varattuna suhteessa

[aplle]

Olet ihan itse ajanut itsesi tähän olemassaolevaan tilanteeseen. Joskus tuntuu, että ihmiset ovat kuin tahdottomia marionetteja ja vain antavat virran viedä elämän virrassa heittelehtien minne tahansa. Tosiasia on se, että tekemiset tai tekemättä jättämiset ovat aina ihmisen itsensä suorittamia valintoja.

Jokin syy on sinut alunperinkin saattanut pettämistilanteeseen. Miksi? Miksi et ole yrittänyt aviomiehesi kanssa saada parisuhdetta paremmalle tolalle. Eikö sinullle olisi jo silloin ollut helpointa JOKO tehdä kaikkesi, että parisuhde on parempi TAI erota ja etsiä rauhassa uusi kumppani? Vai oletko niitä, jotka eivät uskalla olla yhtään yksin?

Tietynlainen itsekkyys paistaa kirjoituksestasi läpi. En usko, että myöskään kunnioitat kumpaakaan miestä riittävästi, sillä jos arvostaisit heitä, et antaisi kummankaan joutua sellaiseeen tilanteeseen, joka on todella epäreilu. Kerroit, että olet matkustellut vakipanosi kanssa paljon. Eikö sekin aika ole silloin pois varsinaiselta aviomieheltäsi? Miettimällä vakipanoasi sekä tuijottamalla omaan napaasi et voi millään edes päästää aviomiestäsi lähelle. Minusta tuntuu, että olet jo päättänyt, että avioliitto alkaa olla ohi.

Jos et halua elää elämääsi aviomiehen kanssa, miksi et kerro sitä hänelle? Eikö olisi helpompaa elää elämää jatkossakin, kun ei tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että on romahduttanut pohjan pois aviomiehen elämästä. En todellakaan ymmärrä sitä, miksi koetaan vaikeammaksi ottaa ongelmat käsiteltäväksi puolison kanssa kuin se että otetaan pöksyt pois jalasta ja lähdetään ventovieraan kanssa panemaan. Tällöin ei edes anneta mahdollisuutta toiselle yrittää saada suhdetta toimimaan.

Turhan moni ajattelee, että suhde on jotekin vakaa ja muuttumaton, mutta se on muuttumaton vain silloin, jos ei anneta mahdollisuutta kehittää suhdetta. Ihan peruslähtökohta on se, että harrastetaan yhdessä, jutellaan ja ollaan kiinnostuneita toisesta. Jos kertoo toiselle, että on tyytymätön, niin voi olla, että se toinenkin osapuoli on kyllästynyt ja haluaa muutosta. Jos tätä asiaa ei sisäistä, niin eipä ne suhteet jatkossakaan tule kestämään, jollei ole itse valmis sitoutumaan siihen, että parisuhdetöitä pitää tehdä.

 

[mr]

avioliitostasi sitten on muualla kuin omissa sanoissasi, ei se vielä ole vastuuta, että sanoo tuntevansa vastuuta, vastuu punnitaan teoissa ja siinä, että pysyy sanojensa takana.
Sinä kirjoitat vain MINÄ rakastuin...Minä en ole vielä valmis....Minä, Minä.Minä...entä miehesi? Eikö hänen elämällään ole mitään väliä? Olet jo mennyt niin pitkälle, että kun joko jätät miehesi tai käryät tästä suhteesta niin kuin useimmista kärytään, tai molempia, niin miehesi ei luultavasti toivu koskaan entiselleen.

 

[jeps]

Mulle kävi ikäänkuin vanhanaikaisesti. Rakastuin. Toinen vaihtoehtoehto olisi ollut puristaa huulet yhteen ja karistaa moiset tunteet ja ottaa järki käteen. Ja jatkaa elämää...

Nimenomaan se olisi ollut toinen, moraalisesti arvostettava vaihtoehto. Et sitten kuitenkaan valinnut sitä.

 

[mirelle]

Pähkäilen keskustelupalstalla omaa elämääni ja sen monimutkaisuutta, jonka olen eittämättä itse aiheuttanut. SItä en pyri kieltämäänkään. Silti väitän, että on "tapahtuu" paljon asioita, jotka eivät ole ennakoitavissa. Olen nyt toden teolla siinä tilanteessa, jossa minun on valittava elämäni suunta. Vielä ihan en ole kypsä tekemään valintaani, mutta se on edessä - aika piankin.

Kahdessa suhteessa eläminen ja oman aviomiehen "pettäminen" ovat asioita, jotka herättävät moraalisia tunnekuohuja. Niin minussakin. Ystävättäreni mukaan mieheni olisi tietoinen tilanteestamme, mutta antaa minun itseni tehdä ratkaisua - hänen mukaansa hän myös haluaa pitää minut. Näin minäkin luulen. Ja totta maar, hgän ei ole minulle yhdentekevä ihminen, vaikka sydän sykkii myös toiselle. Kuulostaa järjenvastaiselta. AIvan, ei näitä järjellä voi ymmärtääkään ellei sulje inhimillisyyden kokonaan pois.

On ollut valaisevaa käydä keskustelua teidän kaikkien kanssa. Ja kuulla mielipiteitä ja arvioita laidasta laitaan. Uskon että tämä foorumi kattaa yhteiskunnassa vallitsevia mielipiteitä. Yhteiskunta pienessä koossa. KIITOS!

 

[ei moralisti]

Oletpa vaikeassa tilanteessa! Nimimerkkini mukaisesti en lähde millään lailla moralisoimaan sinua, jokainen elää oman omatuntonsa mukaisesti, eikä siihen ole toisilla nokan koputtamista.

Olet kuitenkin selvästi tilanteessa, jossa myös itse kärsit, ja tunnet huonoa omatuntoa miehesti puolesta, ehkä myös rakastajasi takia, joten kuten itsekin sanoit, ratkaisu on tehtävä, ja olen sitä mieltä että mitä pikemmin sitä parempi!

Muutamia ajatuksia mitä tarinasi minussa herätti. Ensiksikin, koet rakastajasi kanssa sellaisia asioita mitä et miehesi kanssa koe, ja tunnet ehkä olevasin hänen kanssa ikäänkuin "parempi versio" itsestäsi. Hyvin ymmärrettävää, että se tunne on mahtava ja koukuttava. Mutta, toisaalta taas, osaatko ajatella että miltä hänen kanssa oleminen oikeasti tuntuisi? Ja voisiko olla niin että jäisit taas toisaalta kaipaamaan toisenlaisia asioita, niitä mitä sinulla nyt aviomiehesi kanssa on? Salarakkaan kanssa jaat kuitenkin vain huippuhetkiä, millaista mahtaisi olla tavallinen arki hänen kanssaan?

Toisena asiana kannattaa ajatella vakavasti sitä että uutta ihastumista ja rakastumista ei mitenkään voi verrata pidemmän parisuhteen rakasTAmiseen ja kumppanuuteen. Totta kai uudessa suhteessa ihastuminen jo aivokemiallisella tavalla sekoittaa pakan ja tuntuu paljon paremmalta kuin seestynyt, vanha ja tuttu suhde. Mutta, muistathan että uuden suhteesi kanssa tilanne arkipäiväistyisi myös ajan mittaan, ja on ihan mahdollista että et olisi siinä sen onnellisempi kuin nytkään, mahdollisesti myös paljon onnettomampi. Jos vain pystyt, koeta verrata sitä mielessäsi miltä sinusta tuntui kun olit rakastunut ja ihastunut nykyiseen mieheesi...Oliko se samanlaista kuin nyt rakastajan kanssa, vai "puuttuiko" siitä jo silloin jotain, mitä edelleen haet.

Kolmanneksi, sanot että miehesi kenties tietää asiasta. JOs hän jo tietää, luuletko että kannattaisi siis nostaa asia hänen kanssa kunnolla pöydälle? Jos itse olisin miehesi tilanteessa, minua loukkaisi eniten se että salailet asiaa ja olet tehnyt jo pitkään niin. (No, en kyllä henkilökohtaisesti pystyisikään olemaan tilanteessa hiljaa, mutta miehesi on ilmeisesti valinnut tämän ratkaisun). Entäpä jos kävisitte miehesi kanssa rehellisen keskustelun aiheesta, sinun olisi ehkä hyvä kuulla myös mitä hän ajattelee, miten hän kokee suhteesi toiseen mieheen, ja näkeekö hän että voisi enää tulevaisuudessa nähdäkään normaalia parisuhdetta kanssasi. Voi nimittäin olla niinkin, että miehesi on jo hiljaisesti hyväksynyt eronne, mutta jättää ratkaisun viime kädessä sinulle. On mahdollista, että vaikka sattuisit vielä haluamaankin, miehesi ei ehkä enää näe kunnollista parisuhdetta kanssasi.
Toisaalta, on myös mahdollista että rakastajasi ei haluakaan kanssasi muuta kuin salarakas-suhteen. Ehkä tämä sopii hänelle, eikä hän olisikaan valmis muuhun, vaikka jättäisitkin miehesi.
Kaiken kaikkiaan, nyt sinulla on kaksi miestä, mutta kannattaa oikeasti varautua siihen että voi hyvin käydä myös niin että kumpikaan ei oikeasti ole enää mahdollisuus. Salarakkaudellesi riittää se mitä nyt on, miehesi odottelee vain eropäätöstäsi ja on jo mielessään henkisesti alkanut sinusta irrottautumaan. Vaikea nimittäin nähdä että miehesi, edellyttäen että hän todellakin tietää, pystyisi elämään suhteessa tyynen rauhallisesti odotellen päätöstäsi ja ottaisi sinut muitta mutkitta takaisin sydämmeensä jos sitä sattuisit haluamaankin. Ehkä tällaisia miehiä on, mutta harvassa, sanoisin. Kyllä useimmat meistä, niin miehet kuin naisetkin, ovat varsin ylpeitä ja tuollaisessa tilanteessa tapahtuu myös helposti niin että arvostus pettäjää kohtaa kerta kaikkiaan häviää, ja vaikka välittämistä vielä olisikin, suhteesta ei enää tule entisenlaista.

Toisen tilanteeseen on vaikea asettua, mutta sinun asemassasi muuttaisin kyllä pikaisesti omaan asuntooni, ja laittaisin vähäksi aikaa pelin poikki molempiin suuntiin. Tarvitset kuitenkin nyt tilaa ja yksinäisyyttä miettiäksesi sitä, kumpi mies sinulle on tärkeämpi. Ja sinun on myös ehdottomasti valmistauduttava siihen mahdollisuuteen että tulet olemaan jonkin aikaa yksin.

Sanoisin että toimi mahdollisimman pian, säästät kaikkia osapuolia ja itseäsi.

 

[mies]

Miehen kanssa taas samaa mieltä. Ei vaan mene mulla jakeluun, miten miehet leimataan näillä palstoilla aina "pettäjäsioiksi" ja naisten pettämistä puolustellaan: "kun mun suhteesta puuttuu hellyyttä ja sitä ja tätä"...

Paremmin jopa ymmärrän ton miesten satunnaisen pettämisen "pillun puutteessa", kuin tuota ap:n tilannetta, mutta sympatiaa tuollaiset aina näköjään saavat, vaikka tuollainen käytös on todella JULMAA.

Kiitos.
Miehen ja naisen seksileikeissä on se ero, että mies ajattelee hetken alapäällään ja kun nainen ajattelee alapäällään, niin hän rakastuu.

 

[Nainen]

Niinpä, nainen pystyy vakuuttamaan jopa itsensä, että tilanteessa ei ole mitään vikaa. Kun tarpeeksi analysoi, niin sitten voikin vain jatkaa analysointia eikä tilanteelle tarvitse tehdä mitään. Akat kalkattavat kuinka kamalaa on, kun jonkun ukko käy nusasemassa jotain tytsyä. Mutta kun kyse on naisesta, niin asia on iiihan eri. Naisella on aina oikeutuksensa tehdä julmiakin temppuja. Hoh hoijaa, tyhmät kanat.

 

[ei moralisti]

Edellisille sanoisin kyllä että aika harva ihminen, nainen sen paremmin kuin mieskään, ilkeyttään tai julmuuttaan pettää tai elää kaksoiselämää. Oma kokemukseni on (ja kyllä, minua on petetty), on se että kyseessä on tämän ihmisen oma heikkous ja päättämättömyys ja kykenemättömyys tehdä ratkaisuja, jotka vaativat rohkeutta.
Ja sitten vain jatketaan kaksoiselämää, koska ei muuhunkaan pystytä. Rohkea ihminen ei roiku kahden ihmisen välillä, mutta kun emme kerta kaikkiaan ole täydellisiä, niin monesti näihin tilanteisiin silti joudutaan.

 

[nainen 30+]

Niimpä. Ratkaisu tulee itseltäsi n. vuoden kuluessa, jos kestää pidempään... Kertoo se jostain. Sanoisin, että siitä ettet rakasta kumpaakaan.

Nykyinen tilanne tai suhteenne ei kestä vuosikymmeniä, jos välttämättä vuosiakaan. Vaikka et itse ratkaisua teekkään, tekee sen joku muu.

Oletko valmis siihen? Parempi itse tehdä ratkaisut muutoin asiat ratkeavat ennemmin tai myöhemmin jonkun muun toimesta. Kysymys kuuluu mitä sitten?

 

[nainen 30+]

Niin uskomattomalta kuin se voikin NYT tuntua. Vanhat sananlaskut pitävät usein paikkaansa. Eikös se usein niin mene, että kun kahta pitää - molemmat menettää.

Äläkä ole meiehstäsikään niin varma, tuon jälkeen sinun olisi vaikeaa olla hänen kanssaan, siten suhteella olisi jotain mieltä ja tulevaisuutta. Sama kyllä pidemmässä juoksussa pätee mieheesi.

Asoiden pitkittyessä myös mahdollinen tulevaisuutesi rakastettusi kanssa vahingoittuu. Koska joko hän ei rakasta sinua "tarpeeksi" tai ainakin yrittää ajan kuluessa hakea itselleen pysyvämpää onnea.

Voi käydä tuossa huonosti. Asiat eivät välttämättä "odota" sitä että sinä olisit valmis tekemään päätöksesi. Jos niin käy, oletko valmis hyväksymään lopputuksen. Oletko todella?

 

[tintti]

Jos lähtisitte miehesi kanssa jollekin parisuhdeleirille oikein avautumaan itsestänne ja suhteestanne. Kai sinä kuitenkin haluat miehesikin mielipiteen kuulla, että onko hän valmis panostamaan suhteeseen sinun kanssasi.

 

[Täh?]

.
Kahdessa suhteessa eläminen ja oman aviomiehen "pettäminen" ovat asioita, jotka herättävät moraalisia tunnekuohuja. Niin minussakin. Ystävättäreni mukaan mieheni olisi tietoinen tilanteestamme, mutta antaa minun itseni tehdä ratkaisua - hänen mukaansa hän myös haluaa pitää minut. Näin minäkin luulen.

Siis onko tämä nyt jotain kaverin keittiöpsykologiaa vai mistä ihmeestä on kyse? Nyt en tätä kuviota tajua..

 

[ei moralisti]

Vielä muutama ajatus ap:lle.

Tulee väistämättä sellainen tunne, että kunnioitatko ja rakastatko lopulta aidosti kumpaakaan miestä? Nimittäin, on ymmärrettävää että voi rakastua toiseen mieheen, jos omasta parisuhteesta on tietynlainen rakkaus hävinnyt...mutta että pystyy elämään salasuhteessa pitkän aikaa, tuntuu että jotain muutakin puuttuu sinun puoleltasi. Jos aidosti ja syvästi kunnioittaisit nykyistä puolisoasi, et laittaisi häntä tuohon asemaan pitkäksi aikaa. Etkä toisaalta pitäisi uutta miestäkään "hollilla" jos puolestaan tunteesi häntä kohtaan olisivat riittävän syvät ja arvostavat.

Tiedän paljon tapauksia missä on parisuhteessa ollessa rakastuttu toisaalle, ja jos rakkaus uuteen ihmiseen on ollut syvää ja aitoa, ratkaisu on yleensä tullut kuitenkin suhteellisen selväksi lyhyemmässä ajassa. Kipeää se on aina tehnyt, lähteminen ja luopuminen vanhasta on vaikeaa, mutta jos uusi juttu on todella aito ja hyvä, sen puolesta on valmis tekemään kipeänkin ratkaisun. Koska et pysty tekemään ratkaisuasi, tuntuu että jotain puuttuu molemmista suhteista.

Toisaalta, kannattaa miettiä myös sitä mitkä ovat miesten motiivit olla roikkumassa tässä tilanteessa. Ainakin rakastajasi on tietoinen tilanteesta, epäilet että myös miehesi on. Ihmettelen hiukan tällaisia miehiä, itse en ainakaan suostuisi kovinkaan pitkää aikaa odottelemaan!! Ajattelen kyllä niin että jos toiselle on niin kovin VAIKEAA tietää, haluaako olla kanssani, niin sitten varmaankin on parempi että ei ole. Jos joku mies roikottaisi minua tuollaisessa tilanteessa pitkään, ajattelisin ilman muuta että hän ei rakasta eikä kunnioita tarpeeksi, ja tekisin itse ratkaisuni.

Tässä tapauksessa saattaa olla että rakastajasi on oman elämänsä kanssa vielä hiukan lamaantunut, joten ei ole pystynyt riuhtaisemaan itseään irti. Mutta ajan myötä se varmasti tapahtuu, jos hän on normaali mies.
Omalla miehelläsi voi myös olla joku agenda, kenties hänkin katselee jo toisaalle, koska suostuu tuollaisessa tilanteessa elämään.

Puhun paljon tässä kunnioituksesta, koska se on mielestäni kaikkien ihmissuhteiden, ja erityisesti parisuhteen, aivan olennainen osa. Aina ei rakkaus kestä, eikä suhde onnistu, mutta kunnioitus pitkäaikaista kumppania ja läheistä ihmistä kohtaan on sellainen asia mistä ei pitäisi liikaa tinkiä. Mielestäni sinä teet nyt niin, ja se on ehkä sellainen asia, joka tulee sinua painamaan jatkossa mikäli et pysty tilannettasi ratkaisemaan.

Voimia, mitä sitten teetkin!

 

[mirelle]

Haluan ensiksi kiittää teitä kaikkia keskusteluun osallistuneita. Olen saanut työstettyä omaa tilannettani. En todellakaan kirjoittanut tänne siksi, että saisin VAIN myötäsukaisia kirjoituksia, mutta olen todella saanut voimia monista tilannettani ymmärtävistä kannanotoista. Ymmärtävistä, mutta samalla rohkaisevista mielipiteistä, joissa kannustatte ratkaisun tekemiseen.

Olen jollain tasolla kallistunut ratkaisun tekemiseen, vaikka se ei tulekaan tapahtumaan ihan kuukauden sisällä. Ajatustyö on käynnistynyt.

Tällaisessa kaksoissuhteessa elämisessä koskettaa "pettäjää" monella tavalla. Esimerkiksi tulevaisuuden suunnittelu on täysin pysähdyksissä: en voi kotiin ostaa mitään suurempaa kun en tiedä missä puolen vuoden päässä asun. Tarkoitan lähinnä sitä, että olisi todella kornia ja moraalitonta rakentaa tätä kotia kuin kaikki olisi ennallaan. Kotona olisi yhtä sun toista rempattavaa, mutta antaa olla. En tiedä, osaako kukaan teistä kuvitella miltä tuntuu elää ilman tulevaisuutta. En hae sääliä, mutta rankkaa se on.

Keskustelin eilen rakastettuni kanssa hyvin avoimesti, joka tietysti auttaa ainakin 50%:sesti asian kanssa elämisessä. Olen myös antanut hänelle vapaat kädet (vaikka sydämeni vuotaa verta) mikäli haluaa mennä. Hän on ilmoittanut että tällä hetkellä muut naiset eivät kiinnosta.

Hyvää pyhäinpäivää kaikille.

 

[mies]

Kiitos samoin.

On se rankkaa. Mutta varsin totta tuo pysähtyneisyyden tila. Ja kuitenkin pitäisi elää "parasta aikaa" ja toisaalta vaikka kuinka uskottelisi itsellen, että on löytänyt upean ihmisen ja suhteen, niin todellisuus alkaa paljastua muuksi. Ei olekaan helppoa ja tasapainoista elämää, vaan pelkoja, salailemista, valhetta.
Kun ei ole ensimmäistäkään päivää yhteistä arkea takana, niin ei voi edes luottaa? Minun mielipiteeni on, että "miksi ehjää korjaamaan" Jos oma mies on luotettava ja hyvä mies, niin en missään tapauksessa lähtisi tuhoamaan olemassa olevaa ja alkaisi rakentamaan uutta vastaavaa. Minä tekisin ratkaisun nopeasti, koska oma mies, jos on tietoinen asiasta, niin ajautuu kauemmaksi kokoajan. Jossain vaiheessa miehen pinna palaa ja hän ei edes suostu keskustelemaan kanssasi, ehkä koskaan.

 

[Myös nainen]

Miehen kanssa taas samaa mieltä. Ei vaan mene mulla jakeluun, miten miehet leimataan näillä palstoilla aina "pettäjäsioiksi" ja naisten pettämistä puolustellaan: "kun mun suhteesta puuttuu hellyyttä ja sitä ja tätä"...

Paremmin jopa ymmärrän ton miesten satunnaisen pettämisen "pillun puutteessa", kuin tuota ap:n tilannetta, mutta sympatiaa tuollaiset aina näköjään saavat, vaikka tuollainen käytös on todella JULMAA.

Kiitos.
Miehen ja naisen seksileikeissä on se ero, että mies ajattelee hetken alapäällään ja kun nainen ajattelee alapäällään, niin hän rakastuu.

Minä en ollenkaan käsitä ap:n tapaa toimia. Ei tuskaa voi tuolla lailla kenellekään tuottaa. Samaa sanoisin olisi sitten kyseessä mies tai nainen.

 

[mietiskelijä]

Kyllä nyt kun tajusin miksi petetyt tuomitsevat niin jyrkästi pettäjän...Ymmärrän näitä keskustelujakin paremmin. Onhan se selvää, että petetyn narsistinen minä saa kolauksen kun kuulee lähinpänsä pettäneen...Josta seuraa epävakaata käytöstä siihen asti, kun asia on selvitetty. Jotkut petetyt lamaantuvat täysin ja ajan kanssa pohtivat olisi pitänyt jättää puoliso jo silloin asian selvittyä... Jotkut ratkaisevat pulman kostamalla jos minua on petetty niin saa toinenkin tuntea miltä se tuntuu, jotkut ottavat petturin kyykytykseensä, kun kerran petit saat korvata sen elämäsi kaikilla osa-alueilla... Kyllä se ihminen on loppujen lopuksi aika samaan kaavaan rakentunut, heh heh Entä pettäjä jos jää suhteeseen saa kokea seuraukset...Osa ihmisistä eivät enää ehjäänny ja siksi suhde muuttuu haavoittuvaksi elämän kolhuille. Surullista mutta todellinen anteeksi antaminen on todella iso prosessi, että uskaltaa aloittaa arjen ihmisen kanssa joka horjuttaa todellista minää.

 

[yks]

Olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Vajaan kahden vuoden kaksoiselämän jälkeen sain vasta aikaiseksi kerätä kamani ja lähteä edellisestä liitostani. nuo pettämisen vuodet olivat raastavaa aikaa kaikille osapuolille. tunteitani kuvailisin melko lailla tuona aikana samalla tavoin kuin sinä nyt. minunkin edellinen mieheni oli tietoinen tilanteestamme, mutta vaikeni koska ehkä toivoi että tilanne taas hissukseen korjaantuisi ja "tulisin järkiini." Samaa mieltä oli meidät vuosikausia tuntenut ystävättäreni. sitten väsyin lopullisesti kahden miehen välissä jotka kumpikin suunnittelivat tulevaisuutta kanssani. Murruin myös tunteeseen jonka tiesin aiheuttaneeni ihan hyvälle eksälleni jota en kuitenkaan rakastanut niinkuin aviomiestä tulisi rakastaa, ne tunteeni olivat jo kauan olleet rakastajani luona. Nähtävästi minulla ei myöskään ollut enää tuota tahtoa rakastaa. Kaikenlainen läheisyys suorastaan ällötti aviomieheni kanssa. hän taas pakeni tilannettamme rakennustyömaalle; hänen keinonsa koittaa selviytyä kun vaimo torjui.
Niin, kaksi vuotta siis tilanne suunnilleen kehittyi ja sitten hommasin itselleni vuokra-asunnon. Rakastajani oli jo eronnut aiemmin. Kaikki on nyt hyvin kaikkien kannalta, olen avoliitossa entisen rakastajani kanssa ja eksillämmekin on jo uudet puolisot.
Nyt koitan vain muistaa kaikki virheeni edellisestä liitostani ja etten niitä toistaisi. Olen oppinut ainakin sen ettei puolisoaan saa pitää itsestäänselvyytenä vaikka kuinka onkin arkista elämä. Ja näille eräille kyynikoille: Kun arki sitten meillekkin astui taloon, elämä muuttui vaan paremmaksi. On ihanaa voida elää ihan arkista yhteistä elämää normaalien arkimurheiden kanssa, entisen salaisen haaveilemisen sijaan.
Neuvoisin Mirelle sinua hankkimaan myös oman kämpän, ehkä alkamaan myös harkinta-ajalle liiton suhteen. Jonkun aikaa itseksesi mietit mitä haluat tehdä ja kenen kanssa. Teki ainakin minulle hyvää. Tiedän tehneeni kaikkien kannalta oikean ratkaisun enkä kadu.

Kaikkea hyvää sulle!

 

[mr]

, että pettämisestä alkaneet liitot päättyvät muita useammin karille koska arjen koittaessa toiseen on vaikea luottaa tämän pettämisen takia.

Mitä tulee tuohon anteeksiantoon niin sehän on valinta ei mielentila.

 

[mies]

mietiskelijä:

"Kyllä nyt kun tajusin miksi petetyt tuomitsevat niin jyrkästi pettäjän...Ymmärrän näitä keskustelujakin paremmin. Onhan se selvää, että petetyn narsistinen minä saa kolauksen kun kuulee lähinpänsä pettäneen...Josta seuraa epävakaata käytöstä siihen asti, kun asia on selvitetty."

No hyvä, että tajusit.

Kyllä näitä tarinoita lukiessa sydän itkee, miten joku väittää, että hän löysi onnen pettämällä. HÄN LÖYSI ONNEN RUUMISKASAN TAKAA. Kertoo edelleen jotakin luonteesta..

Vaikka tosiasiassa keskenkasvuinen ihminen käy läpi kiirastultaan ja vahingoittaa läheisiään. lopulta hän kasvaa ihmisenä ja kuvittelee, että on löytänyt unelmiensa ihmisen, kun totuus on että hän on nörtynyt ihmisenä ja pystyy vasta nyt ottamaan lähimmäisensä huomioon. Todella surullista kasvamista, kuitenkin.

 

[yks]

Voihan se olla noinkin kuten sanot, mr, mutta en voi kun katsoa ja sitten ehkä katuakkin. joka tapauksessa entinen liittoni oli loppuunkäsitelty, ehkä sitten nykyisen mieheni ilmestyminen kuvioihin oli se lopullinen kuolinisku. eksääni kohtaan tunsin enää vain sisaruksellista välittämistä. Se miksi se liitto loppui oli meidän molempien vikamme, emme hoitaneet keskinäistä suhdettamme, seksikin kuihtui jo ennen rakastajani kuvioon tuloa kerran kuussa pakolliseksi suorittamiseksi. luulin jo itseäni jotenkin vialliseksi naisena kun halut jo nuorena loppui.
Jos tämä liittoni kariutuu niin voin ainakin sanoa että yritin kaikkeni. 14- vuotinen eka yritys maksatti minulla kovat oppirahat. Kuten jo sanoin, yritän oppia virheistäni ja tätä "toista kierrosta" hoidamme.

 

[yks]

Samat sanat sinullekkin, mies. Surullista kasvamista tämä on, ikävä kyllä välillä. Ruumiskasa...? hmm, no sulla on oikeus mielipiteisiisi.

Kertoisitko muuten oman tarinasi, jota ehkä voi hiukan aavistella kommenteistasi? Mielenkiinnolla sen "kuulisin". Vastaat usein viisaasti tämän saman aiheen ympärillä.

 

[mies]

En halua omaa tarinaani kertoa, koska yritän ymmärtää sitä.
Kiitos kuitenkin sanoistasi, osoittaa, että olet todellakin oivaltanut jotakin.

Sen haluan vain sanoa, että ihmiset eivät ymmärrä toisiaan tai oikeastaan ymmärtävät väärin. Moni ero ja pettäminen olisi turhaa, jos mars ja venus ymmärtäisivät, että he pyrivät samalla radalla, mutta ovat kuitenkin niin erilaisia. Elämä olisi paljon helpompaa, jos oivallettaisiin edes se asia, että toinen ei tahdo pahaa, ei halua loukata suhteessa, vaan erimielisyydet ovat suurta väärinkäsitystä, joka johtaa asemasotaan, puhumattomuuteen, ja kaiken pahan epäilemiseen. Siinä on siemen pettämiselle ja eriytymiselle, se on siis väärinkäsitys.

 

[kiia]

Niin, lainatakseni Juicen sanoitusta: "Kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään, kun en kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään." Ja Seppo Sana kertoo sitten loput!

 

[mr]

tuosta seksin loppumisesta, ehkä se on niin, että ihmisen keho on viisaampi kuin me itse kun parisuhteen ongelmat heijastuvat ensimmäisinä seksielämään eli olisiko se vihje, että pitäisi alkaa hoitamaan parisuhdetta.