Varhaisteinin provosoiva käytös

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"a p"

Vieras
=sotaa :(. Vasta 9v.
Ihana leppoinen aamu menee pilalle hyvää huomenta toivotuksesta lapselle. Kauniisti sanottu väännetään veetuiluksi. Kaikessa, ihan kaikessa. Kuulkaas, mä en kohta jaksa enää. Lapsen isä on samanlainen "jästipää" kuin tyttärensä. Nakotaan sanallisesti niin, että lieskat lentää. Ja kun itken, että olis edes joskus rauhallista, tyttö nauraa päin näköä. On muuttunut todella ilkeäksi. Silti välillä on se ihana tyttö, joka oli ennen. Mutta niitä hetkiä on enää harvoin.

Haen vertaistukea, kertokaa omistanne pliis.
 
Vajaan 11v pojan kanssa minulla on myös vaikeaa. Makaisi vaan ja mitään ei tekisi. Ovet paukkuu ja hermostuu ihan pienistä myös! Mutta tuo on aina ollut tuollainen ihana jästipää =) Kaksi nuorimmaista lasta ovat AIVAN erilaisia.
 
ne hormoonit nähtävästi hyrräämään jo noin nuorena. laitappa stoppi heti tuollaiselle käytökselle! jos ei osaa käyttäytyä, siitä on seurauksensa.

Yritetään, minä yritän. Mies kun jotain käskee, tyttö pistää takaisin. Mulle ei niin paljon, koska katson tilanteita pidempään. Mies puuttuu pelkästä tytön väärästä asenteesta. Minä vasta, kun jotain on jo tapahtunut.
Mä oon yrittäny miehen kanssa, että oltais samalla linjalla kasvatuksessa. Teoriassa kyllä ollaan, mutta käytännön tasolla miehellä on joustamaton ja lyhyt pinna.
 
[QUOTE="a p";22758637]
Mä oon yrittäny miehen kanssa, että oltais samalla linjalla kasvatuksessa. Teoriassa kyllä ollaan, mutta käytännön tasolla miehellä on joustamaton ja lyhyt pinna.[/QUOTE]

Mitä enemmän joustaa, sitä enemmän lapsi alkaa joustoa hakemaan
 
Mieti itse minkä signaalin annata vasta oppivassa iässä olevalle lapselle, jos hyväksyt huono käytöksen kuin se olisi jostain käytöksen kultaisesta oppikirjasta. Jos teet sen jo nyt ja venytät kokoajan rajoja, niin mitäs sitten kun lapsi on murkkuikäinen ja hänellä ei ole mitään käytöstapoja tai rajoja ja sääntöjä?
 
[QUOTE="vieras";22758667]Mitä enemmän joustaa, sitä enemmän lapsi alkaa joustoa hakemaan[/QUOTE]

Toki ymmärrän senkin. Mutta jos kuulisit mieheni komentelua, et sietäisi sitä. Olo on joskus kuin alokasaikana. Vaikken oo armeijaa käynytkään..kuvittelen.
 
[QUOTE="a p";22758700]Toki ymmärrän senkin. Mutta jos kuulisit mieheni komentelua, et sietäisi sitä. Olo on joskus kuin alokasaikana. Vaikken oo armeijaa käynytkään..kuvittelen.[/QUOTE]

Kenties siinä on juuri syy lapsen käytökseen. Puhu asiasta miehesi kanssa, ei voi opettaa toiselle käyttäytymisen sääntöjä jos ei itsekään niitä osaa. Lapsi menee pilalle tuolla tavalla, koska juuri tuossa iässä häntä pitäisi opettaa ja valistaa, ettei tule rakkaria joka vaan haistattaa kaikille ja on pian koulukodissa
 
[QUOTE="vieras";22758694]Mieti itse minkä signaalin annata vasta oppivassa iässä olevalle lapselle, jos hyväksyt huono käytöksen kuin se olisi jostain käytöksen kultaisesta oppikirjasta. Jos teet sen jo nyt ja venytät kokoajan rajoja, niin mitäs sitten kun lapsi on murkkuikäinen ja hänellä ei ole mitään käytöstapoja tai rajoja ja sääntöjä?[/QUOTE]

Hetkinen, puhutaanko me samoja asioita?
Vaadin tytöltä hyviä käytöstapoja, muualla kuin kotona se onnistuu. Kotona saattaa nojailla kyynärpäillä puoleen pöytään asti syödessään, vain provotakseen. En puutu siihen, koska sitä tyttö tuolla käytöksessä hakee. Mies taas ojentaa tyttöä heti ja sota alkaa. Seuraavaksi on polvet pöytää vasten, oho maitoa läikkyy pöydälle, hups, ketsuppia lensi jne.
Jos mä en puutu tuollaiseen, tyttö lopettaa. Mutta kun mies puuttuu kaikkeen, seuraukset on paljon pahemmat. Ja muualla tuollaisia ongelmia ei siis ole. Tuo oli vain yksi esimerkki, huoneen siivouksesta, sisarustensa kohtelusta ja monesta muusta löytyy vastaavia esimerkkejä.
 
[QUOTE="a p";22758754]Hetkinen, puhutaanko me samoja asioita?
Vaadin tytöltä hyviä käytöstapoja, muualla kuin kotona se onnistuu. Kotona saattaa nojailla kyynärpäillä puoleen pöytään asti syödessään, vain provotakseen. En puutu siihen, koska sitä tyttö tuolla käytöksessä hakee. Mies taas ojentaa tyttöä heti ja sota alkaa. Seuraavaksi on polvet pöytää vasten, oho maitoa läikkyy pöydälle, hups, ketsuppia lensi jne.
Jos mä en puutu tuollaiseen, tyttö lopettaa. Mutta kun mies puuttuu kaikkeen, seuraukset on paljon pahemmat. Ja muualla tuollaisia ongelmia ei siis ole. Tuo oli vain yksi esimerkki, huoneen siivouksesta, sisarustensa kohtelusta ja monesta muusta löytyy vastaavia esimerkkejä.[/QUOTE]

Ei ole itsellä vielä kokemusta, mutta kuulostaa tosiaan ihan provoilulle. Mielestäni johonkin kyynärpäiden nojailuun ei tarvi heti puuttua ellei se haittaa toisia (pudota vaikka toisen juomalasia tms.) Kuvittelisin, että komentaminen tehoaa paremmin kun se on aina "oikeasta syystä" eikä vaan siksi, että just nyt toi ärsyttää mua-tyyliin..... Mutta saapa nähdä kun oma vekara tulee tohon ikään.
 
Mulla kanssa aikamoista sanallista taistelua 11-vuotiaan neitosen kanssa.Kaikki asiat joita sanon kyseenalaistetaan ja jos pyydän jotain niin saan maailmaan loppuun asti pyytää ja mitään ei tapahdu jne.jne. Tsemppiä ja jaksamista, kyllä kai toi joskus helpottaa.
 
[QUOTE="Jaska Jokunen";22758815]Mulla kanssa aikamoista sanallista taistelua 11-vuotiaan neitosen kanssa.Kaikki asiat joita sanon kyseenalaistetaan ja jos pyydän jotain niin saan maailmaan loppuun asti pyytää ja mitään ei tapahdu jne.jne. Tsemppiä ja jaksamista, kyllä kai toi joskus helpottaa.[/QUOTE]

Just tuollastahan se :(.
Kiitos ja samoin sinulle tsemiä ja jaksamista!
 
Ei ole itsellä vielä kokemusta, mutta kuulostaa tosiaan ihan provoilulle. Mielestäni johonkin kyynärpäiden nojailuun ei tarvi heti puuttua ellei se haittaa toisia (

Eipä AP sitä kyynärpäihin nojailua maininnut kuin vasta äskö, mistä sitä voi tietää millaista käytös on kun ei kerrota. Aloitusviestissä kuitenkin puhuttiin lieskoista ja kaikesta, joten jos kyse on vaan jostain kyynärpäihin nojailusta, jota kaikki tekee, niin silloin AP liioitteli aloitusviestissään tarpeettomasti!!!
 

Yhteistyössä