Vapauden kaipuu

[............]

Hei,
en tiedä mitä minun pitäisi tehdä tässä tilanteessa.. Olen ollut mieheni kanssa 8vuotta ja meillä on lapsia. Noin vuoden ajan minulla on ollut kamala vapaudenkaipuu. Avioelämä "kyllästyttää", olisi kova halu tehdä ja olla miten haluaa ja kenen kanssa haluaa. Yhden kerran olen pettänyt miestäni humalassa suutelemalla toista miestä ja tämän miehen kanssa pidetty yhteyttä paljonkin.... Onko tämä joku ohi menevä vaihe vai merkki siitä että ero on lähellä`?

 

["vieras"]

Eikö olisi parempi keskittyä tekemään siitä avioelämästä "jännitävää" kuin etsiä jännitystä ulkopuolelta? Aika pitkälti omaa valintaa onko ohi menevä vaihe vai ei.

 

["vieras"]

oletteko ollut kovinkin nuoria kun tapasitte? ehkä jos tuo tunne säilyy vielä toisenkin vuoden niin ei kait se auta kuin lähteä kokeilemaan siipiään.

itse olen ollut yli 15 vuotta mieheni kanssa ja välillä on saattanut tulla tuo vapauden kaipuu mutta on mennyt ohi viimeistään muutamassa kuukaudessa. koen että kuulumme yhteen mieheni kanssa vaik perhe-elämä onkin välillä tylsää.

 

[vanhapiika]

Mitä sitä luvattiin vihkivalassa?

 

[aloittaja...]

[QUOTE="vieras";28783408]Eikö olisi parempi keskittyä tekemään siitä avioelämästä "jännitävää" kuin etsiä jännitystä ulkopuolelta? Aika pitkälti omaa valintaa onko ohi menevä vaihe vai ei.[/QUOTE]

Mitenkä avioelämästä sitten tehdään jännittävää`?

 

[joku toinen vieras]

Avioelämään pystyy panostamaan
huomioimalla toista (uudella tai jo unohtuneella tavalla: tee herkkuleipä pyytämättä, jätä lappu takintaskuun, hali, pussaa, kerro että rakastat),
keksimällä jotain arjesta irtaannuttavaa tekemistä (ei tarvi olla kallista tai työlästä, jopa pienillä asioilla voi olla suuri vaikutus: kävely, lapset hoitoon pariksi tunniksi),
makkarin puolelle voi keksiä jotain uutta kuten vaikka yllättää puoliso uudella alusasulla/yöpuvulla tai ihan vaan uudella asenteella...
Pienet asiat vaikuttaa ja omalla käytöksellä saa vastakaikua. Ja uutuudenviehätystä ei tartte hakea muualta, kun sitä voi helposti tuoda nykyiseenkin suhteeseen.

Ei pidä jäädä murjottamaan tylsää avioelämää jos ei itse pistä tikkua ristiin. Tietenkin jos rakkaus, kunnioitus ja tahto puuttuu niin sit ei voi mitään. Mut ihan oma päätökses onko ohi vai ei.

 

[sushi3]

Mulla oli tuollainen olo kauan sitten exän kanssa, nuorina oltiin tavattu ja toistemme ainoat kumppanit. Erottiin. En kadu sitä nyt, mutta edelleenkin tylkkään hänestä kaverina, ei ole mitään syytä miksi suhteemme ei olisi voinut onnistua.

En koe mieheni kanssa enää tuollaisia oloja. Oon tehnyt hölmöyksiä suhteemme alkuaikoina, ihastunut ihastumisen tunteeseen ja mielikuvaan uudesta ihmisestä. Onneksi olen tullut järkiini, suhde tuntuu 9 vuoden jälkeen edelleen tosi hyvältä Ei perhe-elämän tai parisuhteen tarvitse olla tylsää! Keksi miehesi kanssa yhdessä tekemistä, pidä kipinää yllä. Äläkä ruoki ihastustasi! Omaa parisuhdetta haukkumalla ja ihastusta ruokkimalla saat kyllä oman suhteen tuntumaan ihan paskalta ja ihastuksen nostettua jalustalle...

 

[astrolabe]

Jos arki puuduttaa niin on hyvä muistaa, että ne arjen rakennuspalikat ovat sinun vallassasi. Esim.jos nyt menee herätys-lapset päiväkotiin-ite töihin-lapset päikystä ja kaupan kautta kotiin-kotiaskareet ja nukkumaan, niin jokaista näistä voi muuttaa halutessaan. Voi etsiä toisen työn, ehkä tehdä etätöitä kotoa, opiskella uuden alan, pitää sapattivuoden, tehdä pari vuotta ulkomailla keikkaa tms. Lapset voi hoitaa kotonakin, ottaa au pairin heitä kaitsemaan tms. Voi vaihtaa kauppaa tai hoitaa kauppaostokset koko viikolle lauantaina, voi syöttääkin perheen ex tempore Mäkin drive inissä, voi vaihtaa omia uniaikatauluja, muuttaa paikkakuntaa, ajaakin töistä harrastusten pariin...

Mitään lukkoon lyötyjä pakkoja ei pahemmin ole kuin että jos on lapsia heistä tulee huolehtia, elatus tienattava joteniin ja omat perustarpeet tyydytettävä. Muu on valinnanvaraista. Ei sen jännän tartte olla kaukana kotoa ja kallista. Mitä jos jättää viikkoimuroinnin väliin ja ottaa päiväunet sen sijaan ja käykin unien turvin yöllä luonnonsuojeluliiton lepakkovaelluksella, peläten pimeää hieman ja oma aviomies sankarina käsipuolessa suojaamassa.