Vauva syntyi kaverille, en ole nähnyt vauvaa

[ihmettelen]

Olen vähän pettynyt kaveriini. Hän sai vauvan tammikuun alussa, lähetin onnittelukortin. Jossain vaiheessa tuli tekstarikiitos ja maininta että tulisimme pian käymään.
Vastasin että olisi kiva nähdä vauva.
En ole vieläkään nähnyt vauvaa.
Ei kai sillä sitten ole väliä.
Aikaa mulla olisi ollut käydä.
Muutenkin masentaa kun olen aina yksin...

 

[Maira]

Ööööö, no mikset soita ja kysy et voiko tulla käymää...?

 

[vieras]

No ootkos kysynyt, että koska sopis tulla kylään?

 

[Ooo]

Vauvan kanssa menee niin kovin aika, ettei aina jaksa itse kutsua muita kylään. Ehdota kyläilyä ja ole "hyvä vieras", vie kahvipullat mennessäsi ja tarjoudu keittämään kahvit tms. Vauvan kanssa on sen verran pihalla äiti ja isä, ettei tuo kestitseminen aina onnistu ihan priimasti.

 

[vastasyntyneen kiireinen äiti]

Mitäs jos ottaisit puhelin kauniiseen käteesi ja soittaisit ja kysyisit koska sopii tulla käymään... Ja lupaa tuoda kahvipullat tullessasi

Luultavasti ystäväsikin ottaisi mielellään vieraan vastaan, mutta ei vaan siinä hässäkässä tule soittaneeksi.

 

[Hisu]

Soita itse ja kysy... siellä on saattanut olla suunnilleen koko suku jonossa oven takana vauvan synnyttyä. Ja jos on vaikka koliikkivauva niin äiti saattaa olla väsynyt eikä vaan jaksa edes ajatella lähteä mihinkään tai kutsua ketään.

 

[vieras]

Minä suunnittelin etukäteen että kun saan esikoisen niin kutsun kaikki kaverit kylään yms. Mutta, ei ihan mennyt niin... vauva oli vaativa ja itkuinen, olin monta kuukautta väsymyksestä sekaisin... hyvä jos jaksoin/ehdin syödä tai suihkussa käydä. Ehkä kaverillas on tilanne näin?

 

[Pesky Pixie]

Apua. Munkin yksi kaveri on saanut hiljattain vauvan, jota en ole vielä nähnyt. Kumman tässä pitäisi nyt siis olla loukkaantunut, minun vai hänen?

 

[joo]

Malta nyt rauhassa, kyllä se kutsuu kun on tarpeeksi valmis ja toipunut.. Ei kannata tunkeilla, jos perhe haluaa viettää rauhallista aikaa vauvan kanssa

 

[Kolmen äiti]

Olen vähän pettynyt kaveriini. Hän sai vauvan tammikuun alussa, lähetin onnittelukortin. Jossain vaiheessa tuli tekstarikiitos ja maininta että tulisimme pian käymään.
Vastasin että olisi kiva nähdä vauva.
En ole vieläkään nähnyt vauvaa.
Ei kai sillä sitten ole väliä.
Aikaa mulla olisi ollut käydä.
Muutenkin masentaa kun olen aina yksin...

Siis... kaverisihan on JO kutsunut sinut (jos kerran tekstarissa oli maininta että tulkaa pian käymään). Miksi ihmeessä et ole kysynyt, että koska sopisi tulla... Ystäväsi voi olla yhtä loukkaantunut siitä, että SINÄ et ole vielä tullut katsomaan vauvaa vaikka vauva syntyi jo tammikuussa.

Nyt äkkiä luuri käteen!

 

[itsellä pieni vauva]

Ei sitä ehdi/jaksa kutsua ihmisiä kylään. Kuitenkin ilahtuu kovasti, jos joku soittaa ja ilmoittaa tulevansa piipahtamaan ja sanoo ettei häntä varten tarvitse varata mitään, tuo tullessaan pullat. <3

 

[ap]

Niin, kyllä tuo tuli mieleen ja ymmärrän sen että touhua on.
Ei hän välttämättä mua vastaan ole, on kiinni omassa ympyröissään.
Yks päivä tässä soitin, mutta asia jäi "auki".
Oon varmaan tumpelo näissä asioissa.

 

[KKKKk]

Minäkin olen sitä mieltä, että sinä voisit reilusti ottaa yhteyttä ja kysyä sopivaa aikaa tulla kylään! Itse olen aina pitkään synnytyksien jälkeen ollut ihan muissa maailmoissa, ja odotellut enemmänkin että muut ottaisivat "virkeämpinä" yhteyttä. kaverisi voisis oikeasti ilahtua, ei vaan välttämättä itse jaksa soitella tai järjestellä, mulla ainakin on ollut näin. Eli synnyttäneiden kaverit, jotka luette, ottakaa TE sitä yhteyttä (no ei nyt ihan heti, mut kuitenkin)

 

[x]

mä en kehdannut pyytää kaikkia kavereita koska ajattelin ettei niitä sinkkuina kiinnosta vauvat kauheesti ja olin myös aika rätti yövalvomisten kanssa etten sotkun takiakaan kehdannut pyytää. onneksi kaverit soittivat itse ja sanoivat että haluaisivat tulla katsomaan vauvaa eivätkä kotia että sotku ei haettaa yhtään ja sanoivat puhelimessa vielä että tuovat tarjottavat itse niin ei tarttenut itse edes sitä miettiä. sain sitten itse olla vieraana kodissani ku kaverit tulivat ja hoitivat vielä vauvaakin siinä sivussa. kaikki halusi vaihtaa vaippaa ym extemeä. yksi jopa sanoi että voi lähteä vaunukävelylle että voin nukkua päiväunet sillä aikaa. Ole säkin tollainen hyvä ystävä. Joillekin ottaa enemmän voimille kuin toisille lapsen syntymä ja mulla ainakin kaikki aivokapasiteetti meni niiden öiden valvomiseen et hyvä ku oman nimeni muistin.

 

[ap]

Voisin tietysti vielä soittaa ja puhua vauvan katsomisesta. Ja avun tarjoamisesta.
Eihän sitä tietty jouda kaikkia ihmisiä muistelemaan kun vauva on syntynyt.

 

[näin meillä]

veljeni sai vauvan joulukuussa enkä ole nähnyt sitä vielä. haluaa tavata vasta kesällä.

 

[kahden äiti]

No mä kyllä odottaisin tossa tilanteessa että kaveri ihan ite kysyy koska sopii tulla, haluais nähdä vauvan! Kun kerran olen sanonut että tule pian kylään, se on mun mielestä KUTSU. Eihän kukaan soittele kavereita läpi että tulkaas nyt katsomaan meidän vauvaa hopihopi. Siitäkin varmaan joku vetäis herneen nenään, pakotetaan kattoon toiseten rääkyviä sinappikoneita vaikka ei voisi vähempää kiinnostaa... ei siis ap mitään syytä mihinkään marttyyriasenteeseen.

 

[x]

ja kyllä mäkin olisin sulle hitsin loukkaantunut ku et oo niin paljon kiinnostunut et olisit mennyt aijemmin katsomaan vauvaa.

 

[x]

se on nyt susta kysymys, sä oot ollut aikaansaamaton nysvö ku et oo menny katsomaan sitä lasta. tosi loukkaavaa.

 

[vieras]

Siskoni sai vauvan melkein vuosi sitten, enkä ole vielä nähnyt.

Tosin asumme tuhansien kilometrien päässä eri maissa eikä kumpikaan ole reissannut.

 

[juli]

Apua. Munkin yksi kaveri on saanut hiljattain vauvan, jota en ole vielä nähnyt. Kumman tässä pitäisi nyt siis olla loukkaantunut, minun vai hänen?

Sama, toisen kaverin vauva synty varmaan jo 2 vuotta sitten ja toisen yli puolivuotta
Kumpaakaan en ole nähnyt, toisen vain joulukortissa

 

[ap]

Ilmaisin kyllä haluavani nähdä vauvan, mutta se jäi siihen.
En vaan kehtaa väkisin tunkea, asia riippuu aina siitäkin kuinka tuttu toinen on.

 

[Maira]

Ilmaisin kyllä haluavani nähdä vauvan, mutta se jäi siihen.
En vaan kehtaa väkisin tunkea, asia riippuu aina siitäkin kuinka tuttu toinen on.

Se että sanoo et olis kiva joskus nähä, ei ole ihan sama asia kun kysyy suoraan "olisko teillä ens viikolla aikaa jos pyörähtäisin kahvilla"...

 

[Bor]

mä en kehdannut pyytää kaikkia kavereita koska ajattelin ettei niitä sinkkuina kiinnosta vauvat kauheesti ja olin myös aika rätti yövalvomisten kanssa etten sotkun takiakaan kehdannut pyytää. onneksi kaverit soittivat itse ja sanoivat että haluaisivat tulla katsomaan vauvaa eivätkä kotia että sotku ei haettaa yhtään ja sanoivat puhelimessa vielä että tuovat tarjottavat itse niin ei tarttenut itse edes sitä miettiä. sain sitten itse olla vieraana kodissani ku kaverit tulivat ja hoitivat vielä vauvaakin siinä sivussa. kaikki halusi vaihtaa vaippaa ym extemeä. yksi jopa sanoi että voi lähteä vaunukävelylle että voin nukkua päiväunet sillä aikaa. Ole säkin tollainen hyvä ystävä. Joillekin ottaa enemmän voimille kuin toisille lapsen syntymä ja mulla ainakin kaikki aivokapasiteetti meni niiden öiden valvomiseen et hyvä ku oman nimeni muistin.

Tää oli JUST se mitä ite tunsin molempien lasten syntymän jälkeen, aivan samat tuntemukset. Mutta mulla ei ollut niin hyviä ystäviä, että olisivat tuoneet tarjottavia, tai ottaneet asiakseen pitää yhteyttä. Pikemminkin mulle suututtiin kun en soitellut koko ajan, vaikka olisin toivonut ymmärrystä siinä tilanteessa, ja just sitä että olisivat vaikka hoitaneet sitä yhteydenpitoa edes jotenkin. Kukaan ei juuri tullut käymään mua ilahduttaakseen tai että saisin hetken hengähtää, olisin niin toivonut sitä, mutta sellaista on vaikeata pyytää ja kun on tosi väsynyt niin ei jaksakaan. ja ajattelee, että jos muilta on mielenkiinto mennyt muhun kun mun elämä pyörii nyt uusilla urilla (monelta varmaan menikin se mielenkiinto).

 

[Opi ja elä]

Apua. Munkin yksi kaveri on saanut hiljattain vauvan, jota en ole vielä nähnyt. Kumman tässä pitäisi nyt siis olla loukkaantunut, minun vai hänen?

Sama, toisen kaverin vauva synty varmaan jo 2 vuotta sitten ja toisen yli puolivuotta
Kumpaakaan en ole nähnyt, toisen vain joulukortissa

Mulle kävi niin, että väsyneenä odottelin kaverin yhteydenottoa, ja hän ei vaan soitellut eikä mitään. Sit yks kerta kun sain aikaiseksi soittaa, niin oli kaveri tosi tosi loukkaantunut; oikein piikitteli että katos ku sustakin kuulee jne... Olin ihmeissäni, olin luullut että se tajuaa miten rankkaa ekan lapsen saanti on, mutta mistäpä se nyt sen olisi tajunnut kun ei itsellään lasta ole. onneksi ystävyys ei sentään katkennut. Minäkin nimittäin olin loukkaantunut, kun ajattelin että kaveri on löytänyt varmaan parempaa seuraa nyt kun mulla on lapsi, niin en enää ole kiinnostava...