W
woman82
Vieras
Hei!
Halusin kirjoittaa tänne ja vaihtaa kuulumisia/kokemuksia teidän muiden raskautta yrittävien kanssa.Itse olen kohta 29.v ja ekaa lasta yrittämässä.Ollaan avopuolison kanssa nyt oltu noin 1,5kk ilman ehkäisyä.Itse olen kovin malttamaton asian suhteen ja se on tuonut stressiä itselleni! Odotan vaan niin kovasti plussa testiä! Koitan olla ajattelematta asiaa,mutta huonosti olen siinä onnistunut
Kun jätettiin ehkäisy pois ja ensimmäiset kuukautiset alkoivat,olin kyllä depis,kun toiveet oli liian korkealla! Olen tähän mennessä tehnyt 5-6 raskaustestiä ja ne on olleet negatiivisia.Nyt olen luvannut itselleni ja miehelleni etten tee yhtään raskaustestiä ennen kuin kuukautiset on myöhässä.
Ovulaatiota en lähde tikuttelemaan, vaan olen nyt ensimmäistä kertaa laskenut kalenterista jolloin mulla pitäisi olla ovis.Nyt siis ensimmäinen kierto menossa,jolla todella ollaan yritetty olla oikeassa ajoituksessa.Nyt eilen tai tänään olisi kierron laskennan mukaan pitänyt olla ovis.Itse en osaa sanoa,kun ei juuri oireita ole ollut.Parin viikon päästä sitten jännätään tuleeko kuukautiset.Ollaan tässä viikon ajan hommailtu joka toinen päivä tai joka päivä
Alkoholin olen kokonaan jättänyt pois.Tosin en sitä aikaisemminkaan ole juonut kuin yhden siiderin silloin tällöin.Tupakoi en ollenkaan.Tällä viikolla aloitin ottamaan multivitan raskaus vitamiineja,että saisi tarpeeksi foolihappoa ym.tärkeitä vitamiineja raskauden suunnittelua varten.
Liikuntana tällä hetkellä ainoastaan kävely,päivittäin reilu 1,5 h ja joskus salilla kuntopyörällä ajamista.Olen aikaisemmin käynyt salilla useita kertoja viikossa,mutta nyt viimeisen vuoden ajan on sekin jäänyt.Yksi paheeni on makean syönti,jota yritän rajoittaa nyt kun on vauva haaveissa
Kesällä 2009 tuli vahinko raskaus.Silloin ei oltu tilanteeseen valmiita ja kävin lääkäriltä keskeytys lausunnon.Kun menin sitten sairaalaan keskeytystä varten,kävikin ilmi,että raskaus oli mennyt itsestään kesken.Raskaus viikkoja silloin 5-6. Nyt jännitän ja stressaan tulenko raskaaksi ja jos tulen,niin kestääkö raskaus vai meneekö se taas kesken! Tiedän ettei asiat ole minun/meidän käsissä.Raskaus tapahtuu tai sitten ei tapahdu.Turha sitä on stressata.
Mites te muut vauvaa yrittävät... Kauan olette yrittäneet ja millä keinoilla? Kertokaa tarinoitanne
Halusin kirjoittaa tänne ja vaihtaa kuulumisia/kokemuksia teidän muiden raskautta yrittävien kanssa.Itse olen kohta 29.v ja ekaa lasta yrittämässä.Ollaan avopuolison kanssa nyt oltu noin 1,5kk ilman ehkäisyä.Itse olen kovin malttamaton asian suhteen ja se on tuonut stressiä itselleni! Odotan vaan niin kovasti plussa testiä! Koitan olla ajattelematta asiaa,mutta huonosti olen siinä onnistunut
Ovulaatiota en lähde tikuttelemaan, vaan olen nyt ensimmäistä kertaa laskenut kalenterista jolloin mulla pitäisi olla ovis.Nyt siis ensimmäinen kierto menossa,jolla todella ollaan yritetty olla oikeassa ajoituksessa.Nyt eilen tai tänään olisi kierron laskennan mukaan pitänyt olla ovis.Itse en osaa sanoa,kun ei juuri oireita ole ollut.Parin viikon päästä sitten jännätään tuleeko kuukautiset.Ollaan tässä viikon ajan hommailtu joka toinen päivä tai joka päivä
Alkoholin olen kokonaan jättänyt pois.Tosin en sitä aikaisemminkaan ole juonut kuin yhden siiderin silloin tällöin.Tupakoi en ollenkaan.Tällä viikolla aloitin ottamaan multivitan raskaus vitamiineja,että saisi tarpeeksi foolihappoa ym.tärkeitä vitamiineja raskauden suunnittelua varten.
Liikuntana tällä hetkellä ainoastaan kävely,päivittäin reilu 1,5 h ja joskus salilla kuntopyörällä ajamista.Olen aikaisemmin käynyt salilla useita kertoja viikossa,mutta nyt viimeisen vuoden ajan on sekin jäänyt.Yksi paheeni on makean syönti,jota yritän rajoittaa nyt kun on vauva haaveissa
Kesällä 2009 tuli vahinko raskaus.Silloin ei oltu tilanteeseen valmiita ja kävin lääkäriltä keskeytys lausunnon.Kun menin sitten sairaalaan keskeytystä varten,kävikin ilmi,että raskaus oli mennyt itsestään kesken.Raskaus viikkoja silloin 5-6. Nyt jännitän ja stressaan tulenko raskaaksi ja jos tulen,niin kestääkö raskaus vai meneekö se taas kesken! Tiedän ettei asiat ole minun/meidän käsissä.Raskaus tapahtuu tai sitten ei tapahdu.Turha sitä on stressata.
Mites te muut vauvaa yrittävät... Kauan olette yrittäneet ja millä keinoilla? Kertokaa tarinoitanne