Vanhoillislestadiolaiset; mitä ajatuksia tämä herättää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pro
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pro

Vieras
Kopsasin tekstin toiselta palstalta, ketjun aiheena oli Johanna Lumijärven teksti edellisessä päivämiehessä.

"Teksti pisti kyllä miettimään. Miettimään sitä, että miksi meidän piireissä on niin valtava halu kontrolloida muiden ihmisten keskusteluja, jopa ajatuksia. Eikö uskovaiselle riitä omien vaivojen tutkiminen?

Itselläni ei ole mitään mahdollisuutta puhua tunteistani, ajatuksistani ja mielipiteistäni muiden uskovaisten kanssa. Tiedän, että jos nyt, yhteisöstä saatuje nkielteisten kokemusten jälkeen aukaisisin suuni, niin minut leimattaisiin välittömästi uskoni kieltäneeksi. Siitä leimasta ei minulle sanottaisi mitään, mutta sen näkisi kuulijoiden kasvoilta.

Vaikka usko on hyvä ja oikea, niin tää yhteisö on läpimätä. Hyvän uskovaisen miehen kriteerit tuntuvat nykyään olevan: rahaa, sosiaalisia suhteita, iso perhe, rohkeus puhua uskonasioista isoon ääneen. Hyvän uskovisen naisen kriteerit: Äiti, iso perhe, kiinnostus osallistua ry:n keittiövuoroihin ja pullanleivontaan.

Sitten kun satutkin poikkeamaan kuvasta, niin a vot. Kun Jumala ei antanutkaan kuin kaksi lasta, kun naisena käytät mahdollisuutesi opiskella korkeakoulussa, kun ry:n leivonnat ja myyjäiset eivät nappaa pätkän vertaa; ajattelet että on tärkeämpää auttaa leipomalla esim lähisukulaisten isoja perheitä. SIlloin olet 'alemman luokan uskovainen': Seuroissa juttelette vain oman perheen kesken. Naapuruston kahdestasadasta uskovaisesta perheestä vain yhdestä päästetään lapsia teille leikkimään. Jopa lähisukulaiset jättävät yhteydenpidon vähemmälle.

No mikäs siinä. Vihjeet allkavat pikkuhiljaa menemään perille. Minä lopetin sisarillat. En enää tyyrää lapsia pyhäkouluun. Seurat ollaan nyt muutaman viikon ajan kuunneltu radiosta.

Uskosta en halua luopua, mutta rakkaus uskonveljiin ja -sisariin on alkanut murenemaan myös minun puoleltani. En enää halua elää eristettynä saarekkeena tällaisen porukan keskellä. "

-Uskovainen äiti.
 
Hyvän lestadiolaismiehen kriteerit ovat muuten nykyään oma yritys, vitusti rahaa, uus audi edustusautona, kakkosautona luxuskatumaasturi, iso ja vitun kallis talo, ylellinen kesämökki, loma-asunto ulkomailla,vitusti rahaa, rahaa, rahaa, vitusti rahaa ja kyky osata olla alistava ja narsistinen, henkisestä pahoinpitelemisestä nauttiva mies.

Hyvän lestadiolaisnaisen kriteerit on antaa pesää ja toimia synnytyskoneena, orjana.

Vielä 90-luvun puolivälissä oltiin sitä mieltä että maallisen mammonan tavoitteleminen on väärin ja syntistä.
 
[QUOTE="vieras";25010273]Hyvän lestadiolaismiehen kriteerit ovat muuten nykyään oma yritys, vitusti rahaa, uus audi edustusautona, kakkosautona luxuskatumaasturi, iso ja vitun kallis talo, ylellinen kesämökki, loma-asunto ulkomailla,vitusti rahaa, rahaa, rahaa, vitusti rahaa ja kyky osata olla alistava ja narsistinen, henkisestä pahoinpitelemisestä nauttiva mies.

Hyvän lestadiolaisnaisen kriteerit on antaa pesää ja toimia synnytyskoneena, orjana.

Vielä 90-luvun puolivälissä oltiin sitä mieltä että maallisen mammonan tavoitteleminen on väärin ja syntistä.[/QUOTE]

Oletko vl?
 
[QUOTE="vieras";25010358]Entinen, onneksi.[/QUOTE]


Olet siis ainakin osittain samaa mieltä tekstin 'uskovaisen äidin' kanssa.

Olis mielenkiintoista selvittää kuinka moni edelleen vl yhtyy tekstin ajatuksiin. :)
 
[QUOTE="vieras";25010273]Hyvän lestadiolaismiehen kriteerit ovat muuten nykyään oma yritys, vitusti rahaa, uus audi edustusautona, kakkosautona luxuskatumaasturi, iso ja vitun kallis talo, ylellinen kesämökki, loma-asunto ulkomailla,vitusti rahaa, rahaa, rahaa, vitusti rahaa ja kyky osata olla alistava ja narsistinen, henkisestä pahoinpitelemisestä nauttiva mies.

Hyvän lestadiolaisnaisen kriteerit on antaa pesää ja toimia synnytyskoneena, orjana.

Vielä 90-luvun puolivälissä oltiin sitä mieltä että maallisen mammonan tavoitteleminen on väärin ja syntistä.[/QUOTE]

Jotenkin tästä kirjoituksesta "näkee", että olet katkera ja sulla ei ole hyvä olla:(
 
Kopsasin tekstin toiselta palstalta, ketjun aiheena oli Johanna Lumijärven teksti edellisessä päivämiehessä.

"Teksti pisti kyllä miettimään. Miettimään sitä, että miksi meidän piireissä on niin valtava halu kontrolloida muiden ihmisten keskusteluja, jopa ajatuksia. Eikö uskovaiselle riitä omien vaivojen tutkiminen?

Itselläni ei ole mitään mahdollisuutta puhua tunteistani, ajatuksistani ja mielipiteistäni muiden uskovaisten kanssa. Tiedän, että jos nyt, yhteisöstä saatuje nkielteisten kokemusten jälkeen aukaisisin suuni, niin minut leimattaisiin välittömästi uskoni kieltäneeksi. Siitä leimasta ei minulle sanottaisi mitään, mutta sen näkisi kuulijoiden kasvoilta.

Vaikka usko on hyvä ja oikea, niin tää yhteisö on läpimätä. Hyvän uskovaisen miehen kriteerit tuntuvat nykyään olevan: rahaa, sosiaalisia suhteita, iso perhe, rohkeus puhua uskonasioista isoon ääneen. Hyvän uskovisen naisen kriteerit: Äiti, iso perhe, kiinnostus osallistua ry:n keittiövuoroihin ja pullanleivontaan.

Sitten kun satutkin poikkeamaan kuvasta, niin a vot. Kun Jumala ei antanutkaan kuin kaksi lasta, kun naisena käytät mahdollisuutesi opiskella korkeakoulussa, kun ry:n leivonnat ja myyjäiset eivät nappaa pätkän vertaa; ajattelet että on tärkeämpää auttaa leipomalla esim lähisukulaisten isoja perheitä. SIlloin olet 'alemman luokan uskovainen': Seuroissa juttelette vain oman perheen kesken. Naapuruston kahdestasadasta uskovaisesta perheestä vain yhdestä päästetään lapsia teille leikkimään. Jopa lähisukulaiset jättävät yhteydenpidon vähemmälle.

No mikäs siinä. Vihjeet allkavat pikkuhiljaa menemään perille. Minä lopetin sisarillat. En enää tyyrää lapsia pyhäkouluun. Seurat ollaan nyt muutaman viikon ajan kuunneltu radiosta.

Uskosta en halua luopua, mutta rakkaus uskonveljiin ja -sisariin on alkanut murenemaan myös minun puoleltani. En enää halua elää eristettynä saarekkeena tällaisen porukan keskellä. "

-Uskovainen äiti.

mä olen joissakin asioissa sinun kanssa samaa mieltä. Mä en ole yhtään kiinnostujnut ry:n keittiövuoroista enkä pullan leivonnasta. en ole koko keittiövuorossa mukana, teen jotain muuta:) JA enkä koskaan leivo myyjäisiin, ompelen paljon mieluummin. Mulla tämä ei ole koskaan teettänyt ongelmaa. Eikä kukaan näytä sitä ihmetellen.

MEillekään ei ole annettu isoa perhettä, mutta kyllä meillä vierailee isot perheet ja me kyläillään erilaisissa perheissä.

Siinä olen vähän samaa mieltä, että välillä tuntuu, etten kuulu joukkoon, kun meillä on niin vähän lapsia. Lapset kuitenkin kuuluvat vl perheeseen, niin jotenkin sisarilloissa tulee vaikea olo, kun itsellä ei ole pientä lasta.
 
[QUOTE="vieras";25010422]Tottakai olen katkera.

Ainoastaan ne jotka ovat käyneet läpi saman helvetin, tietävät kuinka tuskallista se voi olla.[/QUOTE]

minkä helvetin käynyt läpi? Tiedän moniakin, jotka ovat lähteneet pois liikkeistä, eikä heillä ainakaan nuin katkera olo ole. Itse ovat tehneet valinnan
 
[QUOTE="vieras";25010422]Tottakai olen katkera.

Ainoastaan ne jotka ovat käyneet läpi saman helvetin, tietävät kuinka tuskallista se voi olla.[/QUOTE]

Sivullisena kysyisin, minkälaista elämänne oli silloin, kun olit lapsi/nuori? Kiinnostaisi myös kuulla, että missä kohtaa alkoi sun kohdalla esim. kyseenalaistaminen/ahdistus ja että missä sun mielestä mättää? Itse en siis ole vl, eikä minusta varmaan tulekaan, uteliaisuuttani kysyn vain. Anteeksi, jos tungettelen.
 
[QUOTE="äiti";25010453]jos lapsii liian vähän niin mitä se tarkottaa?[/QUOTE]

mulla lapsia vajaa tusina eli 2. Määrä sopiva ja riittävän iso perhe meille. Kiitän siitä Taivaan Jumalaa.
 
Hei,
kysyisin sellaista että kun täällä ilmeisesti nyt ainakin yksi vl on, niin montako lasta teillä on? Tuleeko vielä lisää? Jos lapsia on paljon, niin kuinka järjestätte esim. matkalle lähdöt tms. ihan täällä kotimaassa? Jääkö kaikille lapsille riittävästi aikaa?

Ja siis tämän kysymyksenhän voisi toki suunnata ihan kaikille vanhemmille, joilla on iso perhe, ei pelkästään veeällille. :)
 
minkä helvetin käynyt läpi? Tiedän moniakin, jotka ovat lähteneet pois liikkeistä, eikä heillä ainakaan nuin katkera olo ole. Itse ovat tehneet valinnan

Olen menettänyt lapsuuteni, nuoruuteni sekä osan aikuisuudestani tuolle paholaisen pesälle, paljon olen kokenut pahaa, aivan liian paljon. Tulen olemaan hautaan asti katkera ja vihainen koko saatanan pesälle kaikesta.

Siis siitä en todellakaan koe huonoa omaatuntoa tai mitään pahaa, että lähdin liikkestä lätkimään. En todellakaan. Elän maanpäällisessä taivaassa tällähetkellä.
 
Kun täällä näköjään muutkin kyselee, niin tota mitäs vl-piireissä noin niinkuin yleisesti ottaen ajatellaan naisesta, jolla on lapsia kahden eri miehen kanssa?
 
[QUOTE="äiti";25010453]jos lapsii liian vähän niin mitä se tarkottaa?[/QUOTE]


Se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Vl-piireissä joku voi ajatella, että alle 10 lasta-liian vähän. toinen että alle 5 lasta-liian vähän. Kolmas ajattelee että lasten tulo loppui yhtäkkiä-liian vähän.
 
Hei,
kysyisin sellaista että kun täällä ilmeisesti nyt ainakin yksi vl on, niin montako lasta teillä on? Tuleeko vielä lisää? Jos lapsia on paljon, niin kuinka järjestätte esim. matkalle lähdöt tms. ihan täällä kotimaassa? Jääkö kaikille lapsille riittävästi aikaa?

Ja siis tämän kysymyksenhän voisi toki suunnata ihan kaikille vanhemmille, joilla on iso perhe, ei pelkästään veeällille. :)

Kysyt, tuleeko vielä lisää lapsia? meillä on kaksi lasta ja lisää saa tulla, muttei näytä tulevan:(
 
[QUOTE="vieras";25010459]Sivullisena kysyisin, minkälaista elämänne oli silloin, kun olit lapsi/nuori? Kiinnostaisi myös kuulla, että missä kohtaa alkoi sun kohdalla esim. kyseenalaistaminen/ahdistus ja että missä sun mielestä mättää? Itse en siis ole vl, eikä minusta varmaan tulekaan, uteliaisuuttani kysyn vain. Anteeksi, jos tungettelen.[/QUOTE]

En kyllä mielellään näistä asioista puhu, varsinkaan näin yleisesti. Sen verran sanon että elämäni on ollut täyttä helvettiä.
 
[QUOTE="vieras";25010488]Kun täällä näköjään muutkin kyselee, niin tota mitäs vl-piireissä noin niinkuin yleisesti ottaen ajatellaan naisesta, jolla on lapsia kahden eri miehen kanssa?[/QUOTE]

Ei ihan mitään, jos et kuulu liikkeeseen. Ei ihan mitään, jos ne lapset on tehty ennen liikkeeseen liittymistä. Jos kuulut liikkeeseen ja tehtailet lapsia 'vähän sinne sun tänne', niin sitten sua ei pidetä uskovaisena.
 
[QUOTE="vieras";25010488]Kun täällä näköjään muutkin kyselee, niin tota mitäs vl-piireissä noin niinkuin yleisesti ottaen ajatellaan naisesta, jolla on lapsia kahden eri miehen kanssa?[/QUOTE]

huora, likainen, arvoton.
 
[QUOTE="äiti";25010472]mulla lapsia vajaa tusina eli 2. Määrä sopiva ja riittävän iso perhe meille. Kiitän siitä Taivaan Jumalaa.[/QUOTE]

meillä lapset tehty. Lisää ei tule enään. Olisin haudassa jos tekisin vielä lapsia. Jumala ilmoitti että kiitä näistä ja ole onnellinen.
 
[QUOTE="vieras";25010486]Olen menettänyt lapsuuteni, nuoruuteni sekä osan aikuisuudestani tuolle paholaisen pesälle, paljon olen kokenut pahaa, aivan liian paljon. Tulen olemaan hautaan asti katkera ja vihainen koko saatanan pesälle kaikesta.

Siis siitä en todellakaan koe huonoa omaatuntoa tai mitään pahaa, että lähdin liikkestä lätkimään. En todellakaan. Elän maanpäällisessä taivaassa tällähetkellä.[/QUOTE]

sulla on oikeus kokea näin. Kukaan ihminen ei sinua tuomitse vain Jumala tuomitsee.

Minä taas olen ollut koko lapsuuden ja nuoruuden ihan tavallinen pulliainen ja koin erittäin paljon kaikkea pahaa:( ja en pysty koskaan sitä ymmärtämään. Nyt kun olen vl, niin koen taas olevan "taivaassa". Siis juuri toisinpäin kuin sinä!:)

KAikkea hyvää sinulle!
 

Yhteistyössä