Vauva ja seniorikissa

[mamsu]

Hei ellit, onkohan joukossanne vastaavassa tilanteessa olleita kuin meillä, eli vauva alkaa olla jo hyvinkin liikkeellä (yli 9kk), ryömii kovaa vauhtia ja konttaileekin, ja meillä on myös arvonsa tunteva kissaherra... Nämä kaksi eivät ole vielä kovin läheisesti tuttavuutta tehneet, kun kissa on aina tähän saakka pitänyt arvonsa tuntien etäisyyttä vauvaan, mutta nyt näyttää siltä että kissa alkaa pikkuhiljaa olla kyllästynyt siihen että hänen täytyy aina väistyä sieltä minne vauva menee. Koetamme tietysti pitää silmällä näitä vauvan ja kissan tuttavuudentekotilanteita, mutta huolettaa että jos emme aina ehdi väliin kun ovat toisiaan liki... Pari kertaa nimittäin kissalla on ollut sellainen odottava ilme, että "tulehan vaan tänne pikkuhirviö niin opetan kyllä tassulla ettet liian lähelle tule..." Ja vauvahan tietysti haluaa heti tarrata kissan turkkiin kiinni jos lähelle pääsee, tämäkin on jo huomattu. Tämä meidän kissaherramme on 11v eikä ole elänyt lasten kanssa ennen kuin tämä esikoisemme syntyi. Miten teillä muilla mahdollisilla kissa&vauvaperheillä on yhteiselon opettelu mennyt?

 

[Pahvi]

Meidän vanhin on "vasta" seitsemän ja kissatalosta haettu, joten historiasta ei tietoa. Tämä kissa on semmoinen, että ikinä se ei ole meitä omistajia kynsinyt, paniikissa yrittää pakoon ilman väkivaltaa. Eli ei olla pelätty.
Nuo nuoremmat kissat taas saa vetää solmuun ilman kynsimistä, joten ei niistäkään ongelmaa.
Eiköhän se riipu eniten kissan perusluonteesta, että miten kovaa ottaa kiinni ja myös siitä miten pitkät kynnet on. Meillä leikataan kissojen kynnet ainakin viikottain. Eipä pääse vahinkoa niin helposti sattumaan.