S
Satutettu mies
Vieras
Olinpa aikanaan samalla lukioluokalla yhden mukavan tytön kanssa. Pideltiin kädestä ja pussattiin mutta ei päästy pidemmälle. Viimeisellä luokalla 18 täytettyään ihastui kuin tyhjästä itseään melkein 10 vuotta vanhempaan rikolliseen jolla oli jo takana pari lyhyttä linnakeikkaa. Muuttivat yhteen, saivat nopeaan tahtiin kaksi lasta. Juuri kun alkoi odottamaan kolmatta joutui mies pitkälle tuomiolle. Ei oltu nähty oikeastaan kuin muutama kerta kaupassa lukion jälkeen mutta nyt törmättiin kadulla, mentiin kahville ja siitä lähti.
Minä olin vielä nöösipoika neitsyt 24 vuotiaana mutta äkkiä asiat etenivät ja menimme puolen vuoden päästä naimisiin. Reilut kymmenen vuotta meni ihan hyvin. Aluksi oli hiukan outo tilanne kun lapsia oli 3 eikä yhtään omaa mutta jotenkin oli puhetta että kasvatetaan ensin nämä ja sitten katsotaan. Laspetkin muuttuivat tosi läheisiksi. Ja sitten kuin tyhjästä kaikki muuttui. Yhtenä päivänä kun vaimo tuli kotiin oli hiustyyli muuttunut (samaksi kuin tavatessamme kun mies joutui vankilaan). Mukana tuli pari todella pelottavaa kaveria. Viesti oli päivänselvä, minun oli syytä kadota ja äkkiä ja sitä ennen nimi eropapereihin ja papereihin jolla käytännössä kaikki omaisuus siirtyi lapsille ja vaimolle. Linnatuomio oli kohta loppumassa ja silloin minun oli syytä olla kaukana.
Surullinen tarina mutta totta. En viitsi mennä kaikkiin yksityiskohtiin millä minua uhkailtiin mutta voin sanoa että oli elämäni pelottavin kaksi tuntia. Kun en ole ikinä ollut rohkea mies niin lähdin enkä ole takaisin mennyt. Minua kehoitettiin muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja olen jo etsinyt työtä muualta. Kaikkein pahimmalta tuntuu että en ole voinut tavata lapsia kertaakaan, en ole uskaltanut. Sen suhteen viesti ja uhkaus oli selvääkin selvempi. Myös vaimon asenne on kummastuttanut, hän ei ollut ollenkaan se nainen jonka olen tottunut tuntemaan vaan tosi ilkeä ja tyly. Muistan vielä kun hän sanoi että muista että sinä annat naisesi ja rahasi itseäsi paljon paremmalle miehelle, rahat siirretään lapsille ja hänelle vaan sen takia että miehelle niitä ei voi mutta oikeasti ne ovat miehen rahoja tästä eteenpäin.
Olen miettinyt useasti miksi näin kävi. Muistan kuinka ex-vaimo oli aikanaan tavatessamme tosi vihainen tuolle linnakundille kun jätti hänet yksin kolmen lapsen kanssa. Kun muistelen niin ei tosin ikinä muuten puhunut miehestä mitään pahaa vaikka koko aihetta ei usein meillä sivuttukaan. Ja miehen uhrista sanoi aina että sai kusipää mitä ansaitsi mutta ei suostunut enempää koko aiheesta puhumaan enkä minäkään halunnut. Olen etäältä pari kertaa nähnyt heidät ja tuntuu pahalta kun näyttävät niin onnellisilta, olin jotenkin toivonut että olisi vaimo edes näyttänyt siltä että olisi ollut pakolla ja pelosta miehen kanssa. Sitten on tämäkin ajatus hävettänyt.
Pahasti voin sanoa että on viimeisen kuuden viikon aikana ajatukset pyörineet ympyrää ja olen miettynyt että miten tässä näin kävi. Petetty ja tyhjä olo, töistä olen ollut sairaslomallakin kolme viikkoa, ruoka ei maistu eikä mikään huvita....Jotenkin tuntuu myös kuin olisi koko aiempi elämä mennyt hukkaan, kohta neljäkymppiä mittarissa, vuodet vieri hukaan, rahat ja vanhempien perintö meni, kaikki pitäisi aloittaa alusta mutta ei jaksaisi ja huvittaisi....Miten joku voi tulla tuosta vaan ja viedä kaiken. Välillä mielessä on että menen poliisille ja nostan jutun mutta ei taida sekään kannattaa. Aika selväksi tehtiin mihin se johtaa ja että tuon vankilakundin ei tarvitse siihen edes osallistua. On kuulemma tehnyt jo oman osansa ja niitä jotka hoitavat palveluksena maikäläisen kyllä löytyy. Exäkin kehoitti nauraen käyttämään kahta aivosoluani ja miettimään ennen kuin teen mitään hölmöä. Sanoi että hänelle on kyllä ihan sama. tuo kolmas lapsi kun syntyi sen jälkeen kun olimme jo naimisissa ja ex halusi että siitä tulee virallisesti minun lapseni. Oli sitä mieltä että parempi että isäksi tulen minä joka koko loppuelämän lapsen kanssa vietän kuin isä joka on ensin vankilassa ja sitten ties missä. Niin kuin ex totesi että periipä sitten minut jos päätän lähteä sille tielle
Kaikkein eniten on mietityttänyt tuo exäni käytös, miten hän muuttui tuon miehen vaikutuksesta kuin toiseksi ihmiseksi. Sama muutos kävi lukiossa, mukavasta tytöstä tuli hetkessä ylpeä ja ilkeä ja nyt sama uudestaan vielä rankemmin.
Minä olin vielä nöösipoika neitsyt 24 vuotiaana mutta äkkiä asiat etenivät ja menimme puolen vuoden päästä naimisiin. Reilut kymmenen vuotta meni ihan hyvin. Aluksi oli hiukan outo tilanne kun lapsia oli 3 eikä yhtään omaa mutta jotenkin oli puhetta että kasvatetaan ensin nämä ja sitten katsotaan. Laspetkin muuttuivat tosi läheisiksi. Ja sitten kuin tyhjästä kaikki muuttui. Yhtenä päivänä kun vaimo tuli kotiin oli hiustyyli muuttunut (samaksi kuin tavatessamme kun mies joutui vankilaan). Mukana tuli pari todella pelottavaa kaveria. Viesti oli päivänselvä, minun oli syytä kadota ja äkkiä ja sitä ennen nimi eropapereihin ja papereihin jolla käytännössä kaikki omaisuus siirtyi lapsille ja vaimolle. Linnatuomio oli kohta loppumassa ja silloin minun oli syytä olla kaukana.
Surullinen tarina mutta totta. En viitsi mennä kaikkiin yksityiskohtiin millä minua uhkailtiin mutta voin sanoa että oli elämäni pelottavin kaksi tuntia. Kun en ole ikinä ollut rohkea mies niin lähdin enkä ole takaisin mennyt. Minua kehoitettiin muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja olen jo etsinyt työtä muualta. Kaikkein pahimmalta tuntuu että en ole voinut tavata lapsia kertaakaan, en ole uskaltanut. Sen suhteen viesti ja uhkaus oli selvääkin selvempi. Myös vaimon asenne on kummastuttanut, hän ei ollut ollenkaan se nainen jonka olen tottunut tuntemaan vaan tosi ilkeä ja tyly. Muistan vielä kun hän sanoi että muista että sinä annat naisesi ja rahasi itseäsi paljon paremmalle miehelle, rahat siirretään lapsille ja hänelle vaan sen takia että miehelle niitä ei voi mutta oikeasti ne ovat miehen rahoja tästä eteenpäin.
Olen miettinyt useasti miksi näin kävi. Muistan kuinka ex-vaimo oli aikanaan tavatessamme tosi vihainen tuolle linnakundille kun jätti hänet yksin kolmen lapsen kanssa. Kun muistelen niin ei tosin ikinä muuten puhunut miehestä mitään pahaa vaikka koko aihetta ei usein meillä sivuttukaan. Ja miehen uhrista sanoi aina että sai kusipää mitä ansaitsi mutta ei suostunut enempää koko aiheesta puhumaan enkä minäkään halunnut. Olen etäältä pari kertaa nähnyt heidät ja tuntuu pahalta kun näyttävät niin onnellisilta, olin jotenkin toivonut että olisi vaimo edes näyttänyt siltä että olisi ollut pakolla ja pelosta miehen kanssa. Sitten on tämäkin ajatus hävettänyt.
Pahasti voin sanoa että on viimeisen kuuden viikon aikana ajatukset pyörineet ympyrää ja olen miettynyt että miten tässä näin kävi. Petetty ja tyhjä olo, töistä olen ollut sairaslomallakin kolme viikkoa, ruoka ei maistu eikä mikään huvita....Jotenkin tuntuu myös kuin olisi koko aiempi elämä mennyt hukkaan, kohta neljäkymppiä mittarissa, vuodet vieri hukaan, rahat ja vanhempien perintö meni, kaikki pitäisi aloittaa alusta mutta ei jaksaisi ja huvittaisi....Miten joku voi tulla tuosta vaan ja viedä kaiken. Välillä mielessä on että menen poliisille ja nostan jutun mutta ei taida sekään kannattaa. Aika selväksi tehtiin mihin se johtaa ja että tuon vankilakundin ei tarvitse siihen edes osallistua. On kuulemma tehnyt jo oman osansa ja niitä jotka hoitavat palveluksena maikäläisen kyllä löytyy. Exäkin kehoitti nauraen käyttämään kahta aivosoluani ja miettimään ennen kuin teen mitään hölmöä. Sanoi että hänelle on kyllä ihan sama. tuo kolmas lapsi kun syntyi sen jälkeen kun olimme jo naimisissa ja ex halusi että siitä tulee virallisesti minun lapseni. Oli sitä mieltä että parempi että isäksi tulen minä joka koko loppuelämän lapsen kanssa vietän kuin isä joka on ensin vankilassa ja sitten ties missä. Niin kuin ex totesi että periipä sitten minut jos päätän lähteä sille tielle
Kaikkein eniten on mietityttänyt tuo exäni käytös, miten hän muuttui tuon miehen vaikutuksesta kuin toiseksi ihmiseksi. Sama muutos kävi lukiossa, mukavasta tytöstä tuli hetkessä ylpeä ja ilkeä ja nyt sama uudestaan vielä rankemmin.