S
Sandra
Vieras
Ongelma siis se, että tyttömme reilut 10 kk "laulaa" esim. kävelyllä, bussissa ja joskus kotonakin. Karjuu ja kiljuu siis täyttä kurkkua, niin lujaa kuin pystyy. Huuto ei ole mitään kiukuttelua tai itkua vaan ihan vaan huutoa. Välillä vähän hiljemmalla äänellä niinkuin laulaisi ja taas yltyy kovemmaksi. Tähän ei auta muu kuin tutti tai joku leipä tms. nakerrettavaksi ja välillä ei nekään kelpaa. Mikään lelu ei auta, voi näpertää lelua, mutta silti huutaa samalla. Ja kun tuttia haluaisin yrittää jättää pois, mutta mahdottomalta tuntuu.
Olenko jo nyt onnistunut jotenkin sössimään kasvatuksen vai mistä tämä hirveä joikuminen johtuu kun tuntuu muiden vauvat niin hiljaisilta?
Osaisiko joku antaa rakentavia neuvoja kun tuntuu välillä niin vaikealta tämä äitinä oleminen kun ensimmäinen lapsi on ja ei juurikaan ennetään kokemusta vauvoista?
Kiitos etukäteen =)
Olenko jo nyt onnistunut jotenkin sössimään kasvatuksen vai mistä tämä hirveä joikuminen johtuu kun tuntuu muiden vauvat niin hiljaisilta?
Osaisiko joku antaa rakentavia neuvoja kun tuntuu välillä niin vaikealta tämä äitinä oleminen kun ensimmäinen lapsi on ja ei juurikaan ennetään kokemusta vauvoista?
Kiitos etukäteen =)