V
vierailija
Vieras
"Pertti Rönkkö Havaintoja Saksanmaalta
Huomioita Ylen AfD-raportoinnista tänään 25.8. aamutelevisiossa ja Ykkösaamussa:
Täällä kysytään, mitä puutteita erikoisia väitteitä Ylen aamutelevision ja Ykkösaamun AfD-keskustelussa mielestäni esitettiin. Poimin tähän muutaman pointin Ylen omasta, en siis studiovieraiden osuudesta:
Ylen osuudessa kerrottiin, että jos AfD voittaa Saksi-Anhaltin maapäivävaalit, niin ensimmäisen sadan päivän se aikoo aloittaa „välittömästi ulkomaalaisten karkotukset“ ja säilöntäkeskuksia perustettaisiin lisää.
Televisio-osuudessa toistettiin sama asia sanomalla, että heti hallituskauden alussa aloitettaisiin „maahanmuuttajien palautukset“.
AfD ei puhu 100 päivän ohjelmassaan kuitenkaan „ulkomaalaisista“ eikä „maahanmuuttajista“ vaan maassa laittomasti olevista henkilöistä, siis henkilöistä jotka on määrätty viranomaisten päätöksillä poistumaan ja viime kädessä karkotettaviksi.
Monikulttuurisessa Saksassa ukomaalaisilla ja laittomasti maassa olevilla on valtavan suuri ero.
Saksassa asuu yli 14 miljoonaa ulkomaalaista ja 232 000 takaisin kotimaahansa palaamaan velvoitettua ihmistä.
Palaamaan velvoitetuista 191 000:lla on väliaikainen oleskeluoikeus (Duldung).
Laittomia eli Saksasta välittömästi karkottamisen uhalla poistumaan määrättyjä ihmisiä on yli 41 000. Heihin kuuluu muun muassa vakaviin rikoksiin kuten lasten raiskauksiin syyllistyneitä, terroritekoihin valmiita islamisteja sekä väärillä identiteeteillä liikkuvia.
Saksi-Anhaltissa poistumaan velvoitettuja ihmisiä on tilaston mukaan runsaat 4600, joista välittömästi karkotettavia 800.
Karkotusten toimeenpanoa on luvannut hallitusohjelmassaan myös liittokansleri Friedrich Merzin (CDU) johtama kristillisdemokraattien ja sosialidemokraattien hallitus. Sen toteuttaminen on jäänyt kuitenkin vähemmälle.
Mitä Ylen raportissa mainittuihin ja pahoilta kalskahtaviin „karkotettavien ulkomaalaisten säilöntäkeskuksiin“ tulee, niin sellaiset kuuluvat koko Saksan liittovaltion sisäministeriön (CSU) suunnitelmiin. Saksi-Anhaltissa niiden rakentamisen on jo käynnistänyt osavaltiota tällä hetkellä johtava CDU.
Keskuksiin on tarkoitus majoittaa sellaiset karkotettavat, joiden pelätään katoavan sitä ennen maan alle. Keskukseen sulkeminen edellyttää tuomarin päätöstä.
Ylen raportin kohdasta, jossa „kouluissa tulisi lipunnosto jokapäiväiseksi asiaksi“ saa mielikuvan, että Saksi-Anhaltin kouluissa oppilaat kertyvät AfD:n voitettua aamuisin koulun lipputangon ympärille nostamaan salkoon Saksan lippua. Näinhän tehtiin natsi-Saksassa.
AfD puhuu omassa vaaliohjelmassaan ja sen kärkiehdokas Ulrich Siegmund haastatteluissa siitä, että koulujen saloissa olisi liehuttava Saksan lippu. Muiden lippujen, kuten sateenkaarilipun koulun salkoon vetämisen AfD-hallitus kieltäisi.
Ylen raportissa todettiin, että „että juuri Saksi-Anhaltissa AfD on viranomaisten varmuudella äärioikeistolaiseksi luokittelema“.
Tässä kohden olisi ollut ehkä hyvä muistuttaa, että hallinto-oikeus on kieltänyt kotimaantiedustelua (Verfassungsschutz) käyttämästä AfD:stä termiä: „varmennetusti äärioikeistolainen“.
Raportissa sanottiin AfD:n 100 päivän ohjelmaan viitaten, että koulussa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden lapset erotettaisiin erityisluokille huolimatta siitä, puhuvatko he saksaa vai ei.
Ko puolue ilmoittaa ohjelmassaan kuitenkin näin:
„Tulemme perustamaan samaan tapaan kuin tällä hetkellä ukrainalaisille pakolaislapsille tervetuloluokkia (Willkommenklassen) kaikkien sellaisten perheiden lapsille, joiden oleskeluoikeus on määräaikainen ja joiden täytyy palata kotimaahansa vainon ja vaaran loputtua.“
AfD perustelee erityisluokkia sillä, että kaikkien, myös lyhytaikaisesti maahan tulleiden kielitaidottomien lapsien sijoittaminen samaan luokkaa saksalaisten ja maassa pysyvästi elävien maahanmuuttajalasten kanssa alentaa kaikkien lasten oppimistuloksia.
Järjestöjen tukemissestakin raportissa puhuttiin. Siinä olisi suomalaista kuuntelijaa ja katsojaa saattanut kiinnostaa ko puolueen ilmoittama periaate, että verovaroilla tuettujen järjestöjen toiminta aiotaan tutkia siltä osin, noudattavatko ne toiminnassaan ja mm poliittisessa puolueettomuudessaan rahoitukselle määrättyjä ehtoja. Jos ehtoja ei noudateta, niin avustukset peritään takaisin.
Ylen raportoinnissa toistettiin usein sana ääri („ääripuhetta, äärioikeisto, äärimielipide..“) erittelemättä, mitä äärellä tässä yhteydessä ja nimenomaan saksalaisessa ympäristössä tarkoitetaan. Kuka määrittelee äären missäkin mielessä?
Jos äärellä tarkoitetaan oikeistolaista ja konservatiivista politiikkaa ja mielipidemaailmaa, niin se sisältyy myös Saksassa täysin demokratian aitojen ja perustuslain sisäpuolella, kuten äärioikeistolaisuus ja äärivasemmistolaisuuskin.
Valtaakin saa Saksassa perustuslain mukaan vaihtaa, kunhan se tapahtuu demokraattisesti ja rauhallisesti.
„Ääri“-keskustelussa olisi hyvä muistaa vaikkapa Baijeria aikoinaan johtanut Franz-Josef Strauss ja hänen johtamaansa Baijerin kristillissosiaalinen unioni CSU:ta.
Strauss ilomoitti aikoinaan, että hänen puolueensa on niin oikealla, ettei sen oikeaalle puolelle mahdu mitään muuta puoluetta.
Strauss ei osannut aavistaa, miten pitkälle CSU ja sen sisarpuolue CDU kohti vasemmisto liukuvatkaan, kuten nyt nähdään. Niiden oikealle puolelle aukeni paljon tilaa.
Ylen raportissa perusteltiin AfD:n suosiota myös medialla ja somella ja todettiin, että „Saksassa on paljon uusia medioita, jotka eivät noudata perinteisiä pelisääntöjä ja ovat vahvasti puolueellisia sisällältään“. Näin voidaan sanoa, jos ummistaa silmänsä täysin Saksan nykyisiltä mediamaailman faktoilta.
Jokainen vähänkin saksalaista mediakenttää seuraava on varmuudella huomannut, että saksalaisen päämedian ja varsinkin Saksan julkisoikeudellisen ja lupamaksuvaroin kustannetun yleisradion (ARD, ZDF) poliittisesta uutisoinnista puolueettomuus on kaukana.
Saksalainen valtamedia käy hyvän journalismin ja puolueettomuuden periaatteista piittaamatta omaa kamppailuaan AfD-puoluetta vastaan. Kaikki, jotka perustavat käsityksensä AfD:stä vain Saksan yleisradion luomaan mielikuvaan ovat vaarassa joutua auttamattomasti hakoteille.
Ylen raportin loppukaneetti, että jos AfD voittaa, niin silloin on „natsi-Saksan jälkeen 1. kerta, kun äärioikeisto nousee valtaan“ nousee historiattomuudessaan omaan luokkaansa.
Ehkä kuulemme lähiaikoina Yleltä AfD-raportin, jossa kerrotaan miten ay-liike, kirkot, Antifa ja kymmenet vain AfD:n vastustamiseen perustetut jrjestöt ja agitaatio-organisaatiot käyvät herkeämätäntä kamppailuaa maan suositummaksi puoleeksi noussutta poliittista voimaa vastaan.
Siinä ehkä myös kerrotaan, miten kirkko potkaisee pois AfD:n vaaliehdokkaiksi ryhtyneitä pitkäaikaisia työntekijöitään, ja miten Saksan hengenopelastusliitto ja monet ammattiliitot eivät huoli jäsenikseen AfD:n kannttajia.
Tässä vain muutama esimerkki."
Huomioita Ylen AfD-raportoinnista tänään 25.8. aamutelevisiossa ja Ykkösaamussa:
Täällä kysytään, mitä puutteita erikoisia väitteitä Ylen aamutelevision ja Ykkösaamun AfD-keskustelussa mielestäni esitettiin. Poimin tähän muutaman pointin Ylen omasta, en siis studiovieraiden osuudesta:
Ylen osuudessa kerrottiin, että jos AfD voittaa Saksi-Anhaltin maapäivävaalit, niin ensimmäisen sadan päivän se aikoo aloittaa „välittömästi ulkomaalaisten karkotukset“ ja säilöntäkeskuksia perustettaisiin lisää.
Televisio-osuudessa toistettiin sama asia sanomalla, että heti hallituskauden alussa aloitettaisiin „maahanmuuttajien palautukset“.
AfD ei puhu 100 päivän ohjelmassaan kuitenkaan „ulkomaalaisista“ eikä „maahanmuuttajista“ vaan maassa laittomasti olevista henkilöistä, siis henkilöistä jotka on määrätty viranomaisten päätöksillä poistumaan ja viime kädessä karkotettaviksi.
Monikulttuurisessa Saksassa ukomaalaisilla ja laittomasti maassa olevilla on valtavan suuri ero.
Saksassa asuu yli 14 miljoonaa ulkomaalaista ja 232 000 takaisin kotimaahansa palaamaan velvoitettua ihmistä.
Palaamaan velvoitetuista 191 000:lla on väliaikainen oleskeluoikeus (Duldung).
Laittomia eli Saksasta välittömästi karkottamisen uhalla poistumaan määrättyjä ihmisiä on yli 41 000. Heihin kuuluu muun muassa vakaviin rikoksiin kuten lasten raiskauksiin syyllistyneitä, terroritekoihin valmiita islamisteja sekä väärillä identiteeteillä liikkuvia.
Saksi-Anhaltissa poistumaan velvoitettuja ihmisiä on tilaston mukaan runsaat 4600, joista välittömästi karkotettavia 800.
Karkotusten toimeenpanoa on luvannut hallitusohjelmassaan myös liittokansleri Friedrich Merzin (CDU) johtama kristillisdemokraattien ja sosialidemokraattien hallitus. Sen toteuttaminen on jäänyt kuitenkin vähemmälle.
Mitä Ylen raportissa mainittuihin ja pahoilta kalskahtaviin „karkotettavien ulkomaalaisten säilöntäkeskuksiin“ tulee, niin sellaiset kuuluvat koko Saksan liittovaltion sisäministeriön (CSU) suunnitelmiin. Saksi-Anhaltissa niiden rakentamisen on jo käynnistänyt osavaltiota tällä hetkellä johtava CDU.
Keskuksiin on tarkoitus majoittaa sellaiset karkotettavat, joiden pelätään katoavan sitä ennen maan alle. Keskukseen sulkeminen edellyttää tuomarin päätöstä.
Ylen raportin kohdasta, jossa „kouluissa tulisi lipunnosto jokapäiväiseksi asiaksi“ saa mielikuvan, että Saksi-Anhaltin kouluissa oppilaat kertyvät AfD:n voitettua aamuisin koulun lipputangon ympärille nostamaan salkoon Saksan lippua. Näinhän tehtiin natsi-Saksassa.
AfD puhuu omassa vaaliohjelmassaan ja sen kärkiehdokas Ulrich Siegmund haastatteluissa siitä, että koulujen saloissa olisi liehuttava Saksan lippu. Muiden lippujen, kuten sateenkaarilipun koulun salkoon vetämisen AfD-hallitus kieltäisi.
Ylen raportissa todettiin, että „että juuri Saksi-Anhaltissa AfD on viranomaisten varmuudella äärioikeistolaiseksi luokittelema“.
Tässä kohden olisi ollut ehkä hyvä muistuttaa, että hallinto-oikeus on kieltänyt kotimaantiedustelua (Verfassungsschutz) käyttämästä AfD:stä termiä: „varmennetusti äärioikeistolainen“.
Raportissa sanottiin AfD:n 100 päivän ohjelmaan viitaten, että koulussa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden lapset erotettaisiin erityisluokille huolimatta siitä, puhuvatko he saksaa vai ei.
Ko puolue ilmoittaa ohjelmassaan kuitenkin näin:
„Tulemme perustamaan samaan tapaan kuin tällä hetkellä ukrainalaisille pakolaislapsille tervetuloluokkia (Willkommenklassen) kaikkien sellaisten perheiden lapsille, joiden oleskeluoikeus on määräaikainen ja joiden täytyy palata kotimaahansa vainon ja vaaran loputtua.“
AfD perustelee erityisluokkia sillä, että kaikkien, myös lyhytaikaisesti maahan tulleiden kielitaidottomien lapsien sijoittaminen samaan luokkaa saksalaisten ja maassa pysyvästi elävien maahanmuuttajalasten kanssa alentaa kaikkien lasten oppimistuloksia.
Järjestöjen tukemissestakin raportissa puhuttiin. Siinä olisi suomalaista kuuntelijaa ja katsojaa saattanut kiinnostaa ko puolueen ilmoittama periaate, että verovaroilla tuettujen järjestöjen toiminta aiotaan tutkia siltä osin, noudattavatko ne toiminnassaan ja mm poliittisessa puolueettomuudessaan rahoitukselle määrättyjä ehtoja. Jos ehtoja ei noudateta, niin avustukset peritään takaisin.
Ylen raportoinnissa toistettiin usein sana ääri („ääripuhetta, äärioikeisto, äärimielipide..“) erittelemättä, mitä äärellä tässä yhteydessä ja nimenomaan saksalaisessa ympäristössä tarkoitetaan. Kuka määrittelee äären missäkin mielessä?
Jos äärellä tarkoitetaan oikeistolaista ja konservatiivista politiikkaa ja mielipidemaailmaa, niin se sisältyy myös Saksassa täysin demokratian aitojen ja perustuslain sisäpuolella, kuten äärioikeistolaisuus ja äärivasemmistolaisuuskin.
Valtaakin saa Saksassa perustuslain mukaan vaihtaa, kunhan se tapahtuu demokraattisesti ja rauhallisesti.
„Ääri“-keskustelussa olisi hyvä muistaa vaikkapa Baijeria aikoinaan johtanut Franz-Josef Strauss ja hänen johtamaansa Baijerin kristillissosiaalinen unioni CSU:ta.
Strauss ilomoitti aikoinaan, että hänen puolueensa on niin oikealla, ettei sen oikeaalle puolelle mahdu mitään muuta puoluetta.
Strauss ei osannut aavistaa, miten pitkälle CSU ja sen sisarpuolue CDU kohti vasemmisto liukuvatkaan, kuten nyt nähdään. Niiden oikealle puolelle aukeni paljon tilaa.
Ylen raportissa perusteltiin AfD:n suosiota myös medialla ja somella ja todettiin, että „Saksassa on paljon uusia medioita, jotka eivät noudata perinteisiä pelisääntöjä ja ovat vahvasti puolueellisia sisällältään“. Näin voidaan sanoa, jos ummistaa silmänsä täysin Saksan nykyisiltä mediamaailman faktoilta.
Jokainen vähänkin saksalaista mediakenttää seuraava on varmuudella huomannut, että saksalaisen päämedian ja varsinkin Saksan julkisoikeudellisen ja lupamaksuvaroin kustannetun yleisradion (ARD, ZDF) poliittisesta uutisoinnista puolueettomuus on kaukana.
Saksalainen valtamedia käy hyvän journalismin ja puolueettomuuden periaatteista piittaamatta omaa kamppailuaan AfD-puoluetta vastaan. Kaikki, jotka perustavat käsityksensä AfD:stä vain Saksan yleisradion luomaan mielikuvaan ovat vaarassa joutua auttamattomasti hakoteille.
Ylen raportin loppukaneetti, että jos AfD voittaa, niin silloin on „natsi-Saksan jälkeen 1. kerta, kun äärioikeisto nousee valtaan“ nousee historiattomuudessaan omaan luokkaansa.
Ehkä kuulemme lähiaikoina Yleltä AfD-raportin, jossa kerrotaan miten ay-liike, kirkot, Antifa ja kymmenet vain AfD:n vastustamiseen perustetut jrjestöt ja agitaatio-organisaatiot käyvät herkeämätäntä kamppailuaa maan suositummaksi puoleeksi noussutta poliittista voimaa vastaan.
Siinä ehkä myös kerrotaan, miten kirkko potkaisee pois AfD:n vaaliehdokkaiksi ryhtyneitä pitkäaikaisia työntekijöitään, ja miten Saksan hengenopelastusliitto ja monet ammattiliitot eivät huoli jäsenikseen AfD:n kannttajia.
Tässä vain muutama esimerkki."
