Terveydenhoitaja. En opiskeluja aloittaessani tiennyt mihin haluaisin töihin, kaikki oli avointa.
Palkkataso oli tiedossa, halusin tehdä päivätyötä ja potilaat olisivat ns terveitä/ennalta ehkäisevässä työtä. Työn tiesin olevan itsenäistä, omat päätökset ja vastuussa asioista itse. En siis halunnut sairaita hoitamaan 3-vuorotyöhön tiiminä.
Suoritteiden/eurojen seuraaminen on tullut tärkeämmäksi työnantajalle työvuosien aikana. Sitä ei siis alussa ollut näin tärkeänä kuin tänä päivänä. Asiat kehittyvät ja mielestäni pitääkin seurata tuloksia.
Opiskelujen alussa potilaiden vastaanoto/läsnä olo oli tärkeintä hoitamisessa, nähdä potilas. En olisi uskonut, että työ muuttuu näin paljon digi/sähköiseeen palveluun, etätyöksi. Ei ole siis ollut huono suunta, asiat muuttuvat ja potilaat ovat nuorempia ja toivovat enemmän sähköisten palveluiden kautta yhteydenottoa.
Halusin/haluan auttaa ja siitä saan hyvää oloa onnistumisessa työssäni. Ehkä etukäteen en ajatellut, että pitäisin näin paljon valitsemastani ammatista.
Yllätyksenä tuli ehkä kirjaamisen, erilaisten tilastojen ja raporttien paljous.
Ihmisten ns maalaisjärjen puuttuminen . aina vaan jaksaa ihmetyttää ja mielestäni oudot/itsestään selvätkin asiat/oireet joihin ei lääketieteellisesti voi auttaa eikä ole hoitokeinoja. Mutta ajattelevat, että otanpa yhteyttä terveydenhoitajaan/äitiin?
En tiennyt, että työssäni on paljon hyötyä/on oltava myös aktiivisesti tietoinen yhteiskunnan muista asioita/politiikasta ja maailman tilanteista ylipäätään muullakin tavalla kuin hoito/lääketieteen kannalta. Potilaita on siis monesta eri maasta ja eri kulttuureista.
Myös on hyvä tietää muista hoitomuodoista /vaihtoehtohoidoista kuin koululääketieteen hoitomuodoista, jotta pystyy keskustelemaan ilman että antaa tyhmää vaikutelmaa.
Olen taiteesta keskustellut vastaanotolla ja musiikkijutuistakin (esim henkisen jaksamisen tueksi) eli ei riitä pelkkä terveydenhoitajan tutkinto potilaiden hoitamiseen.
Eli työ on lähes sellaista kuin kuvittelinkin. Ehkä auttoi asiaan, että kouluttauduin hieman vanhemmalla iällä ja tiesin mihin olin menossa ja mitä halusin.
