vauva+asuntolaina+ei vakityötä??

[juupi]

Kuinkahan pärjäisi rahallisesti jos tulisin nyt raskaaksi. Mies vakityössä, minä en, mutta olen alalla josta varmasti riittää töitä (hoitoala). Ostimme asunnon, johon asuntolaina (yhteinen). Eli kun minulla ei ole vakityötä, ja jos raskautuisimme niin millehän rahoille jäätäisiin? Samalla työnantajalla yli vuoden ollut töissä, tulot tällä hetkellä reilusti enemmän kuin 2005 (opiskelin silloin). Mitkä tulot vaikuttaa ja miten ja voiko asunnon pitää, ettei tarvi myydä (ei mikään superkallis asunto, ihan "tavallinen" kaksio)? Minusta olisi ihanteellista jäädä lapsen kanssa kotiin vaikka 2-3 vuodeksi, onko sekään mahdollista jos minulla ei vakityöpaikkaa ja meillä asuntolaina, vai pitääkö mahd. pian lähteä töihin takaisin?

Aika vaikeahan tähän varmaan on mitään osata sanoa, mutta jos vaikka jotain yleistä osviittaa ainakin joltain löytyisi?

 

[onnellinen iita]

riippuu tietty vähän missä päin suomea asutte, mutta väittäisin että tulette ihan hyvin toimeen. Kela voi maksaa äitiyspäivärahaa myös viimeisen puolen vuoden tulojen mukaan, joka sinun kohdallasi olisi varmasti parempi kuin opiskeluajan tienestit. Meillä myös yhteinen asuntolaina, molemmilla vakityöt, mutta itse olen niin huonopalkkaisella alalla että tienaan äitiyslomalla melkein saman kuin töissä ollessa.

 

[ei ne suuret tulot....]

vaan pienet menot!

Riippuu ihan siitä paljonko haluaa käyttää rahaa muuhun kuin asumiseen...

Itsellä vähän sama tilanne, ja ollaan miehen kanssa laskeskeltu, että kyllä me pärjättäis, vaikka meille jälkikasvuakin siunaantuis...

Tuttavapiirissä vastaavassa tilanteissa olevia, ja hyvin näyttävät pärjäävän...

Mutta kuten sanottu, kaikki on niin suhteellista!!

 

[Kata-82]

Meillä sama tilanne muuten, mut tytär on jo syntynyt 10/06. Eli mies vakitöissä, mie oli ennen äippälomalle jääntiä töissä (määräaikaisilla työsopimuksilla). Sain tuen puolen vuoden tienestin perusteella (ku ne oli 20% enemmän ku 2004) ja työnantaja maksoi ekat 3 kk (äitiyslomasta) palkan (KELA maksoi tuen työnantajalle). Omaa asuntoa ollaan makseltu reilu pari vuotta ja ei todellakaan käynyt mieles et pitäis asunto myydä. Hyvin on pärjätty, mut on kyllä tarkoitus mennä takaisin töihin heti syksyllä ku äippäloma loppuu (tuet pienenee silloin huomattavasti).

 

[laske tulot ja menot]

Äitiysloman ajan pärjäätte varmasti, mutta hoitovapaalle jääminen voi tehdä tiukkaa, jos ei ole etukäteissäästöjä. Sillä vajaalla 400 eurolla + lapsilisät, jotka, minä tulen saamaan hoitovapaalla mennään koko ajan miinuksen puolelle eli menot ovat tuloja suuremmat. Minä olen säästänyt etukäteen ja mieheltä lohkeaa tililleni 200-300 euroa hoitovapaalla, joten sen ansiosta pystyn ehkä juuri ja juuri olemaan vuoden kotona vielä vanhempainvapaan jälkeen.

 

[Tarkanmarkan vartija]

Olisi varmasti monen muunkin syytä pistää väliajoin tulot ja menot paperille, mutta älä nyt ainakaan suotta lapsen hankintaa sillä ainoastaan mieti. Esim. voitte varmasti neuvotella asunnon lainanmaksusta, useathan (me mukaanlukien) maksavat tiukimman hoitovapaan ajan vain korkoja ja itse tein kuten edellä; säästän pahanpäivänvaralle äitiys- ja vanhenpainrahasta. Toisaalta vaikka lapsi lohkaiseekin taloudesta ison osan, se myös säästää kaiken humputuksen, johon ennen mennyt rahaa. Harvat vanhemmat käyvät ruoka-ostoksilla Stockan herkussa, ostavat lapselle kaiken uutta vaatteista kalusteisiin, käyvät pitkillä ulkomaanmatkoilla rentoutumassa ja harrastavat välineurheilua jne. Ystäväni huomasi vahingossa säästäneensä jopa tuosta törkeän pienestä kotihoidontuesta 100 euroa seuraavalle kuulle. Lapsi on rikkaus jota ei voi rahassa mitata ja asiat tuppaavat järjestymään

 

[Elina1]

Joo, ei se vaikuta onko vakityö vai ei, jos haluaa hoitovapaalle jäädä niin kotihoidontuki on saman suuruinen oli sitten työpaikka odottamassa tai ei. Ja tosiaan lainasta voi maksaa vaikka pelkkiä korkoja pari vuotta. Ja kun on pieni vauva kotona, ei tule käytyä esim. baarissa juuri ollenkaan tai harrastettua muuta kallista. Riippuu tietty siitä, millaista elintasoa olette tottuneet ylläpitämään ja pystyttekö yhtään tinkimään siitä, mutta jos elätte säästeliäästi niin pärjäätte mainiosti. Auto on myös iso menoerä, ainakaan kahta autoa ei voi kovin helposti pitää jos on hoitovapaalla, paljon auttaa taloudellisesti jos ei ole edes sitä yhtäkään autoa.

 

[Murunen79]

Mä olen sääsätänyt jo nyt näin raskaana noin 500 euroa/kk kun en osta enää vaatteita enkä käy ulkona. Ennen laitoin vaatteisiin paljon rahaa, mutta nyt kun mikään ei kohta mahdu päälle en viitsi ostaa mitään. raskausvaatteet ostan poikkeuksellisesti halpakaupoista ja heivaan vauvan tultua Uffille.

Ulkona syöminen ja juominen on vähentynyt lähes nollaan, kun olen niin poikki, että menen töistä kotiin ja biletys oli tietty PAKKO lopettaa.

Vauvan tuloon mennessä rahaa siis säästyy lähes 5000 eruoa! Osa tietty menee vauvan kamoihin. Silti tää raskaanolo on ainakin mulle tosi halpaa.

 

[ap (juupi)]

Kiitos kommenteista.

Vauvaa on yritetty n. 5 kk ja en tätä asiaa nyt niin ole puinut paljoakaan, mutta tietenkin rahallinenkin pärjääminen mielessä on käynyt. Oli helpottavaa huomata kommenteistanne että kyllä mekin tulemme pärjäämään =)! Menot eivät onneksi nytkään ole päätä huimaavat ja kyllä tästäkin voi vielä nipistää. Ja suurimman osan vauvanhoitotarvikkeista ja vaatteista ym. tulemme saamaan varmasti lähisuvusta, aika hintavia taitavat kaupoissa olla.

Kun se testi nyt vaan näyttäisi sitä kahta viivaa..

 

[pätkätyöperheenäiti]

vakityöt, mitä ne on...? meitä on perheessä pätkätyöläisvanhemmat (olen 34 v mulla nyt menossa elämäni pisin pesti 2v, tosin sekin loppusuoralla), 2 vuotias poika ja seuraava lapsi tulossa kesäkuussa. Tulot ja taloudellinen tulevaisuus on siis koko ajan vähän epävarmat, mutta oman asunnon velanmaksussa varauduttiin onneksi siihen että aina ei pätkille välttämättä löydy jatkoa. maksellaan siis kohtuullisia kuukausieriä eikä asiasta ole tarvinnut stressata. eikä itseasiassa menoista muutenkaan. en tiedä miten muut vastaavassa tilanteessa olevat olette kokeneet, mutta kun odotin esikoista, muistan että stressasin valtavasti tulevaa taloudellista selviytymistämme. nyt olen huomannut että ainakaan meidän elämänasenteella pienituloiset kaudetkaan eivät enää pelota; rahaa kuluu yllättävän vähän jos ei ole autoa (asumme kaupungissa, kaikki löytyy kävely/pyörämatkan päästä), tykkää koti-illoista ja kokkaamisesta (keittiössä tarvitsee tuskin koskaan puuhata yksin kun sovellamme, testaamme ja kehitämme reseptejä uusiksi miehen kanssa yhdessä) , harrastukset ovat halpoja kuten retkeily, käsityöt, lukeminen jne. ja jos etelänmatkat on valmis korvaamaan mökkeilyviikolla appivanhempien mökillä. jossain määrin selviäminen siis on asennekysymys vaikka tietysti ymmärrän että asennekaan ei tietysti aina ratkaise kaikkein äärimmäisimpiä tilanteita. se että nauttii yksinkertaisista asioista oman perheen kanssa auttaa kyllä yllättävän hyvin selviämään pienemmilläkin tuloilla. Itse olen ilmeisesti vielä sillä tapaa kätevästi laiska että en tällä hetkellä edes haaveile ulkomaanmatkoista jne. - kyllä me suunniteltiin itseasiassa etelänlomaa hiihtolomaksi, mutta se kaatui siihen etten saanut aikasiksi valita sopivaa matkakohdetta ja, no pakko tunnustaa, kotona on kivaa ja välttää 5 h lentomatkat superaktiivisen naperon kanssa ja pakkaamisen vaivan ;-)

 

[Napsunen]

Me ostimme talon ihan miehen tulojen perusteella, itse saan niin vähän tukia kuin voi saada. Toinen lapsi tulossa. Eikä nyt siis ole huippupalkka hänelläkään, varmaan keskitason alle tällä hetkellä. En tiedä mihin ne ihmiset tarvitsevat sitä rahaa, kun joskus lukee lehdistäkin juttuja joistakin "pienituloisista", joilla jää käteen huomattavasti enemmän kuin meillä. Toki täällä on tuo asuminenkin halvempaa kuin esim. pääkaupunkiseudulla, sieltä ei todellakaan olisi ollut varaa ostaa taloa. Ja ihan hyvin menee, ei tarvitse laskea joka senttiä, auto on melko uusi, lapselle varaa ostaa vaatteet uusina ym.. Se on ihan siitä kiinni, mihin sitä käyttää ja miten. Omia menoja meillä ei juurikaan ole.