Niin sitähän mä koetin sanoa, että usein ne vanhemmat, jotka sairaita lapsia hoitoon tuovat, tai liian aikaisin, ovat niitä työn orjia, jotka eivät kertakaikkiaan (muka) kykene olemaan pois töistä- eivät 'uskalla' tai kokevat jotenkin liian tärkeiksi ja korvaamattomiksi itsensä TAI sen tienestinsä, viis siitä onko lapsi hoitokuntoinen vai ei.
JA miten te nyt voittekaan viedä hoitoon lapsianne- koska hoidatte kotona
En mä arvostele, lähinnä sanoa paukautan, että miehes tekee liikaa töitä ja väsyttää sillä menoa teidät molemmat. Sano mun sanoneen.
Meillä oli tilanne myös tuollainen, kunnes sille kertakaikkiaan pistettiin stoppi. Työt ajallaan mutta vapaa-aikaa on oltava myös.
Arkea me ei olla haltuun saatu vieläkään- siis siten että kaikki tapahtuisi ajallaan, ruokailut tms, mutta sillä tavalla tämä paketti on kasassa, kuin se meidän tyyliin sopii.
Työajat on kummallakin mitä sattuu, minä teen kolmivuorotyötä ja opiskelen, mies tekee yrittäjän töitä miten kuten sattuu, mutta kumpikin joustaa ja sairaat tenavat pidetään tarpeeksi kauan pois hoidosta, vatsatautien jälkeen 2 tervettä päivää.
Mies opetti itsensä jonkinlaisiin aikatauluihin ihan lasten vuoksi- yhtä lailla avioliittonsa vuoksi... rahaa ei ole enemmän eikä vähemmän- jostain kumman syystä balanssi on silti säilynyt, vaikka ensin pelkäs vaikka kuinka, että tili tyhjenee samantien, kun alkaa viettää aikaa myös kotosalla.
