Vauva 8kk ja taas raskaana

[pupsik]

Kaipaisin kovasti kokemuksia kyseisestä tilanteesta. Meillä oli selvät sävelet, että mahdollisimman pieni ikäero lapsille ja raskaus on siis toivottu. Mutta nyt kun tärppäsikin niin kaikki varmat ajatukset ovat kaikonneet ja pään on vallanut epävarmuus ja miljoonat kysymykset. Eniten mietityttää miten jaksan? Ensimmäisen raskauden olin todella väsynyt ja masentunut, synnytyksen jälkeen oli masennusta. Näistä selvittiin ja vauva on mitä ihanin ja kiltein, mutta mietin että jos tämä raskaus muuttuu samanlaiseksi, tai vaikkei muuttuisikaan niin miten jaksan? Menettääkö esikoinen jotain kun näin pikkusena menettää paikkansa suvun vauvelina? En ole päässyt edes työelämään kunnolla kiinni ja opinnotkin ovat vielä vähän vaiheessa, näistä en kyllä stressaa, mutta silti mietityttää olenko liian "vanha" kun vihdoin töihin pääsen kunnolla jne. Sitten mietityttää kaikki pinnallinen, miten kroppani muuttuu, olin todella helpottunut kun kroppa palautui muutamassa viikossa ennalleen ekan raskauden jälkeen, mutta kaikki ovat sanoneet että kakkosen jälkeen näin ei enää tule olemaan.. Miten mieheni suhtautuu roikkuvaan vatsaani, tai rintoihin? Väittää että rakastaa minua vaikka saisin sata kiloa lisää, mutta tiedän että häntä varmasti harmittaisi katsoa kun eukko ei olekkaan enää niin timmissä kunnossa.. Sitten pelkään vielä suvun reaktiota. Äitini oli onnellinen, mutta en tiedä miten mieheni puoli suhtautuu, olivat ensimmäisestäkin vähän epäileväisiä.

Tekstistäkin varmaan huomaa epävarmuuteni joten kaipaisin rohkaisevia tai muuten valaisevia vastauksia. Miten teillä on pärjätty? Voiko vanhempi tuntea mustasukkaisuutta uutta tulokasta kohtaan?

 

["Minttu"]

Täällä sama tilanne, kuopus oli 7½kk kun tein positiivisen testin, meillä tosin vauvaa ei yritetty joten tuli ns.'yllättäen' tämä raskaus. Toisena päivänä olen tositosi onnellinen asiasta, mutta toisena taas valtaa epäusko, että jaksaako sitä oikeasti..

 

["vieras"]

Kuulostaa ihan normaalilta nuo phdintasi Itsekin tulin ihan toivotusti raskaaksi Koska edellinen lapsi oli antanut odottaa itseään kauan, en osannut arvata että nyt raskautuisin heti. Odotusaika oli aika raskasta, voin pahoin ja mieli myllersi paljon. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Kun sain sen pienen vauvan syliin, kaikki huolet ja epävarmuudet katosivat. Esikoinen tietysti jonkun verran reagoi vauvan tuloon, mutta niin kai se yleensä aina on. Nykyään lapset ovat tiivis pari ja leikkivät paljon yhdessä.

Aina kun perheessä on kaksi lasta, ainokainen menettää sen ainoan lapsen paikan. En tiedä onko se ollenkaan paha asia. Enkä osaa sanoa minkä ikäinen mielellään jo luovuttaisi sen ainokaisen paikan pois. En usko että on olemassa mitään optimaalista ikäeroa.

Onnea raskaudestasi!

 

[onnea]

Meillä lapsilla ikäeroa 1v4kk.
Raskaus ei ollut suunniteltu,ja se selvisikin vasta rv 20 että olen raskaana.
Olihan se aika paukku niin minulle kuin miehellekin. Toiveissa oli kyllä toinen lapsi,mutta vasta joskus tulevaisuudessa.
Pikku hiljaa raskuden edetessä ajatukseen tottui ja lopulta kun vauvan sai syliin oli hän yhtä rakas kuin ensimmäinenkin.
Meillä ei ollut mustasukkaisuutta isomman sisaruksen puolelta ollenkaan. Nyt lapset ovat jo 3v ja 4v. Ovat kuin paita ja peppu,riitoja ja eripuraakin on välillä.

Kroppahan tietysti muuttuu,mutta niin käy pakosti vanhetessakin.. Ei meillä ainakan mies ole muuttunutta ulkomuotoani kommentoinut mitenkään negatiiviseen sävyyn. Puhuttu asiasta ollaan ja ei ole miehelle mikään ongelma.

Meille ei suvun suhtautuminen ollut mikään ongelma,jokaisella on omat mieleipiteensä mutta me elämme elämämme niinkuin itse haluamme,välittämättä muiden kommenteista.

 

["kahden äiti"]

Meillä on ikäeroa 1v2kk, esikoinen oli siis 5kk kun tulin raskaaksi.
Raskaus oli ihan suunniteltu, mutta tärppäsi yllättävän nopeasti. Täysimetin esikoista edelleen. Olihan se jännä paikka ja kaikenlaisia ajatuksia kävi mielessä. Teenkö väärin esikoista kohtaan, kun hän "joutuu" kasvamaan isoksi nopeammin yms.

Odotus meni kuitenkin hyvin, jaksoin liikkua ja leikkiä esikoisen kanssa.
Kun vauva syntyi parin päivän jälkeen kaikki tuntui jo tosi luonnolliselta.
Molemmat lapset ovat syntyneet sektiolla ja oma toipuminen on sujunut hienosti.

Muutamat ensimmäiset päivät olivat vaikeita, kun tunsi olonsa riittämättömäksi. Varmasti johtui hormoneista ja väsymyksestä. Tuntui, että olin niin kiinni vauvassa, ettei esikoiselle riittänyt aikaa. Onneksi isi oli kotona, joten molemmat lapset saivat huomiota. Nämä tunteet tasaantuivat kuitenkin nopeasti, kun arki alkoi sujumaan.

Lapset ovat nyt 2v4kk ja 1v2kk. Ovat tosi hyvät kaverit ja välillä riitapukarit.
Vilinää riittää enkä vaihtaisi päivääkään pois.

Nyt alkaa pikkuhiljaa käymään mielessä ajatus, että mitäs jos vaikka kolmas.
Vähän kyllä mietittiin miehen kanssa, että meidän lapset olisivat olleet tässä.

 

["vieras"]

Onnea raskaudestasi!! Nuo miettimäsi asiat kuulostavat NIIN tutuilta.. Meillä esikoistytön ja KAKSOSTEN ikäeroksi tulee 1v4kk, olen nyt viikolla 37+4.. Mieli myllertää ja paljon..
Mä luulen että pieni ikäero on vaa hyvä asia, lapsista on seuraa toisilleen ja esikko ei "osaa" olla niin mustasukkainen.. Musta itestä tuntuu kauheelta ku meijän tyttö on vielä äitin ja isin pikku vauva, että miten kaikki sitten muuttuu kun niitä vauvoja tulee 2 lisää.. Ja siihen menee korkeintaa pari viikkoa!!! Vaikka raskausaika on pitkä niin en mä silti ole vielä ajatukseen tottunut.. Mutta uskon että kaikki menee hyvin. Tsemppiä teillekkin kovasti!

 

["vieras"]

Kyllä sitä jaksaa. Ei ole ihan hirveästi vaihtoehtojakaan.

 

["vieraana"]

Meidän esikoinen oli 9 kk kun huomasin olevani raskaana. Olihan se aika huikeaa kun esikoinen tehtiin hoidoilla. Varsinkin kun vielä selvisi että mahassa oli tuplat. Se raskaus meni kyllä kesken, mutta ymmärrän hyvin fiiliksesi. Uskon että kaikki menee oikein hyvin, tsemppiä!