M
Murtunut
Vieras
Olemmen olleet yhdessä useamman vuoden ja olen vauvakuumeillut jo yli vuoden. Olen jo kymmenen vuoden ajan tiennyt, että haluan lapsia. Olen löytänyt rinnalleni miehen, jota rakastan ja jonka kanssa haluaisin saada lapsia. Yli vuosi sitten, kun aloin vauvahaaveista puhua, sivuutti mies aiheen täysin tyyliin "sitten joskus" ja "en ole vielä valmis." Talvella tympäännyin noihin puheisiin ja vaadin saada tietää enemmän. Annoin miehelle miettimisaikaa ja lopulta hän kertoi, että voisi olla valmis yrittämään lasta alkukesästä. Tunsin suurta helpotusta ja olin tyytyväinen hänen ratkaisuunsa. Ajattelin, että jaksan vielä odottaa muutaman kuukauden.
Mutta eilen kaikki taas muuttui. Mies alkoi puhua, että häntä ahdistaa se, mitä lupaili minulle. Että ei hän ehkä sittenkään ole vielä valmis. Hänellä ei ole vieläkään sellaista tunnetta, että hän oikeasti haluaisi lapsen. Maailmani romuttui täysin. Viime yö ja tämä päivä on mennyt itkunsekaisissa tunteissa. Olo on kauhea. Vaikka mies sanoikin, että onhan siihen kesään vielä aikaa, niin silti minua ahdistaa. Voiko miehen mieli enää parissa kuukaudessa muuttua?
Tahtoisin keskustella tästä asiasta kunnolla, mutta en tiedä, kuinka sen tekisin ilman riitelyä ja painostamista. Olen päättänyt jo aikaisemmin, että jos mies ei kesällä ole valmis jättämään ehkäisyä pois, niin minä olen valmis lähtemään tästä suhteesta. Rakastan häntä suuresti, mutta halu tulla äidiksi on silti niin suuri, että olen valmis uhraamaan tämän rakkauden.
Miten voisin selvittää asiat mieheni kanssa, joka ei ole halukas edes keskustelemaan asiasta? Vai vaadinko minä nyt liikoja? Mies on jo lähes 40-vuotias, joten hänen biologinen kellonsa tikittää jo. Ja jos mies ei vielä tuossa iässä tiedä, haluaako lapsia, niin eikö silloin ole aika selvää, että hän ei niitä tule koskaan haluamaan?
Onko muilla kokemuksia tällaisesta ja miten teillä on tilanteet ratkenneet?
Mutta eilen kaikki taas muuttui. Mies alkoi puhua, että häntä ahdistaa se, mitä lupaili minulle. Että ei hän ehkä sittenkään ole vielä valmis. Hänellä ei ole vieläkään sellaista tunnetta, että hän oikeasti haluaisi lapsen. Maailmani romuttui täysin. Viime yö ja tämä päivä on mennyt itkunsekaisissa tunteissa. Olo on kauhea. Vaikka mies sanoikin, että onhan siihen kesään vielä aikaa, niin silti minua ahdistaa. Voiko miehen mieli enää parissa kuukaudessa muuttua?
Tahtoisin keskustella tästä asiasta kunnolla, mutta en tiedä, kuinka sen tekisin ilman riitelyä ja painostamista. Olen päättänyt jo aikaisemmin, että jos mies ei kesällä ole valmis jättämään ehkäisyä pois, niin minä olen valmis lähtemään tästä suhteesta. Rakastan häntä suuresti, mutta halu tulla äidiksi on silti niin suuri, että olen valmis uhraamaan tämän rakkauden.
Miten voisin selvittää asiat mieheni kanssa, joka ei ole halukas edes keskustelemaan asiasta? Vai vaadinko minä nyt liikoja? Mies on jo lähes 40-vuotias, joten hänen biologinen kellonsa tikittää jo. Ja jos mies ei vielä tuossa iässä tiedä, haluaako lapsia, niin eikö silloin ole aika selvää, että hän ei niitä tule koskaan haluamaan?
Onko muilla kokemuksia tällaisesta ja miten teillä on tilanteet ratkenneet?
Jokainen tekee niin kuin lystää. Mutta vaikka miehillä ei biologinen kello tikittäisikään, niin minun mielestäni jossain menee kuitenkin raja.
Eli se että mies ilmoittaa olevansa valmis lapseen niin ei vielä takaa mitään vaan pahimmassa teillä raskaus ei ala heti niin ota myös se huomioon siinä kuinka kauan miestäsi odotat... Yhtäkkiä voit olla 30 ja lasta ei kuulu vaikka niin suunnitelit. Tämä siis vaan ihan realismia koska itse ajattelin juuri niin tyhmästi 28-vuotiaana että tunnustelin itseäni että olenko valmis lapseen ja sitten kun päädyin että olen niin hups, eihän sitä kuulunutkaan ja nyt olemme hedelmöityshoidoissa...