Vauva n. 4.5 kg tai yli, millainen oli synnytys?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 111109
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
1

111109

Vieras
Hermostuttaa kun sekä minun puoleltani että miehen puolelta ei ole yksikään vauva moneen kymmeneen vuoteen ollut alle neljäkiloinen. 4.5 on aika normi, itse olin 4.7 kg kun synnyin.

Ollaan kyllä hyvin pitkää sukua, (ei ylipainoisia) ja meidän vauvat nyt tuppaavat olemaan helkutin isoja.

Oma äiti ei suostu kertomaan pihaustakaan omista synnytyksistään, sisareni kieltäytyy myös koska eivät halua pelotella minua, anoppi kyllä on avoimesti kertonut omien hyvin isojen vauvojensa synnytyksistä mielenkiintoisia tarinoita.

Kertokaas te muut joilla on ollut isoja vauvoja että miten se synnytys on mennyt?

En ole raskaana joten kaikki tarinat saa vapaasti sensuroimatta kertoa mutta hamassa tulevaisuudessa lapsen haluaisin kumminkin, mietin vain miten paljon ja millä hinnalla.

Älä osallistu keskusteluun jos oma lapsesi on ollut kolmekiloinen kiitos.
 
Kuopus painoi 4650g syntyessään ja oli helpoin kolmesta synnytyksestäni. Supistukset kivuttomia ja ponnistusvaiheessa oli jonkin verran kipua, kun supistuskipu ei ollut turruttanut kroppaa. Pari pinta repeämää. Päänympäryskin oli 39,5 cm ( vaikuttaa enemmän kuin paino) ja karkasin suihkuun noin 30 min synnytyksen jälkeen, ennen kätilön tarkistusta, kun hän joutui kipaisemaan toiseen synnytkseen. Kävelin itse osastolle ja olisin lähtenyt aamulla kotiin, mutten päässyt, kun vauvan sokereita piti seurata.
 
Voi kuule, helppo ja nopea :)

Olen 168cm ja ennen raskautta 60kg painoinen, eli en mikään jättiläinen. Esikoinen oli 4,7kg ja synnytys kävi hyvin sutjakkaasti, ekasta supistuksesta vauvan syntymään 3h 20 minuuttia. Ponnistin 13 minuuttia. Käsittääkseni tuo ponnistusvaihe oli aika lyhyt ensarille.

Mulla nuo lantion sisämitat on ilmeisesti hyvät synnytystä ajatellen :)

Toisen lapsen kohdalla sain käynnistyksen rv 38 esikoisen ison koon ja kakkosen reilun painoarvion takia, hän oli tuolloin 4,1kg. Kolmatta odottelen ja toivon taas pääseväni painoarvioon ja mahdollisesti käynnistykseen, en niinkään synnytystä helpottaakseni vaan niitä viimeisiä viikkoa... Sellaista himpun verran alla 5kg vaavia on aika raskas kantaa mahassa ;)
 
Kamala ja jäi traumat. Käynnistys ei auttanut. Kun vihdoin synnytys käynnistyi itsekseen, LA:n jo ohitettua, ähkin ja puhkin 12tuntia, tekivät episiotomian ja imukupillakin yritettiin. Vauva jäi jumiin. Kiireellisellä hätäsektiolla viimein saatiin hengissä ulos. Karseet kivut sen jälkeen, en uskaltanu edes vessaan ku vasta ku oli ihan ihan pakko. Jos oisin ollu viisas, oisin vaatinu sektion, kun vauva arvioitiin viikko enen syntymää 4,5 kiloiseksi. Toista lasta en enää tee, kiitos.
 
[QUOTE="Hmm";26321117]Kamala ja jäi traumat. Käynnistys ei auttanut. Kun vihdoin synnytys käynnistyi itsekseen, LA:n jo ohitettua, ähkin ja puhkin 12tuntia, tekivät episiotomian ja imukupillakin yritettiin. Vauva jäi jumiin. Kiireellisellä hätäsektiolla viimein saatiin hengissä ulos. Karseet kivut sen jälkeen, en uskaltanu edes vessaan ku vasta ku oli ihan ihan pakko. Jos oisin ollu viisas, oisin vaatinu sektion, kun vauva arvioitiin viikko enen syntymää 4,5 kiloiseksi. Toista lasta en enää tee, kiitos.[/QUOTE]

Ainiin, poika oli 55cm ja 4840g. Ja isopäinen.
 
enemmän riippuu vauvan päästä ja sinun lantiosta kuin onko 4,5 vai 3,5 kg.....sisareni tekee lähes 5kg lapsia ja synnytykset sujuneet todella hyvin ja nopeasti koska hänen lantionsa nyt vain on sopiva synnyttämään..itselläni on ollut täysi tekeminen alle 4 kg:ten kanssa
 
Olen itse n. 180cm ja mieheni n. 185cm. Lapsen kokoa seurailtiin tarkasti koko raskauden ajan ja lopullinen arvio (2 päivää ennen synnytystä) oli 4600g. Synnytys käynnistyi itsestään, neljän päivän päästä olisi ollut käynnistys ison koon vuoksi. Lapsi painoi syntyessään 4620g ja oli 53cm pitkä.

En saanut kivunlievitystä koska notkuin kotona niin pitkään, mutta ei se edes haitannut kunhan vaan alkoi tapahtua. Tuntia myöhemmin kun oltaisiin lähdetty niin en olisi ehtinyt sairaalaan saakka. Minä hölmö vielä autossa pohdin, että sattuukohan nyt tarpeeksi, että saan mennä sinne ja että kotiin en enää kyllä lähde. Olin 7 cm auki. Ponnistusvaiheessa välit olivat n. 4 minuuttia eli mulle jäi hyvin aikaa hengähtää ennen seuraavaa rutistusta. Hienosti tuli lapsi maailmaan ja selvisin kahdella pikkutikillä.

Kaikkihan riippuu niin kovin äidin rakenteesta ja kaikista niistä miljoonasta muusta seikasta. Synnytystarinoita on saman verran kun lapsiakin :P

Muoks: Pää 37 cm.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="silakka";26321276]Kyllä se pään koko ratkaisee eniten. Se loppu tulee kyllä sitten sieltä perästä.[/QUOTE]

Miksi sitten moni jää hartioistaan jumiin?

Itsellä 4300g painaneen kuopuksen synnytys oli helppo, 2 minuutin ponnistus ja ulkona oli, ei tullut pahoja taisteluvammojakaan.
 
Melko iso oli esikoiseni, 4270g. Synnytys kesti 13h, avautumisvaihe oli pitkä, mutta epiduraalin avulla jaksoin loppuajan. Se laitettiin, kun olin 7cm auki. Ponnistus meni tosi hyvin, kesti 20min ja oli helpotus kun pääsi vihdoin hommiin! :) Eppari napsaistiin, mutta en pidä sitä minään siihen verrattuna, että olen kokenut myös sektion. Ei jäänyt mitään hampaankoloon alatiesynnytyksestä, vaikka kohtuu ison muksun sain. Sektiollani taas ei ole mitään tekemistä vauvan koon kanssa, siihen jouduttiin toisella kerralla ihan muista syistä.
 
Poika oli yli viisikiloinen syntyessään. Itse jo etukäteen aavistelin vauvan olevan iso, mutta huoltani ei otettu tosissaan: olen itse 157cm, normaalipainoinen ja olin jo synnyttänyt alateitse nelikiloisen lapsen. Sokeriarvot olivat normaalit.
Synnytys käynnistyi nopeasti enkä tarvinnut kivunlievitystä. Avautumisvaihe sujui siis helposti, mutta ponnistusvaihe kesti 3 tuntia ja päätyi kiireelliseen sektioon. Käsittääkseni lapsi oli myös väärässä tarjonnassa. Kätilöt painostivat alatiesynnytykseen, mutta ihana lääkäri antoi mun valita lisäodotuksen ja sektion väliltä. Ekan synnytyksen traumojen jälkeen sektio oli helppo valinta ja sujui hyvin. Vielä sektion jälkeenkin lääkäri oli tyrmistynyt vauvan koosta.

En tasan enää tee yhtään lasta, seuraava on varmaan kuusikiloinen.
 
Mun 4140kg vauvelin synnytys helpoin ilman kivunlievitystä 2h30min

toka 4260kg synnytyksen kesto 3h40min

nyt veikkailtu sellasta 4,5-5kg viikolla rv 38 että saa nähdä.
 
Lapsi oli alle 4,5-kiloinen, mutta päänympärys 39,5 ja käsi poskella.

Synnytys käynnistettiin lääkkeellisesti yliaikaisuuden vuoksi. Rento kokemus, kivunlievitystäkään en tarvinnut. Episiotomian olin kieltänyt hätätilanteita lukuun ottamatta. Tulihan tuota repeämää, mutta ymmärtääkseni selvisin vähemmillä vaurioilla ja paranin nopeammin kuin epparin kokeneet.

Koska vain menisin uudelleen, ja voisin synnyttää kaverienkin lapset, jos he hoitaisivat raskausajan kolotukset puolestani.
 
Molemmat lapset on olleet noin 4,5 kg. Esikoinen syntyi 5h ekasta supistuksesta, en ehtinyt saada kuin toiselle puolelle kohdunkaulan puudutuksen. Väliliha leikattiin ja tuntui kuin vauva olisi ollut jumissa, mutta tulihan se sieltä.

Kuopus syntyi noin 2h ekasta supistuksesta, ei kivunlievitystä, muutama repeämä tuli ja litran menetin verta. Tämä oli helpompi vaikkakin sattui niin perkeleesti suoraan sanottuna. Ja repeämät parani paremmin ja nopeammin kuin leikattu haava.

Ei jäänyt traumoja synnytyksistä, enemmän olisi ahdistanut jos olisin joutunut kärvistelemään tuntitolkulla supistuksia...
 
Meillä sama juttu, pitkiä ollaan molemmat ja molemmissa suvuissa tehtailtu isoja vauvoja. Kieltämättä itseänikin pelotti sama asia. Esikoinen oli "vain" 4040g ja 54 cm pitkä. Ensisynnytys kesti kuutisen tuntia kaikkiaan ja oli todella helppo. Ehdin saada ihan viime metreillä epiduraalin, mutta se ei pahemmin ehtinyt tehota.

Kuopus oli 4785g ja 57 cm pitkä. Synnytyksen kesto oli virallisesti rapiat 3 tuntia, mutta itse lisäisin siihen pari tuntia lisää. Puhkaistiin siis kalvot ja synnytyksen katsottiin alkaneeksi vasta "oikeista" supistuksista. Joka tapauksessa: synnytys oli uskomattoman helppo. Toki otti kipeää, mutta niinhän sen kuuluukin :). Synnytin kuitenkin ilman mitään kivunlievitystä, eikä ollut minkäänlaisia ongelmia.
 
Lisätään vielä, ettei kannata pelätä tai jännittää pelkästään siksi, että suvussa on sattunut olemaan isoja vauvoja. Vauvat kun tapaavat olla yksilöitä.

Meillä vauva painoi syntyessään toista kiloa enemmän kuin minä tai sisarukseni aikoinamme, ja melkein kaksi kertaa enemmän kuin isänsä syntyessään.
 
Olen synnyttänyt kaks n. 4,5kg vauvaa ja kaks 3,5kg vauvaa. Pään ympärys ekalla vauvalla oli 34 ja seuraavilla 37. En näe suurta eroa näiden vauvojen synnytyksessä. Kolmas lapsi oli kuitenkin vaikein synnyttää, koska pojan hartiat oli kuin ladonovet..! Yleensä kun pää on puserrettu ulos seuraavalla supistuksella syntyy hartiat ja sit samalla koko vauva. Mut kolmatta tehdessä sain todella synnyttää hartiat olkapää kerrallaan..
 
Mun vauva oli kolmekilonen, joten en saa varmaan osallistua tähän... :D

Kerron kuitenkin kaverin puolesta että sua rauhottais, anteeks. :D
Hän synnytti kuudessa tunnissa olikos se nyt 5,2 kilosen vauvan eikä pahemmin tullu edes repeämiä, joitain pieniä nirhaumia. :)
 
Mun vauvan mitat oli 45cm/2370g ja py vain 31cm!! Mutta silti repesin 6 tikin verran. Neiti syntyi rv 36+4 ja synnytys kesti 6h. Hartioiden ulos tuloa en edes huomannut vaikka tyttö oli aika leveäharteinen ja on sitä edelleen 5-vuotiaana :)

Kauhulla mietin mitäs sit jos joskus toisen lapsen teen ja se olisikin normalit 3-4kg?!?!

Ja ikinä ei puhuttu mistään virhetarjonnasta että kai se vauva sieltä oikeassa asennossa tuli, joten ei se pieni kokokaan takaa helppoa synnytystä.
 
Kuopus oli 4620g. Poltot, kaikki muu oli aivan kamalaa, mutta vauva syntyi 10minuutissa kun ponnitusvaihe alkoi. En revennyt, ei tullut edes haavoja. Lilluin altaassa yhdessä vaiheessa ja se ilmeisesti pehmensi kudoksia niin ettei repeymiä tullut.
 
[QUOTE="vieras";26324083]Mun vauvan mitat oli 45cm/2370g ja py vain 31cm!! Mutta silti repesin 6 tikin verran. Neiti syntyi rv 36+4 ja synnytys kesti 6h. Hartioiden ulos tuloa en edes huomannut vaikka tyttö oli aika leveäharteinen ja on sitä edelleen 5-vuotiaana :)

Kauhulla mietin mitäs sit jos joskus toisen lapsen teen ja se olisikin normalit 3-4kg?!?!

Ja ikinä ei puhuttu mistään virhetarjonnasta että kai se vauva sieltä oikeassa asennossa tuli, joten ei se pieni kokokaan takaa helppoa synnytystä.[/QUOTE]

Niin ja minä olen 173cm ja mies 185cm, joten olisi voinut isompikin vauva noilla viikoilla jo olla ja meidän geeneillä. Ei selvinnyt ikinä (istukan virtauksissa tai muussakaan ei ollut ongelmaa) miksi masussa oli kirppu mutta nyt 5v jo keskikäyrän yläpuolella :) Ehkä luonto järjesti näin.
 
Esikoinen oli 4790g, 55 cm ja pää 38,5 cm. Suht helposti tuli, ponnistusvaihe 46 min, jota hieman häiritsi nivusessa tuntuva kipu ponnistuksen aikana. Pieniä repeämiä, yhteensä 5 tikkiä.
 
Täytyy sanoa, että 4,8 kg:n synnytys oli helpompi kuin kolmikiloisen, 4 kiloisen oli pahin.

Yksi tikki tuli, kun tuo isokokoisin tunkin nyrkkinsä pään kanssa yhtä aikaa. Syntyi nopeasti ja luomuna, kun mihinkään kivunlievityksiin ei ollut aikaa, kymmenisen minuuttia ehdin sisällä olla ennen syntymää, siitäkin puolet ajasta odottamassa vastaanotossa vapaata synnytyssalia.
 

Yhteistyössä