Toggle sidebar

Varpajaiset= äärettömän hylätty ja arvoton olo

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hämillään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

Hämillään

Vieras
Millainen olo teille muille on jäänyt siitä, jos isä on pitänyt varpajaiset?
En tiedä onko vika hormooneissa vai missä mutta en meinaa päästä yli siitä tunteesta, kun meidät lapsen kanssa jätettiin sairaalaan ja isä lähti juhlimaan saavutustaan. Koko raskaus ja synnytyshän on miehelle hyvin helppo suoritus ja sitten kun äiti jää perse tikattuna sairaalaan, niin isä vielä lähtee juhlimaan. Tuli todella sellainen olo ettei mies tai miehet yleensäkään juuri arvosta meitä naisia.
Nyt asia vaan pyörii mielessä ja tuntuu äärettömän pahalle. Ise asiassa niin pahalle etten tiedä haluanko edes jatkaa koko suhteessa, kun en tunne olevani lainkaan arvostettu tai rakastaako tuollainen mies edes.
 
Meillä ei isäntä halunnut pitää varpjaisia. Enkä minä niitä olisi sulattanutkaan. Typerä perinne.
Koita nyt kuitenkin päästä tilanteesta yli. Jos se isä nyt kuitenkin jatkossa pysyisi teidän kanssa ja parantaisi tapansa! Oletko puhunut miehen kanssa?
 
älähän nyt, ehdit itse vielä monta kertaa juhlia lastasi. se on vaan se ilta kun ukkos irrottelee, ja toivottavasti pysyy seuraavina viikonloppuina sun ja vauvan kanssa kotona :) mä olin niin pökkyrässä ja iloinen lapsistani että mulle oli ihan sama, missä ukko meni. Sitäpaitsi illalla tuli ihania tekstiviestejä, vaikka hieman juhlahumussa niitä pistikin, tiesin että tarkoitti.
 
Miehelläkin varmaan nyt suurimmat paineet purkautuu kun pääsee sinne varpajaisiin, kovin isot tunnemyräkät myös isälle on se kun vauva syntyy, roolimuuttuu. Olitteko sopineet miehen kanssa että milloin varpajaiset pidetään, meillä mies piti "varpajaiset" ennen kuin vauva syntyi, olin sanonut että tarvitsen häntä sitten kun on vauva syntynyt, ja että tuntuisi pahalta jos mies lähtisi ryyppäämään, tosin mies lähti 2 tuntia kun vauva oli syntynyt niin yliopistolle tekemään tenttiä...
 
Itse olen ihmetellyt aivan samaa. Nainen makaa sairaalassa pienen vauvan kanssa toosa tikattuna ja äijät lähtee juhlimaan ja vetämään kännit. Ei vaan mene mun jakeluun. Ihan sairasta.
Toisaaltaan, ehkä sä sitten seuraavaksi lähdet tyttöjen kanssa juhlimaan, kun sun mieheltä on leikattu peräpukamat. Voitte oikein kilistellä ja nostaa maljoja sen kunniaksi???
 
No mua taas harmitti ettei se pitänyt mitään varpajaisia. Mulle tuli siitä jotenkin paska fiilis, ajattelin ettei se halunnutkaan tuota lasta tai ainakaan mun kanssa. :(
Mutta sekin meni ohitte kun synnytyksestä oli hieman pitempi aika mennyt, tasottu toi omakin mieli :)
 
Mä en ole ikinä ymmärtänyt noita varpajaisia. Ihme tekosyy lähteä ryypiskelemään siksi, että vauva on syntynyt. Silloin mun mielestä kuuluu olla vauvan ja äidin kanssa eikä miesporukalla rillumassa. Voihan sitä tarjota vaikka kavereille skumpat ja kakut, kun vauva syntyy. Mutta tottakai tosimies saa vauvan syntymästäkin ryyppäämisen aiheen.
 
Mun mies ei pitänyt varpajaisia, mutta itseasiassa olisin halunnut, että pitää. On sen verran harvoin liikenteessä omien kavereittensa kanssa, että suorastaan vaadin häntä vuosittain lähtemään esim. Sauna Open Airiin ja vuokraamaan kavereittensa kanssa mökin yhtenä viikonloppuna yms.

Jos varpajaisten kaava meni niin, että sinä olit hyvässä hoidossa sairaalassa vauvan kanssa ja mies lähti vaikka illalla kuuden aikaan ja tuli taas katsomaan teitä seuraavana päivän puolen päivän aikoihin ehkä hiukan alkoholin hajuisena, mutta onnellisena lapsestaan ja vaimostaan, niin en todellakaan jaksaisi marista. Tietty sitten taas valittaisin, jos kotiutuessani saisin havaita, että kämppä on kuin räjähdyksen jäljiltä niiden varpajaisten takia, mutta jos se on siivottu ja mies on sitten kotiutumisen jälkeen koko isyysvapaan ajan apuna, niin onko se katastrofi, jos yhden sairaalaillan ja aamun joutuu lepäämään ilman sitä miestä?

Sitten mulla on taas kokonaan vastakkainen mielipide, jos varpajaiset kestävät yli vuorokauden ja sisältävät sellaista örveltämistä, että tuore äiti joutuu olemaan huolissaan tuoreen isän tilasta, tai jos ne järjestetään vasta sitten, kun vauva on jo kotiutunut, eikä äidille järjestetä sinne kotiin ketään avuksi vaikka äiti tarvitsisi jonkun.

Valitettavasti se ei paranna sen äidin tikkejä yhtään sen nopeammin, että mies istuu vieressä voivottelemassa niiden kipeyttä. Kyllä se isä voi sitten vastavuoroisesti vaikka puolen vuoden päästä jäädä päiväksi kotiin, kun äiti lähtee kampaajalle tai kavereiden kanssa syömään tai jotain muuta kivaa.
 
No, onpas nyt negatiivisia kommentteja..

Synnytyksen jälkeen hormoonit mm. herättää erilaisia tuntemuksia ja ymmärrän kyllä miksi sinusta tuolta tuntuu, mutta eikai tuo nyt eron aihe ole?


Mä olen iloinen et mies piti varpajaiset, koko synnytys jne. oli sillekkin aikamoinen kokemus ja musta oli mukavaa et se halus pukea sen "tuore isi" paidan päälle, tarjota kavereilleen hyvää ruokaa ja pitää vähän hauskaa.
Vaikka olin perse tikattuna kotona vauvan kanssa, ei se asia mua sen suuremmin häirinnyt.
 
Minäkään en ymmärrä tuota perinnettä. Ainakaan silloin, kun äiti vielä on sairaalassa. Itsestä tuntuisi varmaan niin pahalta, etten antaisi koskaan anteeksi. Tosissaan siellä on kipeänä mahdollisesti revenneenä, leikattuna ja vauvaa täytyy hoitaa. Sitten jos ukko on juhlimassa siinä tilanteessa, niin huh.. Muutenkin miehet pääsee niin vähällä tuosta, että mun mielestä saisi palvella naista siinä tilanteessa 24/7, eikä mitään ryypätä. Siivoaisivat vaikka tulevan vauvan kotia äijäporukalla ja leiposivat pullaa ja ruokaa pakkaseen... :)
 
Minusta varpajaiset ovat ihan ok, kunhan juhlahetken ajoitus sopii myös äidille. Toiset pitävät ennen syntymää ja toiset reilusti syntymän jälkeen. Ja eihän se isä sairaalassa voi kuitenkaan iltamyöhään olla, niin voihan sitä pikkasen silloinkin juhlia.

Ymmärrän kyllä, jos olisit toivonut miehesi olevan luonasi. Mutta kai sanoit sen ääneen?

Itse olimme perhehuoneessa ja rehellisesti sanottuna en olisi selvinnyt ilman isän jatkuvaa tukea.
 
Meillä isä ei edes kiitosta sanonut synnytyksen jälkeen, olin sille pelkkää ilmaa. Tapeltiin jo ensimmäisenä iltana sairaalasta kotiuduttua, kun sen mielestä koiraa ei saanut päästää vauvaa kahta metriä lähemmäksi tai isosisko ei voinut pitää vauvaa, jos se vaikka putoaa. Juu, mulla siis kouluikäiset lapset edellisestä liitosta.
Sit se pisti pinnasängyn ja vähän muutakin paskaksi, kun epäili ettei ole lapsen isä. Varpajaiset se sit juhli kolme kk lapsen syntymän jälkeen, vaikka meillä tosiaan oli perheessä kriisi menossa ja mietittiin saadaanko me yhteiselo vielä toimimaan. Juu, se oli viimeinen tikki ja nostin kädet pystyyn parisuhteen osalta lopullisesti, kun ei muistakaan sovituista asioista pitänyt kiinni.
Nyt se sitten ei maksa elatuksia, koska muuten rahat ei ois riittänyt lentolippuun kesälomalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
Minäkään en ymmärrä tuota perinnettä. Ainakaan silloin, kun äiti vielä on sairaalassa. Itsestä tuntuisi varmaan niin pahalta, etten antaisi koskaan anteeksi. Tosissaan siellä on kipeänä mahdollisesti revenneenä, leikattuna ja vauvaa täytyy hoitaa. Sitten jos ukko on juhlimassa siinä tilanteessa, niin huh.. Muutenkin miehet pääsee niin vähällä tuosta, että mun mielestä saisi palvella naista siinä tilanteessa 24/7, eikä mitään ryypätä. Siivoaisivat vaikka tulevan vauvan kotia äijäporukalla ja leiposivat pullaa ja ruokaa pakkaseen... :)
Click to expand...

^ niin samaa mieltä
 
Raskaana olevaa naista ihmetellään ja voivotellaan, kukaan ei kysy miten mies jakselee hormonihirviön rinnalla.
Vauva syntyy ja häntä kummastellaan ja hormonihirviö herkistyy entisestään, mies vieressä hakee kukille maljakon.

En ihmettele yhtään korkeita avioeroprosentteja teidänkin vastaustenne perusteella. Jos mies lähtee juhlimaan YHTEISTÄ lasta, kun äiti vielä on sairaalassa, jossa saa apua ja tukea, jonne mies ei edes (tavallisella osastolla) voi jäädä yöksi, hän on tunteeton paska...

Varpajaiset on pieni hetki, kun mies saa huomiota ja juhlia omaa osuuttaan lapsen saamisessa, joka mun mielestä, vaikka kyllä munkin "perseeni tikattiin" kuten niin kauniisti ilmaisitte, on kuitenkin se 50%.

Itse olimme esikoisen synnyttyä perhehuoneessa, eikä mies halunnut lähteä, toisen kanssa esikoisen kanssa kotona, eli jäi juhlimatta silloinkin. Paikkasimme tilanteen kun eteen sattui mieleinen konsertti, sinne lähetin miehen ja jäin ilomielin lasten kanssa kotiin.

Kyllä juu kysyjälle vastaisin, että pistä mies vaihtoon vaan, tuo suhde on aika mennyttä jo muutenkin. Ja vaikka ylilyöntejä synnytyksen jälkeisessä hormiinihuumassa voikin tulla, niin haloo kyllä kai naiset voimme ottaa järjen käteen ja antaa sydämen puhua: jos se vaikka sanoisikin, että mene rakas ja vietä ihana ilta!!
 
että kyseessä nyt enempi henkinen puoli. Se että tunnen itseni arvottomaksi jäädessäni sinne ja toinen menee juhlimaan. Ehkä se on osittain sitäkin, että olen kokenut aina sairaalassa olon ahdistavana ja hormoonihuuruissa vielä enemmän. Vauva toki on ihana ja siitä olen nauttinut kovasti. En tarkoita että miehen pitäisi istua vieressä sairaalassa ja pitää kädestä kiinni, mutta epäkunnioittavalta naista kohtaan tuo juhlinta tuntuu.
 
Mitä se mies kotonakaan yksin istuu?

Meillä mies lähti muutamalle kaljalle kavereidensa kanssa, illalla minä ja vauva nukuttiin tyytyväisenä sairaalassa. Mies seuraavana aamuna normaalisti töihin, ja illalla meitä taas katsomaan.

Minusta se teki miehelle vaan hyvää lähteä kavereidensa kanssa selvittämään päätään, sen verran oli varmasti siinä päivässä miettimistä ja sulateltavaa. Enemmän muo pelotti kun mies ajoi sairaalalta kotiin, kädet täristen ja 100 ajatusta päässä pyörien, samalla toisten onnittelu tekstareita vastaan ottaen. ;)
 
Eikö se ole just parempi että varpajaiset on silloin kun äiti ja vauva on vielä sairaalassa.
Silloin äidin ei tarvitse jäädä "yksin" vauvan kanssa kun apu on kellon soiton päässä. Ja mahdollisen huonekaverin kanssa voi jutella. (toki on niitäkin ihmisiä joita ei voisi vähempää kiinnostaa huonekaveri, itse sain yhdestä hyvän kaverin)
 
Siis mitä ihmettä, miten se että mies juhlii lapsensa syntymää on jotenkin pois naiselta? Varsinkin jos toinen on vielä sairaalassa? Eihän mies muutenkaan ole siellä sairaalassa naisen kanssa 247.

Tai kyllähän sitä tietenkin voi herneen vetää nenään asiasta kuin asiasta niin halutessaan.
 

Similar threads

V
Yllätysraskaus ja häpeä.
Viestiä
19
Luettu
5K
Lapsen saaminen
vierailija
V
S
Just me
Viestiä
3
Luettu
367
Lapsen saaminen
virpi1980
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa