Onkohan kellään yhtä välinpitämätöntä miestä ku meiän talosta löytyy...? Tänään oli suorastaan hel..tillinen päivä lasten kans kotona kun oltiin koko päivä sadetta pitämässä sisällä ja tenavat, vajaa 2v. ja 3,5v., kiukutteli ja tappeli joka asiasta. Esikko nykysin uhmassaan haukkuu joka käänteessä äitiä tyhmäksi, ruoka on pahaa ja kaikki on huonosti; kun häntä komentaa niin uhkaa heittää äidin roskikseen ( :| ) ja tehä vaikka mitä... Tiedän kyllä ettei noista pidä meteliä nostaa, eihän lapsi ymmärrä eikä tarkota mitä sanoo mutta on se vaan joskus niin ärsyttävää... Niin, sitten iltapalaksi tarjosin vispipuuroa eikä kummallekaan uponnu; sen kun vaan sotkettiin ja riehuttiin pöydässäkin. Jotenkin päässä pimahti ja itku pääsi ja painuin pihalle vollottomaan. Siinä vaiheessa mies tuli töistänsä kotiin ja kysy, että mikä on. Sanoin vaan, että pimahan noien ipanoiden kanssa kun joka asiasta pitää niien kans tapella. Vastaus oli vain ja ainoastaan, että eihän ne oo aikuisia, ei ne usko kaikkee mitä sanoo. Ei oo ukko muuta sanonu, painu töllön ääreen sohvalle eikä oo sieltä noussu. Tuntuu vaan niin kurjalta, ku yksin saa itkunsa itkee ja väsymyksensä kestää... Tosin hälle tuollanen käytös on ihan normaalia; ei hällä oo tapana kysellä mitään eikä jutella mistään. Ei osaa mitenkään lohduttaa tai olla ees kuuntelevana osapuolena. Oisin varmaan muutenkin väsyny, mutta kun meille on ihan kohta syntymässä kolmas lapsi, ni nää hormonitkin tekee temppujaan varmasti. Ja kyllä, myönnän, ajatteluttaa, että miten jaksan kolmen pienen kanssa... Ukko tekee töitä kellon ympäri melkeinpä jatkuvasti. Mutta itepähän sitä on soppansa keittäny...