väsynyt 10kk vauvan äiti

["vieras"]

Minulla on 10kk ikäinen iloinen mutta energinen tyttö. Tyttö ei viihdy juurikaan itsekseen leikkimässä, menee joko pahantekoon tai vaatii koko ajan seuraa ja "viihdyttämistä". Jos olemme kyläilemässä, hän on paljon tyytyväisempi,kun on uusia leluja ja uus ympäristö. kotona tuntuu että hän "tylsistyy" helposti.
Olemme käyneet leikkipuistossa ja ulkona vaunulenkeillä ja niissä viihtyy kyllä hyvin.
Mitä tekemistä ja puuhaa olette keksineet alle vuoden ikäisen kanssa?
Päivät ovat jotenkin tosi uuvuttavia ja väsyttäviä kun tyttö on varsinainen ikiliikkuja. ja molemmat päiväunetkin jää yleensä n.tunnin mittaisiksi.

Tuntuu etten saa päivisin ollenkaan levättyä ja öisin tyttö heräilee vielä useampaan otteeseen. joskus jos on hyvä yö niin olen saanut nukkua n.6tuntia putkeen mutta silti vaan väsyttää koko ajan
Onko muita kohtalontovereita? Olen paljon väsyneempi kuin alkuaikoina jolloin vauva valvotti ja heräili parin tunnin välein. Johtuuko se siitä että päivät ovat hektisempiä? Oon alkanut jo epäileen että jokin on vialla kun oon ihan poikki koko ajan..

 

["pop"]

Kuulostaa tutulta. Meillä vuoden iässä alkoi jo paljon helpottaa, kun lapsi oppi nukkumaan kokonaisia öitä. Sitä ennen heräili öisin paljon. Mutta tuo vilkkaus ja perään katsominen kyllä jatkuu ja jatkuu. Onhan se ihan rankkaa, jos sitä tekee päivä- ja viikko- ja kuukausikaupalla. Sitten kun saa lapsen päiväkotiin, niin saa huilata välillä töissä.

 

[reija]

Täällä myös hyvin väsynyt äiti. Tyttö on nyt reilu 9kk. Jos isommat sisarukset ovat pois kotoa, tyttö roikkuu lähes tauotta lahkeessa ja viihdytellä saa. Hän ei myöskään kovin mielellään matkustele vaunuissa. Nyt on ollut myös todella levottamia öitä, saattaa heräillä kuusikin kertaa huutelemaan, mikä lie ahdistus.
Luulen, että hormoonit alkaa jotenkin normaalisoitua ja synnytyksen jälkeistä energiaa ei enään ole. Itse odotan vaan imetyksen lopettamista, jolloin otan imetyslopetusloman ja lähden ilman lapsia ja miestä muutamaksi päiväksi pois!

 

["vieras"]

Täällä myös 10kk vauvan äiti. Meillä nukutaan yöt hiukan paremmin kuin teillä, mutta muuten kuulostaa aivan tutulta. Tuntuu, että joka päivä on pakko lähteä jonnekin pari kertaa, että saadaan aika kulumaan. Voimia sinnekin!

 

[Ikiliikkujan äiti]

Nyt oma poika jo 1v ja 5kk, ja vieläkin haluaa koko ajan äitin seuraa ja toimintaa yhtäaikaa. Eli lapsen virikkeiden haluaminen tuskin on kovin nopeasti loppumassa...

Mua alko kans väsyttää, kun lapsi oli n.6kk. Itekkin ihmettelin mikä mua väsytti, kun sain kuitenkin ajallisesti nukkua (vaikkakin pätkissä, 4-10 yöheräämistä) tarpeeksi. väsymys loppu kuin seinään, kun aloitettiin sellasia harrastuksia, jotka meistä kummastakin oli hauskoja ja virikkeellisiä. Ensin mentiin muskariin, kerhoon, puistotapahtumiin ja sain paljon ihania äiti -kavereita, jotka myös halus arkeen mukavaa toimintaa lapsenehdoilla. Nykyisin ns. säännöllisten harrastusten lisäks käydään uimassa, picnikeillä, leikkipuistoissa, kyläilyä, taaperoteatteria/konsertteja/pitempiä retkiä.

Eli tylsyyskin voi väsyttää. Vaikka eihän meillä äiteillä oo koskaan tylsää, kun onhan nuo lapset maailman ihanipia

 

[juupa]

TUO kuulostaa ihan normaalilta. Ei mitään poikkeavaa. Menee ohitse ajallaan ja sitte sinä kaihoisana muistelet näitä aikoja

 

["vieras"]

Muistan että oma jaksaminen oli tuossa vaiheessa todella koetuksilla, varmaan johtui hormoonitoiminan palautumisesta tai muusta vastaavasta, en tiedä oliko imetyksen lopettamisella samoihin aikoihin vaikutusta suuntaan taikka toiseen. Helpotus ja huokaus koettiin noin vuoden iässä, jolloin lapsi oppi nukahtamaan itsekseen yöllä, toki tämä ei hetkessä käynyt, mutta sinnikkyys tuotti tulosta. Päiväunet meillä siirtyi yksiin n. vuoden iässä, jolloin päikkärit muuttui pidemmiksi, keskimäärin 2,5 tunnin mittaisiksi. Kävelemään oppi vuoden iässä, eikä sen jälkeen ole suostunut vaunuissa istumaan, mutta onneksi päästään pyörällä kulkemaan. Kotona lapsi on kokoajan äidin huomiota vailla, syliin kiipeämässä ja kirjaa lukemassa, varsinaista pahan tekoa ei kyllä harrasta. Nyt lapsi on vuosi ja 3kk, mutta elämä on niin paljon parempaa ja helpompaa, että muutaman kuukauden takaiset tuskastumiset alkaa jo unohtumaan.

Edelleen lapsi heräilee öisin, mutta nukahtaa itsekseen, joten ei tarvi apua enää siihen. Kaikkeen pieneen ääneen ei kannata eikä tarvi reakoida. Oman jaksamisen kannalta olen nähnyt tarpeelliseksi ilta lenkin ilman lasta tai miestä, joten mies hoitaa meillä pääsääntöisesti aina iltapalan ja yöunille laiton, jolloin minä pääsen purkamaan omat tunteet lenkkipolulle, suosittelen.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26412909]Täällä myös 10kk vauvan äiti. Meillä nukutaan yöt hiukan paremmin kuin teillä, mutta muuten kuulostaa aivan tutulta. Tuntuu, että joka päivä on pakko lähteä jonnekin pari kertaa, että saadaan aika kulumaan. Voimia sinnekin![/QUOTE]

Piti vielä kirjoittaa, mitä päivisin tehdään

Luetaan/katsellaan yhdessä kirjoja, käydään puistossa keinumassa, lauletaan ja soitetaan, tanssitaan joko yhdessä tai vauva itse, leikitään leluilla, pyöräillään, leikitään vesileikkejä kylpyammeessa, harjoitellaan kävelyä ja rappusten kulkemista, tehdään yhdessä kotitöitä, käydään vaunulenkeillä, käydään kaupassa/kahviossa/ystävien luona jne. Eli ihan perusjuttuja. Välillä aika käy tosi pitkäksi ja varsinkin jos on ollut valvomista, ei millään jaksaisi lähteä minnekään.

 

[PaulKohelo]

Hei, muistan että tuo ikä oli itsestänikin aika uuvuttavaa.

Meni aina paremmin, jos oli joku toinen lapsi kylässä. Eivät vielä osanneet keskenään leikkiä, mutta pyörivät siinä sitten keskenään. Aikuisetkin sai helposti juotua kahvinsa rauhassa, kun taas yksin ollessa ei puhettakaan. Meni ohi, kun lapsi vähän kasvoi ja alkoi enemmän leikkiä. Aloin myös ottaa enemmän mukaan kodin puuhailuihin, olikin mukavaa. Vaikka se usein tarkoitti sitä, että sais tehdä kahteen kertaan, mutta oli mukavaa kuitenkin sekä itsellä että lapsella.

Oltiin myös paljon ulkona. Tsemiä!

 

[PaulKohelo]

Ja vielä, että tehkää sellaisia asioita, mistä itse saat iloa ja energiaa, huomaat jaksavasi ihan erilailla. Eli jos ite olet maassa ja tylsistynyt, jaksat lapsen kanssa paljon huonommin. Menee hermot myös paljon nopeemmin silloin. Ehkä jokin kerho tai paikka missä muita lapsia/aikuisia? Älä kuitenkaan aikatauluta liikaa, ettei käännyt stressin puolelle. Sellasta jotain vapaaehtoista

 

["Tita"]

Oma poika oli kuin takiainen 11kk asti, ennen öisin itki ja huusi kun halusi huomiota, se oli rankkaa, varsinkin kun ei ollut miestä jolle voisi osan hommista antaa. Se oli rankkaa ja silmäpussit vaan isoni päivä päivältä.
Nyt poika on 1,3.v ja aloittaa syksyllä päiväkodin, nukkuu kokonaisia öitä ja muutenkin leikkii yksikseen
TSEMII

 

[leijona76]

mulla on jo isompi lapsi mutta muistan kyl ton vauvavuoden väsymyksineen jne...Poitsu oli tosi kova menemään ja vaati kokoajan aktiviteettia. Nukku vähän päivällä ja heräili öisin. koti oli tehty aikalailla vauvan kestäväksi jottei tarvinnu olla kokoajan seläntakana. Pihalla oltiin paljon, puistossa, mettässä, käytiin kerhossa...Mies oli paljon pois kotoa ja olin sidottu muksuun. Kuulostaa ap teilläkin aikalailla normimeiningiltä. Kyl se siitä muuttuu ja helpottuu.