vauva noin 2kk ja uusi raskaus

[maija]

Epäilen siis että voisin olla taas raskaana. Onko täällä äitejä jotka ovat saaneet lapset alle vuoden ikäerolla? Miten teillä on raskausaika mennyt jos on ollut pahoinvointia? Entä miten ootte pärjänneet kun uusi vauva on syntynyt? Jos olen raskaana niin hyvä niin, muttei sekään ole lainkaan paha jos en nyt vielä kuitenkaan olisi Eniten jännittää miten raskausaika sujuu...

 

[ffss]

kyllä mua hirvittäis.. eihän kroppa oo edes ehtiny huilata tuon edellisen raskauden jälkeen.. mut onnea vaan jos oot

 

[Viblsp]

Mitä oireita? Ettei johtuis kuitenkin hormoneista vielä? Ite olisin kauhuissani. En ehkä niinkään jaksamisesta, mutta surisin sitä, että lapsi joutuu niin pienenä jo luopumaan pienimmän roolista ja jakamaan vanhempiensa huomion vauvan kanssa.

 

[Gekkolisko]

No mä tulin raskaaks vauvan ollessa joku 3 kk vissiin, ainakin nyt jää ikäeroo vuosi ja päivä kun tää nelonen syntyy. Mulla ei ollut MITÄÄN raskausoireita tässä raskaudessa, ja sempä takia raskaus etenikin huomaamatta viikolle 20 ennenkuin liikkeistä tajusin...

 

[Oltermanni]

Tädilläni on 11kk ikäerolla pojat. Oli vielä yh. Mies jätti heidät kun kuuli toisesta raskaudesta

Hänellä meni tuo toinen raskaus paremmin kun eka. Ei ollut pahoivointia mutta väsytti. Aika paljon hänen äiti (mummoni) auttoi häntä. Synnytys oli nopsa vain 3h. Eka kun kesti 12h.

Hän on aina sanonut, että pojista on paljon kaveruutta toisilleen. Ei kuulema vaihtaisi pidempään ikäeroon vaikka rankkaa on ollut välillä

 

[ap]

mulla jäi toi viesti vähän kesken,pitivielä kirjoittaa et mulla on todella huono omatunto vauvan puolesta jos nyt raskaana oisin, koska yleensä mulla on ihan hirvee pahoinvointi ja sitten se että ku hän ei ehdi olemaan se "vauva" kovinkaan pitkään, jos uusi syntyy pian mut sit taas toisaalta olen iloinenkin asiasta No eipä tuo vielä varmaa ole...voi siis olla väärä hälytyskin...kertokaa vaan lisää kokemuksia ne joilla niitä on!

 

[Emiilia]

Miellä esikoinen oli 3 kk ku plussaa näytti taas. Lapsilla päivää vajaa vuosi ikäeroa. Pahoinvointia ei ollut, mutta selkä meni ihan jumiin. Oli tuskaa kun esikoinen 9 kk ikäisenä nousi ylös ja kaatuili ja samaan aikaan itse olin huonossa kunnossa selkäni kanssa. Onneksi äitini auttoi ja vietti kanssani aikaa ja vahti esikoista. Tai siis olin mäkin kotona, mutta huilasin. Eka vuosi kahden pienen kanssa oli se rankin. Sit helpotti tietyllä tavalla. Esikoinen oli hoitoapuna alusta lähtien. Nyt 3 ja 4 v leikkivät jo aika kivasti välillä keskenään. Ja molemmat odottavat kolmatta innolla.

 

[sinuna]

tekisin testin ja sitten miettisin näitä...

 

[mä]

en tekisi lapsia noin pienellä ikäerolla,en vaikka mitä maksettaisiin. sä et voi tietää etukäteen kuinka vaativa tapaus tämä sun esikoinen tulee olemaan, et millään. ja js hän olisi niinkuin minun esikoinen niin ei kuule toivoakaan että raskaana ollessa olisi siitä selvinnyt,saati sitten pienen vauvan kanssa ku toinen kiipeilee koko ajan joka pakassa vailla mitään itsesuojelu vaistoa.

niin ja mulla on kyllä toka raskaus rankempi ku eka. nyt mennään rv 27 kohta ja tää oksettava etova olo vaan jatkuu vieläkin,lisäks hemppa putos mikä lisää väsymystä, olen siis puolikuollut pelkän raskauden takia sitten on vielä tuo 4v tähän päälle sekin tuntuu välillä olevan liikaa. mutta kun kuvittelisin asian niin että tuo esikko olisikin nyt koht vasta lähdössä liikkeelle,niin ei apua,ei ikinä! kamala ajatuksenakin.

 

[minä]

Itseni mielestä pieni ikäero on hyvä. Meillä lapset nyt 4- ja 5-vuotiaita. Ovat aina olleet toistensa parhaita kavereita. Ei tarvitse kuunnella vinkumisia, et haluisivat kavereille ja ei ole mitään tekemistä. Aina on seuraa toisistaan! Jos enemmän ikäeroa, niin esikoinen olisi jo tottunut siihen, että kaikki lelut ovat hänen ja ei tarvitse jakaa mitään juttuja. Pienen ikäeron ansiosta on tullut odottelut ja jakamiset hyvin opeteltua.
Vauvan syömisen aikana luin aina esikoiselle kirjoja. Sai samalla huomiota, kun vauvakin.
Olihan sitä välillä väsymisiä, mutta kyllä niitä voi olla yhdenkin lapsen kanssa!