Vasemmistoliiton arvoihin kuuluu se, että mamut saavat kiduttaa eläimiä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Laitetaan tuo Sallamaari Simpasen teksti tähän, kertoo esimerkkinä siitä, mitä monilkuttuuri käytännössä tarkoittaa. Eri arvot, eri säännöt.

Eläinten hyvinvointi ja eläinsuojelu eivät ole minulle vain poliittista hyvesignalisointia. Olen tehnyt koko elämäni vapaaehtoistyötä eläinsuojelun parissa, autan loukkaantuneita ja kaltoinkohdeltuja eläimiä ja käyttänyt tähän työhön valtavan määrän omaa aikaani.

Juuri siksi en voi hyväksyä sitä, että eläimiin kohdistuvista teoista pitäisi vaieta silloin, kun niiden tekijöiden tausta tekee asiasta poliittisesti vaikean vasemmistoliiton aluevaltuustoryhmälle - jotka itse pyysivät minua jäämään sen jäseneksi, kun jo aiemmin tänä vuonna erosin Vasemmistoliitosta hyvin vastaavista syistä.

Viimeisin kirjoitukseni syntyi jälleen konkreettisesta eläinsuojelutapauksesta. Minulle tuli ilmoitus Lahden Liipolasta, jossa ilmoittajan mukaan maahanmuuttajataustaiset lapset olivat hakanneet oravanpoikasta sen ollessa maassa. Ilmoittaja meni väliin ja takajalastaan vahingoittunut orava pääsi karkuun. Menin paikalle auttamaan sen kiinniotossa, minkä jälkeen haavoittunut eläin toimitettiin hoitoon. Kyse ei myöskään ollut ensimmäisestä poikkeuksellisen raa’asta tapauksesta, johon olen tänä vuonna törmännyt. Aiemmin tänä vuonna variksenpoikasta oli kidutettu ja se oli lävistetty kepillä. Juuri tällaisten, oman kokemukseni perusteella poikkeuksellisen raakojen ja aiemmasta poikkeavien tapausten vuoksi olen katsonut, ettei asiasta voi vain vaieta. Kun kohtaan eläinsuojelutyössäni tällaisia tekoja, velvollisuuteni on puolustaa eläimiä ja nostaa esiin myös se, jos tapauksissa toistuu jokin ilmiö, johon pitäisi pystyä puuttumaan.

Tarkoitukseni oli nostaa esiin ongelma ja kysyä, pitäisikö suomalainen eläinsuojelulainsäädäntö, eläinten kohtelu ja ympäristöä koskevat säännöt ottaa nykyistä vahvemmin osaksi kotouttamista.

Vasemmistoliiton aluevaltuustoryhmä on tämän seurauksena päättänyt yksimielisesti erottaa minut ryhmästä, ellen eroa itse tai irtisanoudu rasismista, käy rasismin vastaista koulutusta ja pyydä julkisesti anteeksi sanojani.

En aio pyytää anteeksi jotain sellaista, johon en ole syyllistynyt.

Maahanmuuttajien tekemistä teoista, kotoutumisen ongelmista tai kulttuurien välisistä eroista keskusteleminen ei ole rasismia. Olen aidosti huolissani myös siitä, mitä tällaiset tapaukset kertovat kotoutumisen onnistumisesta. Tässäkin tapauksessa lasten kanssa ei yhteisen kielen puuttumisen vuoksi pystynyt kunnolla keskustelemaan tapahtuneesta, eikä heidän vanhemmillaan ollut riittävää kielitaitoa asian läpikäymiseen. Erityisen huolestuttavaa minusta oli lasten suhtautuminen tapahtuneeseen: he eivät vaikuttaneet olevan pahoillaan tai huolissaan vahingoittuneesta eläimestä, vaan suhtautuivat tilanteeseen lähinnä naureskellen ja olkiaan kohautellen. Minusta näistä havainnoista ja niiden herättämästä huolesta pitää voida puhua ääneen. Jos yhteistä kieltä ei ole edes vakavan tilanteen selvittämiseksi, miten lapsille ja heidän vanhemmilleen pystytään käytännössä opettamaan suomalaisen yhteiskunnan sääntöjä, eläinten kohtelua ja sitä, mitä täällä pidetään hyväksyttävänä?

Minulle olisi omien arvojeni vastaista vaieta eläinten kaltoinkohtelusta siksi, että tekijöiden taustasta puhuminen koetaan Vasemmistoliiton aluevaltuustoryhmässä epämiellyttäväksi. Eläimen kannalta ei ole merkitystä sillä, kuka sitä pahoinpitelee. Samasta syystä tekijän tausta ei voi myöskään olla peruste sille, ettei ongelmasta saisi puhua.

Kirjoitukseni sanamuodoista saa olla eri mieltä. Niitä saa arvostella ja haastaa. Mutta en hyväksy sitä, että keskustelun sijasta ihmiseen yritetään lyödä rasistin leima ja hänelle annetaan vaihtoehdoiksi julkinen anteeksipyyntö tai ryhmästä poistuminen.

Minä valitsen jälkimmäisen.
 

Yhteistyössä