitten kun lapset muuttavat pois. Eivät kaikki halua jäädä yksin tai kahdestaan vaikkapa isoon omakotitaloon. ja joillain ei ole varaa maksaa vaikka neljän henkilön asunnosta vuokraa, jos siellä asuu yksi tai kaksi. Lapsuus ei ole myöskään sidottu asuntoon - kyllä ne muistot jäävät, samoin kaikki tutut tavarat.

Vähän ristiriitaista, että eron jälkeen ei saisi jäädä tuttuun asuntoon (tuttu paikka muistuttaa muutoksesta), mutta lasten muutettua pois ei saisi myydä asuntoa (ettei lapsuus katoa).

 

[Meillä]

Meidän ratkaisu on ollu nyt muutaman kuukauden ajan se, että asutaan kämppiksinä samassa talossa. Ei juuri eroa aikaisemmasta elämästämme, nyt vain on sovittu, että olemme eronneet.

Ex-mies on töissä toisella paikkakunnalla ma-to, joten enimmäkseen olen lasten kanssa yksin täällä. Joka toinen viikonloppu ollaan täällä kaikki, joka toinen viikonloppu olen vähintään yhden yön yökyläilemässä erään mukavan miehen luona.

Ex-mies on silminnähden ja korvinkuultavan helpottunut, kun en enää painosta, että meillä pitäisi ola parisuhde. Nyt jopa soittelee työpaikkakunnalta ja kyselee kuulumisia. Hänelle sopii että on lasten kanssa kun itse olen omilla menoillani.

Emme "voi" vielä myydä taloa rahan takia. Tämä järjestely jatkuu varmastikin ainakin vuoden.

Ainoa ongelma on biologinen kelloni, koska haluaisin vielä jossain vaiheessa "oikean uuden miehen" (tämä nykyinen laastarini ei sitä todennäköisesti ole) ja vielä yhden vauvan. Kun asun täällä, en pääse aloittamaan uutta elämää - ja aika vain kuluu ja nuoruus hupenee.

 

["sini"]

Tota kämppismuotoakin on tullut harkittua ja tavallaan elämme sitä nytkin. Mitään parisuhdetta ei ole ja suurin osa öistä menee eri huoneissa, mutta en usko että mies pystyisi siihen järjestelyyn. Nytkin sanoo että hänen mielestään on vielä toivoa kun asutaan yhdessä. En haluaisi ylläpitää turhia toiveita ja itsekin haluaisin siirtyä eteenpäin. En haaveile uudesta miehestä tai lapsista, mutta nykyisestä miehestä haluan kyllä eroon.

En myöskään ymmärrä tuota että lapset kärsisivät, jos jäisivät vanhaan kotiin asumaan. Jotenkin itsestä tuntuu että helpompi heille on että koti pysyy samana, kuin että yhtäkkiä olisikin kaksi uutta kotia. Pääsisi siinä tavararuljanssissakin helpommalla. Mutta kiva kuunnella erilaisia näkökulmia niin tulee ajateltua asiaa monelta kantilta.