Vauva nukkukoon yksin ja mieluummin omassa huoneessaan?

[hmm...]

Ja tuolla sanotaan mm. näin: Imetystukilista.net - Äidin ja vauvan nukkuminen - perhepeti vaihtoehtona


Antropologi, filosofian tohtori James McKenna on tutkinut äidin ja vauvan yhdessä nukkumista. Kalifornian yliopiston neurologian laitoksen unihäiriökeskuksessa 3 kk ikäiset vauvat äiteineen nukkuivat laboratoriossa muutamia öitä. Äiti-vauva -parit oli jaettu etukäteen kahteen ryhmään sen mukaan, nukkuivatko he kotioloissa yhdessä vai erikseen. Laboratoriossa he nukkuivat 2 yötä tottumaansa tapaan ja yhden yön päinvastoin. Nukkumista kuvattiin videolle ja elintoimintoja monitoroitiin.

Tulosten mukaan yhdessä nukkuminen lisäsi kokonaisunimäärää riippumatta siitä, oliko siihen aikaisempaa tottumusta vai ei. Yhdessä nukkuminen pidensi imetysaikaa ja -tiheyttä, ja vauva ilmaisi itkien nälkäänsä vain erikseen nukkuessa. I ja II-vaiheen uni lisääntyi, III- ja IV-vaiheen uni väheni yhdessä nukkuessa, eli vauva on herätettävissä helpommin. Yhdessä nukkuminen lisäsi äidin ja vauvan unen samanasteisuutta ja hereillä oloa yhtä aikaa. Yhdessä nukkuessa vauva nukkui harvemmin vatsallaan, mitä pidettiin hyvänä asiana. Yhdessä nukuttiin hyvin lähekkäin, kasvokkain, mikä lisäsi vauvan saamaa sensorista stimulaatiota. Äidit myös valvoivat lapsensa unta myös nukkuessaan.

Riippumatta aikaisemmista nukkumistavoista kaikki siis hyötyivät yhdessä nukkumisesta.

Kätkytkuolema (SIDS, Sudden Infant Death Syndrome) on traaginen vauvan yhtäkkinen kuolema unen aikana. Sitä on tutkittu paljon, mutta yksiselitteistä syytä sille ei ole löydetty. Yleensä kätkytkuoleman´ kokevat vauvat ovat 0-6 kuukauden ikäisiä, eniten niitä sattuu noin 3 kuukauden ikäisille. On kuitenkin löydetty joitakin ympäristöllisiä selittäviä tekijöitä: Vanhempien alhainen sosioekonominen status, äidin tupakointi, ennenaikainen syntymä ja hengitysvaikeudet syntymän jälkeen sekä se, jos sisarus on kätkytkuoleman uhri. Kätkytkuolema ei johdu kuristumisesta, vuodevaatteisiin tukehtumisesta tai vauvan päälle kierähtämisestä. Mielenkiintoinen tieto on, että niissä kulttuureissa, joissa perheet nukkuvat yhdessä, kätkytkuolema on paljon harvinaisempi kuin länsimaissa.

Nykyään kätkytkuolemaa pidetään pikemminkin unihäiriönä. Vauva ei osaa kontrolloida automaattisesti hengitystään unen aikana tai havahtua unesta hengitysvaikeuden seurauksena. Unen aikana happi-hiilidioksidi-tasapainosta huolehtivat pienet kemoreseptorit suurten verisuonten seinämissä. Jos veren happipitoisuus laskee tai hiilidioksidipitoisuus nousee liiaksi, lähettävät nämä reseptorit aivoille käskyn kiihdyttää hengitystä. Ensimmäisinä kuukausina nämä automaattiset hengityksensäätelyjärjestelmät ovat kehittymättömiä kaikilla vauvoilla. Vauvojen hengityksessä ei ole vielä säännöllistä kaavaa, vaan siinä esiintyy silloin tällöin jopa 10-15 sekunnin katkoksia, jonka jälkeen hengitys taas jatkuu. Näitä katkoksia kutsutaan apneaksi. Joskus katkokset ovat jopa 20 sekunnin mittaisia ja niiden aikana sydämen syke laskee noin 20 prosentilla. Silloin joko automaattinen säätelyjärjestelmä kytkeytyy päälle taikka vauva herää, ja hengitys jatkuu taas. Onkin arveltu, että kätkytkuoleman uhreilla joko automaattinen säätelyjärjestelmä on synnynnäisesti häiriintynyt tai he eivät jostain syystä herkästi herää hengityskatkokseen.

Vauva on siis neurologisesti ja kehityksellisesti epäkypsä nukkumaan yksin. McKennan tutkimustulokset tukevat sitä oletusta, äidin lähellä nukkuminen aktivoi vauvaa hengittämään. Kun vauvan hengitys katkeaa, äiti ehkä tiedostamattaan liikahtaa, mikä taas havahduttaa vauvaa sen verran, että hengitys taas jatkuu. Vauva tuntee patjan välityksellä äidin hengityksen sekä kuulee sen rytmin, mikä auttaa vauvaa rytmittämään omaa hengitystään. Yksin nukkuvalla vauvalla tätä valvontamekanismia ei ole. Suoraan näistä tuloksista ei kuitenkaan voi sitä johtopäätöstä vetää, että yhdessä nukkuminen ehkäisisi kätkytkuolemia. Tätä mieltä on kuitenkin lastenlääkäri, lääketieteen tohtori William Sears, 8 lapsen isä ja perhepedin vankkumaton kannattaja. Hän lisää vielä, että nimenomaan rintaruokituilla lapsilla kätkytkuoleman riski on pienempi. Hän perustaa hypoteesinsa puhtaasti henkilökohtaiselle vakaumukselle, jossa kuitenkin on perusteita olla totta. Onhan niin, että nimenomaan rintaruokitut vauvat heräilevät keskimäärin useammin öisin kuin korvikkeella ruokitut, koska rintamaito sulaa nopeammin kuin korvike. Tämä voisi olla yksi luonnon mekanismeista suojata vauvaa liian syvältä ja liian pitkältä unelta, josta vielä kehittymättömät säätelymekanismit eivät saa vauvaa hereille, varsinkaan jos vauva nukkuu yksin omassa sängyssään, mahdollisesti jopa omassa huoneessaan.

 

[hmm...]

Ja tuolla mm. Hernekeppi » Uusvanhaa vanhemmuusoppia etsimässä

Yhdessä nukkuminen tahdistaa vauvaa


Vauvat nukkuvat parhaiten äitiensä läheisyydessä, koska heidän tarpeensa tulevat näin nopeammin tyydytetyiksi ja he ovat rentoutuneempia. Vauvan kypsymättömät aivot eivät aluksi osaa säädellä hengitystä, joka vaihtelee erilaisten unijaksojen mukaan, mutta vauvat osaavat kyllä mukauttaa hengityksensä äidin hengityksen ja unirytmin mukaiseksi. Kyvyllä saattaa olla kätkytkuolemia ennaltaehkäisevä vaikutus, yksin nukkuvilla vauvoilla hengityksen "tahdistaja" puuttuu.

Jos äidin ja lapsen unirytmi on sama, äiti ei väsy kohtuuttomasti, koska hän havahtuu yöllä ruokkimaan vauvaansa molempien unen ollessa keveimmillään. Yösyöttöihin ei kulu paljon aikaa, ja äiti saa nukuttua pidempiä yhtäjaksoisia unijaksoja.

 

[hmm...]

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin unikoulun sivuilla todetaan ihan samaa, eli ei tuo kätkytkuolemalta suojaaminen ole mitään provosointia, vaan ihan totta. Vauvojen unihäiriöt

" Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa.

On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa.

Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä. "

 

[riskejä riskejä]

Niin siis molemmissa on riskinsä, jos nukuttaa eri huoneeseen kätkytkuolemariski kohoaa, jos nukkuu samassa sängyssä riski tukehtua kohoaa. Turvallisinta on kai siis nukuttaa vauva samaan huoneeseen mutta omaan sänkyyn. Perhepedissä on turvallista nukkua kunhan ei käytä alkoholia tai rauhoittavia lääkkeitä, ei tupakoi, ei ole tosi lihava eikä sänky ole liian upottava ja vauvalla on oma pieni peitto.

Hyvä äiti - huono äiti kiistely on tyhmää, ei tässä siitä ole kyse. Kyse on eri tavoista ja mikä millekkin perheelle sopii. Riskejä on mutta niitä voi minimoida.

 

[kyllä kyllä]

Vanhempien täytyy tarkasti puntaroida eri vaihtoehdot, niiden hyödyt ja tuomat haitat. Jos perhepeti on turvallisesti järjestetty, niin silloin se on kyllä turvallinen paikka vauvalle, turvallisempi kuin yksin omassa huoneessa (alle 1 -vuotiaiden kohdalla). Sivuvaunu on varmasti tosi hyvä, jos parisänky on vain normaalin parisängyn levyinen. Sivuvaunussa vauvalla ja vanhemmilla on enemmän tilaa, mutta vauvan rauhoittelut ja yösyötöt sujuu tosi helposti.

Tärkeimpänä turvallisuusasiana nostaisin sen, että vauvaa ei kannata ottaa vanhempien VÄLIIN, vaan parisänky työnnetään seinään kiinni ja vauva asetetaan seinän puolelle nukkumaan äidin viereen. Koska isillä ei ole samanlaisia hormonien tuomia vaistoja nukkuessaan, toisin kuin äideillä. Toiseksi tärkein on se, että vauvalla on oma ohut peitto, mieluiten unipussi. Netistä löytää kyllä tosi hyviä vinkkejä turvallisen pedin järjestelyyn.

 

[hmm eli ap kuule]

Kyllähän näitä tutkimuksia riittää, ei sinun kaikkia tarvitse tänne kopioida. Keskustelu aiheesta on paljon hedelmällisempää. Omaakin järkeä voi käyttää siinä mikä on kullekin perheelle paras tapa nukkua. Kaikki lapset eivät yksinkertaisesti nuku rauhallisemmin perhepedissä vaikka mitä tutkittaisiin.

Minä en puhu perhepedin nimeen (syitä en tässä lähde erittelemään), mutta enhän minäkään tänne lataile linkkejä, joissa puolletaan sitä hyötyä, mikä tulee lapsen kyvystä rauhoittaa itse itsensä esim yöllä herätessään. Mikä tarve kaikissa asioissa on aina olla ymmärtämättä muiden ratkaisua.

 

[äitiääni]

aloituksessa ainakin siinä, että ko. kirjassa on paljon asiallista asiaa. Kaikilla kun ei ns. terve tai maalaisjärki kaikkien neuvojen ja ohjeiden sotkussa toimi jos muutenkaan. Onhan sitä kaikkea nähty ja kuultu. Kirjasta oli itselleni ainakin paljon hyötyä ja iloa. Kyllä siinä minulle ainaki oli paljon uutta ja paljon vanhaa tuttua, koska siinä sattumoisin kuvattiin omaa tapaani hoitaa lasta. Muut tavat voi tuntea ja hyväksyä, vaikka esittelisikin jotakin yhtä tapaa. Kaikille se ei ole tuttu, vaan voi olla aivan mullistava. Itse saamistani kommenteista päätellen jopa todella monille. Sitä paitsi minusta on aikamoista naivismia kuvitella, että kaikki tavat hoitaa lapsia ovat yhtä hyviä. Vaikka lapset ja vanhemmat ovatkin erilaisia.

Kirjaa voi ehdottomasti suositella. Tuskin kaikki niin viisaita ovat, että kaiken jo valmiiksi tietävät lapsista tai muusta. Muuten on tietenkin turha lukea mitään enää. Ei nimittäin mene asia perille

 

[kahden äiti_]

Meidän perheeelle oli esikoista odottaessa ihan itsestään selvä asia että vauva nukkuu omassa huoneessaan alusta lähtien, kuten on tehnyt kuopuskin 2v myöhemmin.

Muistan vain ihmetelleeni miehelleni, kun joskus joku saattoi järjestelystä kommentoida, että jos perhepitisyyden tarkoituksena on olla lähellä vauvaa ( siis ihan fyysisesti iho ihoa vasten ), makaako ne äidit sitten päivisinkin koko ajan niiden vauvojen vieressä?
Meillä ainakin lapset on vauvana nukkunut tosi paljon, joten eikö sitä vauvaa vahingoita päivällä se yksin nukkuminen ihan samalla tavalla kuin yölläkin? Eikö kätkytkuolema riski ole yhtä lailla siellä kärryssä tai missä tahansa muualla missä vauva nukkuu.

Tämä siis kärjistettyynä. Koen olevani suhteellisen fiksu ihminen, jolla on onnellinen perhe ja erittäin tasapainoiset lapset ja mikä parasta, meillä ei ole ollut koskaan mitään nukuttamis tai nukkumisongelmia. Edelleenkin kun lapset ovat 5v ja 3v, mielestäni yksi päivän parhaita hetkiä on, kun käyn illalla laittamassa lasten huoneiden ovet kiinni, kun molemmat ovat nukahtaneet. Ei siksi, että he olisivat pois jaloista, vaan siksi että ajattelen kaiken olevan mallillaan kun lapset nukkuu tyytyväisenä ja aikuiset voivat hengähtää hetken pitkän päivän jälkeen.

 

[blah]

"Sitä paitsi minusta on aikamoista naivismia kuvitella, että kaikki tavat hoitaa lapsia ovat yhtä hyviä. Vaikka lapset ja vanhemmat ovatkin erilaisia."


Anteeksi nyt vain, mutta on aikamoista naivismia kuvitella, että sinun tapasi hoitaa lapsia on parempi kuin muiden.

 

[no tota noin]

Meidän perheeelle oli esikoista odottaessa ihan itsestään selvä asia että vauva nukkuu omassa huoneessaan alusta lähtien, kuten on tehnyt kuopuskin 2v myöhemmin.

Muistan vain ihmetelleeni miehelleni, kun joskus joku saattoi järjestelystä kommentoida, että jos perhepitisyyden tarkoituksena on olla lähellä vauvaa ( siis ihan fyysisesti iho ihoa vasten ), makaako ne äidit sitten päivisinkin koko ajan niiden vauvojen vieressä?
Meillä ainakin lapset on vauvana nukkunut tosi paljon, joten eikö sitä vauvaa vahingoita päivällä se yksin nukkuminen ihan samalla tavalla kuin yölläkin? Eikö kätkytkuolema riski ole yhtä lailla siellä kärryssä tai missä tahansa muualla missä vauva nukkuu..

Voin omalta osaltani vastata sun kysymyksiisi. Perhepeti ei tarkoita, että öiseen aikaan vauvassa maataan kylkikyljessä kiinni kokoajan. Imetyksen ajan kyllä, mutta muuten on hyvä pitää kaikille nukkumistilaa, sivuvaunu on kätevä.

Kätkytkuolemariski on ihan missä vain, tottakai, mutta turvallinen perhepeti / sivuvaunu vähentää riskiä.

Päivisin vauva nukahtaa siksi ajaksi kun vauvalle on tarpeellista. Ei perhepedissä öisin nukkuvat todellakaan makaa päivisinkin vauvan kyljessä kiinni, toki joskus, jos itse haluaa levähtää. Kun vauva nukkuu päivällä sen yhden unipätkän yksinään ja sitten kun vauvan herää, niin eiköhän se vauva sitten haeta suhteellisen pian pois sängystä/vaunuista, vaihdetaan vaippaa ja syötetään jne.? Eli vauva nukahtaa, kun vanhempi läsnä vaikka vaunuilleissa ja kun ekan kerran herää, äiti on siinä taas.

Yö on huomattavasti pidempi aika nukkumiselle, esim. 12 tuntia. Sinä aikana useimmat vauvat heräävät syömään montakin eri kertaa ja tarvitsevat aikuisen läheisyyttä nukahtaakseen uudelleen. Kun vauva nukkuu eri huoneessa tämä ravailu huoneiden välillä voi käydä tosi raskaaksi. Lisäksi, jos vauva herää eikä ole nälkä, niin silti pitää nousta ylös vauvan luo. Perhepedissä kun voi vain maata nousematta kertaakaan. Vauvan lähellä nukkuvat pitävät myös vauvan kokemaa turvallisuudentunnetta tärkeämpänä kuin varhaista itsenäistymistä.

Minustakin on ihanaa, kun vauva on saatu illalla nukkumaan, sulkea makkarin ovi ja viettää olohuoneen isolla löhösohvalla laatuaikaa miehen kanssa ja hengähtää. Sitten on ihana kömpiä vauvan viereen ja tietää, että kertaakaan ei vauva itke öisin eikä kertaakaan tarvi nousta sängystä ylös.

 

[peesi]

Kaikille se ei ole tuttu, vaan voi olla aivan mullistava. Itse saamistani kommenteista päätellen jopa todella monille. Sitä paitsi minusta on aikamoista naivismia kuvitella, että kaikki tavat hoitaa lapsia ovat yhtä hyviä. Vaikka lapset ja vanhemmat ovatkin erilaisia.

Peesi. Minustakin vauvan vieressä nukkujat saavat osakseen enemmän arvostelua kuin ne, joiden vauva nukkuu yksinään pinnasängyssä omassa huoneessaan. Kirjassa käydään hyvin perustellusti läpi sitä, mikä tapa hoitaa vauvoja on ihmislajille luontaisin. Niin se vain on ja joidenkin on sitä hirveän vaikea hyväksyä.

 

[yksi näkemys lisää]

Ja tuolla sanotaan mm. näin: Imetystukilista.net - Äidin ja vauvan nukkuminen - perhepeti vaihtoehtona

Nykyään kätkytkuolemaa pidetään pikemminkin unihäiriönä. Vauva ei osaa kontrolloida automaattisesti hengitystään unen aikana tai havahtua unesta hengitysvaikeuden seurauksena. Unen aikana happi-hiilidioksidi-tasapainosta huolehtivat pienet kemoreseptorit suurten verisuonten seinämissä. Jos veren happipitoisuus laskee tai hiilidioksidipitoisuus nousee liiaksi, lähettävät nämä reseptorit aivoille käskyn kiihdyttää hengitystä. Ensimmäisinä kuukausina nämä automaattiset hengityksensäätelyjärjestelmät ovat kehittymättömiä kaikilla vauvoilla. Vauvojen hengityksessä ei ole vielä säännöllistä kaavaa, vaan siinä esiintyy silloin tällöin jopa 10-15 sekunnin katkoksia, jonka jälkeen hengitys taas jatkuu. Näitä katkoksia kutsutaan apneaksi. Joskus katkokset ovat jopa 20 sekunnin mittaisia ja niiden aikana sydämen syke laskee noin 20 prosentilla. Silloin joko automaattinen säätelyjärjestelmä kytkeytyy päälle taikka vauva herää, ja hengitys jatkuu taas. Onkin arveltu, että kätkytkuoleman uhreilla joko automaattinen säätelyjärjestelmä on synnynnäisesti häiriintynyt tai he eivät jostain syystä herkästi herää hengityskatkokseen.

Vauva on siis neurologisesti ja kehityksellisesti epäkypsä nukkumaan yksin. McKennan tutkimustulokset tukevat sitä oletusta, äidin lähellä nukkuminen aktivoi vauvaa hengittämään. Kun vauvan hengitys katkeaa, äiti ehkä tiedostamattaan liikahtaa, mikä taas havahduttaa vauvaa sen verran, että hengitys taas jatkuu. Vauva tuntee patjan välityksellä äidin hengityksen sekä kuulee sen rytmin, mikä auttaa vauvaa rytmittämään omaa hengitystään. Yksin nukkuvalla vauvalla tätä valvontamekanismia ei ole. Suoraan näistä tuloksista ei kuitenkaan voi sitä johtopäätöstä vetää, että yhdessä nukkuminen ehkäisisi kätkytkuolemia. Tätä mieltä on kuitenkin lastenlääkäri, lääketieteen tohtori William Sears, 8 lapsen isä ja perhepedin vankkumaton kannattaja. Hän lisää vielä, että nimenomaan rintaruokituilla lapsilla kätkytkuoleman riski on pienempi. Hän perustaa hypoteesinsa puhtaasti henkilökohtaiselle vakaumukselle, jossa kuitenkin on perusteita olla totta. Onhan niin, että nimenomaan rintaruokitut vauvat heräilevät keskimäärin useammin öisin kuin korvikkeella ruokitut, koska rintamaito sulaa nopeammin kuin korvike. Tämä voisi olla yksi luonnon mekanismeista suojata vauvaa liian syvältä ja liian pitkältä unelta, josta vielä kehittymättömät säätelymekanismit eivät saa vauvaa hereille, varsinkaan jos vauva nukkuu yksin omassa sängyssään, mahdollisesti jopa omassa huoneessaan.

Tämän olen kokenut omakohtaisesti ihan pienen lapsen kanssa. Se nukkui vieressäni kiinni kyljessä ja havahduin hereille koska se lakkasi hengittämästä. Ehkä se olisi itsekin alkanut hengittää koska pikkuvauvoilla nyt on näitä katkosia ihan normaalistikin (tarkistin lääkäriltä) mutta siis pointti oli että todellakin äidinvaistot toimi niin että havahduin heti hereille.

Sen sijaan on sanottava että tavallaan alkup kirjoitus on ok siinä mielessä, että on totta että meidän kulttuuri pitää ONGELMANA sitä että vauva on vauva ja ehkä siinä asenteessa olisi muuttamista. Sen sijaan tämä Attachment parenting eli kiintymysvanhemmuus alkaa mennä jo överiksi pahemman kerran ja kerron miksi:

Olin ajatellut että lapselleni on paras syntyä alateitse luonnonmukaisesti. Ihan kuten kiintymysvanhemmuudessa sanotaan. Sektio on huono juttu kun vauvalle se on niin shokki ja maito ei lähde tulemaan ja vauvan suolistobakteerikanta jää vajaaksi jne jne jne. No siinä oli ensimmäinen shokki kun vauvani oli perätilassa eikä synnytys käynnistynyt itsestään, joten oli pakko leikata. Olin jo hädissäni että miten meidän alku nyt lähti liikkeelle kun vauva rauhallisen hämärän huoneen sijasta revittiin yhtäkkiä masusta kirkaiden leikkauslamppujen valoon ja tungetiiin vielä letku nokkaan limaimua varten. (tai luulen että teki niin).

No siitä se jatkui. Lapsen imuote ei ollutkaan riittävän vahva alkuun ja maito ei ensin herunut. Se sai ekana päivänä korviketta. Ajatella!! Olin järkyttynyt, eihän korviketta voi antaa kun tulee sitten niitä allergioita ja kun vielä imetys on niin tärkeää.

No maitoa alkoi tulemaan ja kaikki hyvin, mentiin kotiin. Vauvan paino ei noussutkaan kunnolla, jonka syynä oli edelleen puutteellinen imutekniikka. Vauvan terveyden vuoksi maito piti pumpata pulloon ja antaa pullosta siksi että saa varmistettua että se on syönyt riittävästi. Näin me jouduttiin pariviikkoisena katkaisemaan imetys - lisää ahdistusta äidille joka oli tietysti hyvin tietoinen imetyksen merkityksestä läheisyyden ja kiintymyksen kehittymisen kannalta. Takasin imetykseen päästiin parin kuukauden jälkeen mutta oliko lapsi ehkä jo traumatisoitunut kun repästiin rinnalta!?

No sitten jatkuu. Kuuliaisena äitinä nukutin lastani vieressäni. No ainakin siksi että saan annettua läheisyyttä jonka menetti imetyksestä. Se meni ihan hyvin, kunnes lapsi kasvoi ja halusi seurustella äidin kanssa herättyään. Siellä se onnellisena äänteli keskellä yötä kun itse yritin pysyä piilossa ettei se provosoidu lisää hölöttämään keskellä yötä. 6kk iässä se alkoi potkimaan minua niin paljon etten enää itse saanut nukuttua. Silloin omien unieni vuoksi oli siirrettävä se omaan sänkyyn nukkumaan. Minulla oli syyllinen olo. Olinhan lukenut kuinka tärkeää attachment parenting näkemyksen mukaan on olla perhepedissä ja minä epäonnistunut äiti en onnistunut nukkumaan vaikka minua potkitaan. Yöunet kylläkin parani molemmilla.

Lopputulos nyt on se että kannatan pehmeää vanhemmuutta ja läheisyyttä, mutta tämä alkaa mennä niin vouhottamiseksi, että tuoreilla äideillä tulee vaan hätää ja syyllisyyttä. Jopa se että luonnollisen synnytyksen valmennuksessa kerrottiin niin tarkkaan kuinka haitallista on epiduraalipuudutus. Hitto, mitä jos se on aivan vaan pakko ottaa, esim lapsi on niin iso että kivut on tappavia tms. Onko pakko siis syyllistää! Luonnollisuus on hyvästä mutta järki käteen.

No monta hyvää asiaakin on. Olen kantanut lastani hyvin paljon, elämme mahd luonnollisesti ja ravinto on hyvää ja terveellistä. Lapsi on varsin rauhallinen ja tasapainoinen. Meillä on hyvin vähän raivoamista ja sairastelua. Onko sitten kuitenkin apua siitä että attachment parenting sääntöjä on pyritty noudattamaan. Aika paljon silti olen siitä potenut syyllisyyttä ja mielipahaa kun olen epäonnistunut olemaan se täydellinen äiti joka pitäisi olla, tai lapsi menee pilalle, ahdistuu ja vaikka mitä. Järki käteen näissä, fanaattisuus mihin tahansa suuntaan on pahasta!

Jos toisen lapsen saan niin kyllä sitä paljon kannan liinassa, pyrin imettämään jne mutta järki käteen. TUrvallisuuden perusta lapselle muodostuu monesta muustakin asiasta.

 

[kenguruäiti]

Muistan vain ihmetelleeni miehelleni, kun joskus joku saattoi järjestelystä kommentoida, että jos perhepitisyyden tarkoituksena on olla lähellä vauvaa ( siis ihan fyysisesti iho ihoa vasten ), makaako ne äidit sitten päivisinkin koko ajan niiden vauvojen vieressä?
Meillä ainakin lapset on vauvana nukkunut tosi paljon, joten eikö sitä vauvaa vahingoita päivällä se yksin nukkuminen ihan samalla tavalla kuin yölläkin? Eikö kätkytkuolema riski ole yhtä lailla siellä kärryssä tai missä tahansa muualla missä vauva nukkuu.

Ihmettelyyn tiedoksi, että meillä vauva ainakin nukkuu tosi paljon päivällä äidin lähellä, koska kannan vauvaa kantoliinassa. Ei siis tarvi makailla vauvan vieressä, jotta häntä voi pitää turvallisesti lähellä. Yöllä sitten nukutaan vierekkäin samassa petissä.

Yleiseen keskusteluun sen verran, että jokainen tehköön tyylillään, fanaattisuus ei saa minulta kannatusta suuntaan tai toiseen. Kuitenkin lienee turha joka asiassa vedota, että meidän lapset ainakin on tosi älykkäitä/iloisia/onnellisia/sosiaalisia/jne, vaikken tehnyt/antanut niille sitä tai tätä. Lapset (valitettavasti) sopeutuvat vallitseviin oloihin, mikä ei silti tarkoita sitä, että eläisimme parhaassa mahdollisessa maailmassa. Katsokaapa vaikka kehitysmaiden nälkää näkeviä, sairaita tai vaikkapa ankarasti kuritettuja lapsia; kaikkihan ne nauravat ja leikkivät kuten lapset tekevät. Hitlerkin oli varmaan tosi suloinen ja sympaattinen lapsi, eikä se mitään vielä todista kasvatuksen tai kotiolojen hyvyydestä tai huonoudesta.

 

[Kismet]

Jokaisen pitäisi kait löytää se itselle sopiva vaihtoehto.

Meillä tyttö nukkui ensimmäisen kuukauden kokonaan vieressäni. Kun pisin unijakso oli 5-6h n. kuukauden ikäisenä siirrettiin tyttö alkuyöksi omaan sänkyyn (samassa huoneessa) ja syötön jälkeen jäi viereen nukkumaan.
Yöuni pidentyi nopeasti ja jossain vaiheessa aamuimetyksen jälkeen ei enää torkahdettukaan viereen.

Alussa tuntui hyvältä, kun tyttö nukkui vieressä. Unen pidentyessä tuntui hyvältä, kun tyttö nukkui alkuyön omassa sängyssä. Ja nyt tuntuu hyvältä, kun tyttö nukkuu koko yön "omillaan". Nukkuu samassa huoneessa vielä, enkä ole ajatellut vielä siirtää omaan huoneeseensa vähään aikaan (tytsy 8kk).

En usko hänen kokevan turvattomuutta, sillä ei heräile yöllä tai aamulla itkemään. Aamulla saattaa herätä sängyssä, touhuta omiaan ja torkahtaa vielä uudestaan. Ja ilmoittelee sitten "tätätätä", kun on aika nousta ylös.

Nämä asiat ovat siltä ja väliltä.

 

[kaksosten äitee]

Ihana asia tuo perhepeti ja siinä varmasti vauva nukkuu hyvin vanhempien tuoksussa. Mutta entäs äiti tai isä? Kaikki ei vaan totu nukkumaan vauvansa vieressä, onko se sitten suuri synti laittaa pinnasänkyyn nukkumaan jos sillä itse saa paremmat unet? Tai mitäs sitten kun vauvoja onkin kaksi?

Meillä esikoinen siirtyi omaan sänkyyn vasta 2,5-vuotiaana, siihen asti sai ihanasti nukkua äidin ja isän vieressä. Mutta toista on kuopusten kanssa (->kaksoset)... Äiti ei vain pysty nukkumaan kun molemmilla puolilla on yksi vauva. Tässä on nyt eletty jonkintasoista perhepetiä 10kk kun vauvat nukkuneet osan yöstä vanhempien kanssa ja osan yöstä pinnasängyssä, imetetty on niin paljon kun vaan on haluttu mutta nyt on äiti tosi väsynyt! Onko suuri vääryys huudattaa pienokaisia jotta ne "oppisi" kamalan opetuksen kautta nukkumaan omassa sängyssä vai venytetäänkö äidin pinnaa nyt vaan niin kauan kun vauvat haluaa maitoa öisin ja kunnes itsestään haluavat nukkua omassa sängyissään (ei tule tapahtumaan ihan heti)??

Mitäs mieltä perhepedin ja yöimetysten kannattajat?

 

[vierailija]

nostellaan aihetta

 

[Yökukkuja]

Mielestäni on fiksua että niin kauan kuin yöllä imettää, vauva nukkuu samassa huoneessa mahd lähellä äitiä. Mutta ei se tarkoita että samassa sängyssä pitäisi nukkua. Itse olen aina imettänyt sängyssä, mutta onhan niitäkin jotka lähtee yölläkin imettämään olohuoneen sohvalle. Yösyöttö olisi hyvä järkätä niin että siihen menee mahd vähän aikaa, eikä itse herää siinä liikaa.

Olosuhteet vaikuttaa tietty paljon, lapsen voi siirtää omaan huoneeseen sitten kuin siihen on mahdollisuus. Ihmeen hyvin huudot kuuluun toisestakin huoneesta. Meillä esikoinen siirtyi omaan huoneeseen vasta kun oli 2v, koska sitä ennen asuttiin pienemmässä kämpässä. ja oli se kyllä kova heräilemäänkin. Saa nähdä miten sitten toisen lapsen kanssa tulevaisuudessa, kun mahd nukuttaisiin eri kerroksessa sitten kun lapsi omaan huoneeseen siirretään. Uskon että teen sitten sen mukaan kuinka hyvä lapsi on nukkumaan.