Vauva inhoaa minua

["Itku"]

Siltä ainakin tuntuu. 2,5kk ikäinen, ja päivät yhtä huutoa ja itkua. Tuntuu ettei sen tarvitse kuin vilkaista minua niin jo alkaa itku, johon ei tehoa mikään rauhoittelu tai keinuttelu. Ei viihdy sylissä muuten kuin syönnin ajan, sitten alkaa vääntelehtimään ja huutamaan. Sitteriin laitettaessa rauhoittuu joskus. Tuntuu muutenkin että kaikki mitä teen vauvan kanssa kahdestaan menee pieleen, vaunulenkeillä huutaa kuin syötävä eikä mikään auta, ei siis huvita enää lähteä edes ulkoilemaan. Isänsä kanssa tekevät vaunulenkkejä joiden aikana ja jälkeen nukkuu kuin tukki.

Syö hyvin ja yöt nukkuu, tuntuu että se helvetti alkaa aina aamulla ja päättyy vasta kun mies tulee kotiin, jolloin olen itsekin jo niin rikki ja väsynyt siihen itkun kuunteluun, että tahdon vain paeta samalla oven avauksella.

On paska ja syyllinen olo, jotain niin kamalaa minussa on kun saan pelkällä läsnäolollani huutokonsertin aikaiseksi, tuntuu välillä vaikealta rakastaa tuota lasta kun tuntuu että se vihaa mua.

 

[Vaimo-Rakas]

:hug:
Ei vauva sinua vihaa. Ehkä vaistoaa sinusta sen väsymyksen ja ahdistuksen?
Tiedän mitä tuo on, itsellämmekin toinen lapsi oli koliikkivauva. Voisiko kyseessä olla mahapurut tai onko vauva herkästi hikoava -> sylissä tulee kuuma?
Voisitko saada jostain apua?

 

["voi"]

Vauvalla on nälkä. Kylläinen vauva ei itke.

 

["Mami"]

Kuulostaa, että sun vauvaa sattuu johonkin. Voisko olla vatsavaivaa, koliikkia, refluksia? Onko kakka minkälaista, tuleeko miten usein? Ei se itku sun läsnäolosta johdu, vaan vauva yrittää kertoa tuolla jotain, mitä et ymmärrä, ja siitä turhautuu. Vie ihmeessä tutkimuksiin! Kaikki vauvathan itkee toisinaan, mutta uskoisin kuitenkin, että jos aamusta iltaan itkee, niin joku on huonosti. Nyt otat itseäsi niskasta kiinni, etkä ryve itsesäälissä vaan selvität mikä vauvaa vaivaa! Tsemppiä!

 

[harmaavakkari]

Nyt yhteys neuvolaan. Joko jokin on pielessä teidän vuorovaikutuksessa tai vauvalla on jotain vikana (koliikkia, refluksia tms.).

 

["Piipa"]

No ei taatusti vihaa! Minä olin aikoinaan melkein samanlaisessa tilanteessa. Isän kanssa lapsi viihtyi ja oli ihan rauhallinen. Samoin viihtyi aivan hyvin muiden hoivissa. Kerroin asiasta neuvolassa ja siellä lääkäri epäili syyksi sen, että koska olin rasittunut jatkuvasta valvomisesta ja sitä myöten hyvin väsynyt ja jännittynyt, siirsin tietämättäni jännittyneen oloni vauvaan, joka taas puolestaan vaistoaa herkästi äidin tunnetilat ja osoittaa sen ainoalla osaamallaan tavalla, eli levottomuudella. Osansa omaan pahaan olooni oli myös se, että koska en voinut imettää lastani, tunsin itseni jotenkin huonoksi äidiksi. Siihen aikaan pidettiin rintaruokintaa hyvin tärkeänä.
Kuukausien kuluessa ja lapsen kasvaessa tilanne kuitenkin rauhoittui ja pulloruokinnasta huolimatta lapsesta on tullut aivan normaali ihminen.
Näin oli minun kohdallani, syy ei sinun kohdallasi välttämättä ole sama, mutta aika tavalla samalta tuntui silloin aikanaan.

 

[vierasds]

Ymmärrän tunteesi täysin. Oman koliikkisen, kipuilevan vauvan kanssa oli samanlaista. Kaikki muut sylit tuntuivat olevan parempia. Syyllistin itseäni kovasti, kun tuntui, että en osaa lukea vauvan viestejä ollenkaan. Sittemmin alkoi sujua hyvin MUTTA toisen lapsen syntymän jälkeen on alkanut uudelleen kalvaa ajatus siitä, että esikoisen kanssa varhainen vuorovaikutus lähti väärille urille, sillä kuopuksen kanssa osasin jotenkin kommunikoida vauvan kanssa paljon paremmin. Tätä on vaikea selittää, mutta väsymys, huoli, ahdistus voi varmasti haitata äidin ja vauvan välejä. Semmonen noidankehähän se tuntui itsellä olevan..

 

["Veera"]

Imetätkö? Ottaisiko vauva useammin maitoa jos syötön jälkeen on tyytymätön? Sinänsä on ihan normaalia että heti kun pääsee äidin syliin niin haluaa rinnalle, isän sylissä voi tyytyväisenä syödä tuttia.

 

[Äitykkä79]

Mitään sen kummempia apuja/ehdotuksia ei ole, mutta oma kokekus oli tämä. Eli ekan lapsen kanssa olin tosi stressaantunut ja hermoilin paljon. Nyt jälkeen päin olen varma, että esikoisen itkuisuus ja rauhattomuus johtui pitkälti juuri siitä. Mitään vaivaa ei ikinä löydetty (esim. vatsavaivat tms).Toisen lapsen kanssa kaikki mennyt paljon paremmin ja olo itsellä vapaampi. Vauva sen kyllä vaistoaa, jos äitillä ei kaikki hyvin. Tsemppiä vaan, vaikka tuo raskaalta tuntuukin. Muista, että sinä olet paras äiti vauvallesi.

 

["viekku"]

Apn tilanne kuulostaaa kompleksiselta, olet varmaan väsynyt. Se on kyllä totta että vauva vaistoaa äidin kireyden, tässä yhtenä iltana olin
ihan hepulissa isomman lapsen täiruljanssin kanssa niin vauvan 2 kk ilmeistä näki että ensin ihmetteli ja sitten tuli pahan mielen itku.

 

[ggggg]

Vauvavuosi nyt vaan on perseestä. Jos ei hepulointi helpota 3kk iän jälkeen, vie lekurille. Voi olla refluksia tai muuta taustalla jos jatkuvasti tyytymätön.

 

[joku muu]

Ota yhteys neuvolaan. Voi olla että vika on teidän vuorovaikutuksessanne tai sinun väsymyksessäsi. Muista myös se, että vauvat ja lapset yleensä näyttävän tunteensa luottoaikuiselle/vanhemmalle rohkeammin kuin vieraammalle. Sinä olet vauvalle se lähin aikuinen johon hän luottaa. Tällöin myös itkee murheensä sinulle herkemmin. Myös vierraammat aikuiset saattavat olla mielenkiintoisempia, jolloin harmitus unohtuu hetkeksi. Jos lapsi itkee paljon niin saattaa olla refluksia tai allergiaa. Tosin jos nukkuu yönsä hyvin niin ehkä tällöin ei näistä kyse. Kannattaa kuitenkin kysyä neuvolasta neuvoa itkuisuuteen.