Väsynyt ja huono äiti

[valittaja]

Olenko teidän mielestä ihan kamala äiti?

Päivisin kun ollaan vauvan kaa kahdestaan, niin jaksan olla sen kanssa ja nautin siitä. Sylitellään, on paljon tissillä, jutellaan ja touhuillaan, vauva hymyilee ja äiti kans.

Illalla kun mies tulee kotiin, tunnen kuitenkin olevani ihan poikki. Minua ei suoraan sanottuna kiinnosta vauvan kanssa seurustelu, tekisi vaan mieli tuijottaa aivottomana telkkaria tms. Muutenki tuo "viihdyttäminen" tuntuu kaikista raskaimmalta. Monesti poika kyllä iltaisin viihtyy joitain aikoja ihan itsekseenki, mutta pelkään jos se saa jotain traumoja kun on jätetty yksin Toisinaan kyllä jos itkee ja kantelen ja rauhoittelen, niin asettuu parhaiten kun lasken klattialle yksikseen. Teenkö silti väärin?

Kauhean paineen olen ottanu tästä vauvan kanssa seurustelusta Tuntuu, että mieskin pitää mua ihan huonona äitinä, kun näkee mut vaan iltasin semmosena väsyneenä ja voimattomana. Jotenki siinä klo 17 jälkeen vaan muutun muumioksi Muita? Pitäskö hakee apua? Kärsiikö vauvani minun takia?

P.S Mies ei myöskään jaksa seurustella ja hoitaa rankan työpäivänsä jälkeen, että minä se puolikoomassa vaavin kanssa kuitenkin touhuilen. Monesti ajatuksissa käy että jos oisin tiemnny tämän että jään ihan yksin, en ois sen miehen kaa lasta hankkinu

 

[Super Hot Female]

Mulla oli esikon kanssa samoja tunteita alkuun, määkin syyllistin kovasti itseäni siitä että olenko tarpeeksi vauvan kanssa, ja jos tein jotain, ni tuli huono omatunto kun en ollut vauvan kanssa. Mutta se meni kyllä ohi ja ei kannata itseään sillä stressata, kaikki menee omalla painollaan, ja ei vauva siitä kärsi jos vaikka yksinkin köllöttelee sängyssä tai sitterissä!
JA kummasti helpotta sitten kun vauva jo viihtyy lattialla lelujensa kanssa! :hug:

 

[vieras]

No enpä kyllä ymmärrä tuota, että käytät KAIKEN energian vauvan kanssa touhuiluun ja jutteluun. Jospa teet vauvan kanssa sellaista mikä sua kiinnostaa, kotityöt?lukeminen? opetat lapsesi olemaan koko ajan huomiota vaillla.

 

[vieras]

Tuttu tunne, vaikka mies onkin väsy töiden jälkeen niin olisi hyvä että hänkin yrittäisi luoda suhdetta lapseensa. Se on sitä vastuun ottamista. Jospa puhuisit miehen kanssa? Minä ainakin vetosin siihen että myöhemmin kaduttaa kun ei ole kunnon pohjaa tunnesiteillä lapsen ja isän välillä. Ei se itsestään sinne tule jos lapsi ei juuri ole isänsä kanssa.Sen eteen pitää tehdä töitä.
Ei äiditkään mitään robotteja ole mitkä jaksaa 24h vauvan kanssa olla. Et ole huono äiti.

 

[ap]

Musta just tuntuu, että nytku on tuo laps että pitäs olla KOKO AJAN sen kans. Mikään muu ei sais ees kiinnostaa. Kerran kun sanoin kaverille että tekis mieli ulos tuulettumaan, niin hän oikein kauhistui että miten nin ku mulla on vauva, enkö oo onnellinen jne... Tuli kauhee olo. En ees syö päivällä mitään kun en voi jättää vauvaa. Miten mun kannattaa toimia? En halua lapselleni mitään tulevia psyykkisiä ongelmia :,(

 

[äiti]

musta tuntuu että mä olen kanssa aika huono äiti,en koskaan jaksa leikkiä lapseni kanssa.
se leikkii aina melkein yksin tai tarhassa.
tykkään kun lapsi nukkuu päiväunet,saan olla netissä,saa olla rauhassa.
tiuskin ja komentelen ja olen muutenkin aika hermoheikko.
ja kahden lapsen kanssa tuntuu vieläkin vaikeammalta.
alan nähdä isommassa lapsessa samoja piirteitä kun minussa,äksyilee ja vihoittelee.

en vaan tykkää leikkiä.se on jotenkin niin ..en tiedä,en vaan jaksa eikä huvita

 

[Super Hot Female]

Ulos vaan tuleettuun, se tekee hyvää! Taikka vaunujen kanssa ulos lenkille, kun on näin ihania ilmojakin!!
Usko pois lapsi ei saa mitään traumoja siitä kun sä syöt ja luet vaikka päivän lehden ja käytät siihen vartin.

 

[hmmm]

Musta just tuntuu, että nytku on tuo laps että pitäs olla KOKO AJAN sen kans. Mikään muu ei sais ees kiinnostaa. Kerran kun sanoin kaverille että tekis mieli ulos tuulettumaan, niin hän oikein kauhistui että miten nin ku mulla on vauva, enkö oo onnellinen jne... Tuli kauhee olo. En ees syö päivällä mitään kun en voi jättää vauvaa. Miten mun kannattaa toimia? En halua lapselleni mitään tulevia psyykkisiä ongelmia :,(

ei lasta kannata totuttaa siihen, että koko ajan hänen ympärillä häärii ja hänelle juttelee.
on aika rankkaa jos teet toisen lapsen ja esikoinen vaatii koko ajan huomion. ei sille uudelle vauvalle jää aikaa (oma kokemus)

 

[x]

musta tuntuu että mä olen kanssa aika huono äiti,en koskaan jaksa leikkiä lapseni kanssa.
se leikkii aina melkein yksin tai tarhassa.
tykkään kun lapsi nukkuu päiväunet,saan olla netissä,saa olla rauhassa.
tiuskin ja komentelen ja olen muutenkin aika hermoheikko.
ja kahden lapsen kanssa tuntuu vieläkin vaikeammalta.
alan nähdä isommassa lapsessa samoja piirteitä kun minussa,äksyilee ja vihoittelee.

en vaan tykkää leikkiä.se on jotenkin niin ..en tiedä,en vaan jaksa eikä huvita

Tuntuu niin tutulta vaikka mulla vasta vauva! En tiedä mikä siinä on kun on lapsi mitä on hartaasti toivonu ja sitten kun se on siinä, niin kiinnostaa kaikki muu, netti, ulkona käyminen ym, enemmän! Jotenki nyt osaa vasta arvostaa omaa aikaa ja se tuntuu niin ihanalta ja siitä halua päästää irti! En kyllä vauvastakaan luopuisi, mutta jotenki tää on niin erilaista kun luulin! Ennen halveksuin baarissa istuvia äirejä mutta nyt ymmärrän niitä täysin. Ja tunnen kyllä syyllisyyttä

 

[vieras]

Musta just tuntuu, että nytku on tuo laps että pitäs olla KOKO AJAN sen kans. Mikään muu ei sais ees kiinnostaa. Kerran kun sanoin kaverille että tekis mieli ulos tuulettumaan, niin hän oikein kauhistui että miten nin ku mulla on vauva, enkö oo onnellinen jne... Tuli kauhee olo. En ees syö päivällä mitään kun en voi jättää vauvaa. Miten mun kannattaa toimia? En halua lapselleni mitään tulevia psyykkisiä ongelmia :,(

ei lasta kannata totuttaa siihen, että koko ajan hänen ympärillä häärii ja hänelle juttelee.
on aika rankkaa jos teet toisen lapsen ja esikoinen vaatii koko ajan huomion. ei sille uudelle vauvalle jää aikaa (oma kokemus)

siis että elät normaalisti, teet kevätsiivousta (lapsi katselee vieressä), siivoat, luet, teet mikä sinua kiinnostaa.

 

[mai]

Musta just tuntuu, että nytku on tuo laps että pitäs olla KOKO AJAN sen kans. Mikään muu ei sais ees kiinnostaa. Kerran kun sanoin kaverille että tekis mieli ulos tuulettumaan, niin hän oikein kauhistui että miten nin ku mulla on vauva, enkö oo onnellinen jne... Tuli kauhee olo. En ees syö päivällä mitään kun en voi jättää vauvaa. Miten mun kannattaa toimia? En halua lapselleni mitään tulevia psyykkisiä ongelmia :,(

ymmärrän sua! onko sulla jäänyt traumoja jostakin? minä en esikoisen aikaan oikein tajunnut mistä mun käytös johtuu,enkä oikein ajatellutkaan halusin vaan tehdä oikein! nyt kuopuksen ollessa vauva, on moni asia muuttunut ja tajusin että se kun vauvaa ei voinut jättää tyytyväisenäkään yksin köllöttelemään johtui siitä mitä lapsuudessani oli tapahtunut. sosiaaliviranomaiset kävivät vanhempieni kimppuun kun yksi lapsi ei kehittynyt=lähtenyt liikkeelle=vanhempien vika kun ei ole lapsen kanssa tarpeeksi olleet. totuus oli kuitenkin se että lapsi oli vaikeasti autistinen, ja nyt 16v iässä ei oo edes yhtä omatoiminen kun mun 4vuotias on. eli ei oikeesti ollut vanhempien vika, mutta siitä ilmeisesti jäi mulle tällänen

 

[ap]

Musta just tuntuu, että nytku on tuo laps että pitäs olla KOKO AJAN sen kans. Mikään muu ei sais ees kiinnostaa. Kerran kun sanoin kaverille että tekis mieli ulos tuulettumaan, niin hän oikein kauhistui että miten nin ku mulla on vauva, enkö oo onnellinen jne... Tuli kauhee olo. En ees syö päivällä mitään kun en voi jättää vauvaa. Miten mun kannattaa toimia? En halua lapselleni mitään tulevia psyykkisiä ongelmia :,(

ymmärrän sua! onko sulla jäänyt traumoja jostakin? minä en esikoisen aikaan oikein tajunnut mistä mun käytös johtuu,enkä oikein ajatellutkaan halusin vaan tehdä oikein! nyt kuopuksen ollessa vauva, on moni asia muuttunut ja tajusin että se kun vauvaa ei voinut jättää tyytyväisenäkään yksin köllöttelemään johtui siitä mitä lapsuudessani oli tapahtunut. sosiaaliviranomaiset kävivät vanhempieni kimppuun kun yksi lapsi ei kehittynyt=lähtenyt liikkeelle=vanhempien vika kun ei ole lapsen kanssa tarpeeksi olleet. totuus oli kuitenkin se että lapsi oli vaikeasti autistinen, ja nyt 16v iässä ei oo edes yhtä omatoiminen kun mun 4vuotias on. eli ei oikeesti ollut vanhempien vika, mutta siitä ilmeisesti jäi mulle tällänen

No totuus on, että ollaan jo nyt sossun tarkkailussa. Mulla ollu mielenterveysongelmia aikasemmin ja meillä käy sos. työntekijä aina kerran viikossa "kyyläämässä". Niin väsyttää sekin vaikka ois muka tarkotus olla henkireikä mulle...

 

[vieras]

kuulostaisi vähän siltä että sinulla olisi lievää synnytyksen jälkeistä masennusta..siihen kuuluu itsensä syyttely ja tunne siitä että on huono äiti. Suosittelen että otat neuvolaan yhteyttä ja puhut tästä. Ja jos vain mahdollista otat miehesi mukaan neuvolaan juttelemaan, hänenkin pitää ottaa vastuuta lapsesta, jotta sinä saat hetken rentoutua.

 

[ap]

En haluaisi vaan myöntää tätä Tuntuu että oikein odottavat että romahdan Ei mulla mitään suurta ongelmaa olis jos saisin omaa aikaa...

 

[vieras]

En haluaisi vaan myöntää tätä Tuntuu että oikein odottavat että romahdan Ei mulla mitään suurta ongelmaa olis jos saisin omaa aikaa...

sitä paremmalla syyllä kannattaisi ottaa yhteys neuvolaa. Sitä kautta voisit saada ajan jollekin ihmiselle joka on erikoistunut erirtyisesti synnytyksen lapsiperheisiin ja mies mukaan keskustelemaan. Itsellä vastaavasta tilanteesta kokemusta ja voin sanoa että siitä oli meille paljon apua kun käytiin yhdessä juttelemassa.

 

[äiti myös]

Mulla aika paljon samoja fiiliksiä ku ap:llä. Annan kaiken aikani vauvalleni vaikka väsynyt olen ja tekis joskus myös mieli vähän rentoutua ja ottaa omaa aikaa. mut ei - tulee heti jotenkin huono omatunto jollaintapaa jos niin tekisin. En haluais muita vaivata ja pyytää lapsenlikaks tms.