Vauvahaaveita

[MissYoung]

En oikein tiedä mitä mun päässä liikkuu mutta aivan järkyttävä vauvakuume on päällä.
Ollaan miehen kanssa seurusteltu 6vuotta kohta. Meillä on yhteinen asunto ja molemmat ollaan töissäkäyviä. Eli siis kaikki asiat ovat kunnossa perheen perustamiselle mutta mun ikä. Olen siis 18v ja mies 20v. Jotenkin mua häiritsee oma ikäni. Vaikka kaikki tuntuu olevan kunnossa ja mieskin vauvaa toivoo en "uskalla" varata aikaa e-kapseleiden poistoon.
Jos sinun tyttärelläsi/pojallasi olisi tämä tilanne, miten reagoisit vauvauutiseen? Olemme 2vuotta asuneet yhdessä.

 

["mie vaan"]

Itse ehidottaisin odottamaan vielä muutaman vuoden, johtuen siitä että omassa kaveripiirissä suurin osa todella nuorena aloitetuista parisuhteista on kaatunut 18-20 vuotiaana. Ei teillä välttämättä niin käy, mutta niin monille käy.
Minkä verran olet ollut lasten kanssa tekemisissä vaikuttaa myös asiaan. Jos sinulla on kovin ruusuiset kuvat vauvaperhe-elämästä voi todellisuus aiheuttaa ikäviä seurauksia. Itse vietin välivuotta 19-vuotiaana lastenhoitajana perheessä (2 alle 5 vuotiasta) ja täytyy sanoa että vaikka oma lapsi oli silloin jo mietinnässä näin miten rankaa se elämä on ja päätin muutamalla vuodella lykätä asiaa.

 

[astrolabe]

Olet aloittanut seurustelun vakavissaan ala-asteella ja muuttanut alaikäisenä miehen kanssa yhteen? Suosittelen, että opinnot päätökseen ennen lapsia.

 

["noh"]

Odota ainakin pari vuotta jos teillä on hyvä suhde, niin miksi kiirehtiä. Käytte töissä, teette jalansijaa työelämään, säästätte ja nautitte vapaudesta. Kun lapsia tulee, menee monta, monta , monta vuotta ennenkuin saatte saman vapauden takaisin. 18-vuotias on vielä kovin nuori, vaikka susta nyt siltä ei tuntuis, seuraavina vuosina kasvat vielä huimasti henkisesti. Lapsen/lasten saaminen on iso mullistus ja niiden hoito rankempaa kuin osaa kuvitella, se on iso rasitus myös parisuhteelle.

Itse sain ekan lapsen 24-vuotiaana, en kadu tietenkään, mutta oishan sitä vielä voinut odottaa ja kasvaa muutaman vuoden..

 

[hauk]

Minäkin neuvon odottamaan pari vuotta.

Minä olin 14 kun aloimme seurustella mieheni kanssa ja siitä etenimme sopivan rauhallisesti, 18-vuotiaana muutin miehen kanssa yhteen, 19 olin kun menimme kihloihin, 21 kun menimme naimisiin ja 23 kun saimme esikoisemme ja olen 25 kun toinen lapsemme syntyy. Näiden vuosien aikana olemme molemmat muuttuneet paljon, mutta onneksi samaan suuntaan.

Paras neuvo minkä voin antaa sinulle, on että selvittäkää toistenne arvot, tulevaisuuden suunnitelmat ja niiden aikataulut. Siitä näette onko elämänne menossa samaan suuntaan vai ei Se on tärkeää sen takia että lapsenne tulevat saamaan ehjän onnellisen perheen.

 

[MissYoung]

Olen lapsia hoitanu todella paljon. Vakkarina kävin joka vklp erään yh-äidin kaksosia vahtimassa jotta hän saa nukkua edes viikonloppuisin. Ei siis ole ruusuiset kuvat vauvaelämästä koska pahimmillaan heräsin 1,5h välein öisin kaksosia syöttämään. Myös oma pikkuveli täyttää 6v joten on häntäkin tullut hoidettua. Käyn vieläkin hoitamassa tuttujen lapsia viikottain.

Molemmilla meillä on opinnot jo päätetty ja vakkarityöpaikat saatu. Mulla tosin vielä koeaika menossa.

Mitenkäs jos nyt tulisin raskaaksi, voidaanko työsuhde katkaista raskauden takia ? Jos voidaan niin miksi ?

 

["noh"]

Olen lapsia hoitanu todella paljon. Vakkarina kävin joka vklp erään yh-äidin kaksosia vahtimassa jotta hän saa nukkua edes viikonloppuisin. Ei siis ole ruusuiset kuvat vauvaelämästä koska pahimmillaan heräsin 1,5h välein öisin kaksosia syöttämään. Myös oma pikkuveli täyttää 6v joten on häntäkin tullut hoidettua. Käyn vieläkin hoitamassa tuttujen lapsia viikottain.

Molemmilla meillä on opinnot jo päätetty ja vakkarityöpaikat saatu. Mulla tosin vielä koeaika menossa.

Mitenkäs jos nyt tulisin raskaaksi, voidaanko työsuhde katkaista raskauden takia ? Jos voidaan niin miksi ?

Toisten lasten hoitaminen ei ole sama asia... ellet sitten ole hoitanut niitä kaksosia vuoden putkeen 24/7 Koska sitä se vanhemmuus on, etenkin pikkulapsi aikana. Minäkin olen tehnyt tuota ja kaikenpäälle olen vielä lastenhoitaja ammatiltani, ja hoitanut vieraidenkin mukuloita 8-10h/pvä, silti oman vauvan hoito on ihan eri ulottuvuudesta...

Virallisesti ei tietenkään, mutta koeaikana ei kannata raskaudesta kertoa. Eikä työnantajalle kovin aikaisessa vaiheessa tarvitsekkaan kertoa.

 

[MissYoung]

Eihän se tietenkään ole sama asia hoitaa vieraiden lapsia kuin omia. Tarkoitin vain että tiedän vähän lastenhoidosta ja millaista se voi olla pahimmillaan ja parhaimmillaan.

Tietysti se on tärkeää että tietää mitä kumppani haluaa elämältä. Kyllä meillä on samanlaiset suunnitelmat jne.

Kukaan ei ole vastannut siihen että miten reagoisitte jos jälkeläisenne kertoisi tälläisessä tilanteessa raskaudesta ? Saisinko siis siihen vielä vastauksen ?

 

["vieras"]

no nyt teillä on tilaisuus sitten yhdessä reissata tms. mikä molempia kiinnostaa.

 

["noh"]

Eihän se tietenkään ole sama asia hoitaa vieraiden lapsia kuin omia. Tarkoitin vain että tiedän vähän lastenhoidosta ja millaista se voi olla pahimmillaan ja parhaimmillaan.

Tietysti se on tärkeää että tietää mitä kumppani haluaa elämältä. Kyllä meillä on samanlaiset suunnitelmat jne.

Kukaan ei ole vastannut siihen että miten reagoisitte jos jälkeläisenne kertoisi tälläisessä tilanteessa raskaudesta ? Saisinko siis siihen vielä vastauksen ?

Pettyisin. 18 v. on vielä niin kovin nuori.

 

[hauk]

Olen lapsia hoitanu todella paljon. Vakkarina kävin joka vklp erään yh-äidin kaksosia vahtimassa jotta hän saa nukkua edes viikonloppuisin. Ei siis ole ruusuiset kuvat vauvaelämästä koska pahimmillaan heräsin 1,5h välein öisin kaksosia syöttämään. Myös oma pikkuveli täyttää 6v joten on häntäkin tullut hoidettua. Käyn vieläkin hoitamassa tuttujen lapsia viikottain.

Molemmilla meillä on opinnot jo päätetty ja vakkarityöpaikat saatu. Mulla tosin vielä koeaika menossa.

Mitenkäs jos nyt tulisin raskaaksi, voidaanko työsuhde katkaista raskauden takia ? Jos voidaan niin miksi ?

En epäile ollenkaan etteikö sinusta olisi hoitamaan lasta Sen kyllä oppii vaikka kokemusta ei olisikaan ja toki kokemuksesta on hyötyä.

Raskauden takia ei saa irtisanoa, mutta koeaikana saa irtisanoa ilman syytä. Eli jos koeajalla kertoisit olevasti raskaana, sinut voitaisiin irtisanoa mutta syynä ei tällöin käytettäisi raskautta.

Hienoa oikeasti että teillä on jo vakituiset työpaikat.

Tilanteenne ei vaikuta ollenkaan ongelmalliselta. Silti neuvon olemaan kiirehtimättä, en pidä hyvänä että tulee paljon elämänmuutoksia kerralla. Voittehan vaikka (jos molemmille sopii) päättää etukäteen koska alatte yrittää vauvaa. Itse valmistauduimme lapsen yritykseen sillä että lopetin hormonaalisen ehkäisyn puoli vuotta ennen yrityksen aloitusta, että hormonit ehtivät poistua elimistöstä, sen puoli vuotta käytimme siis kumia. Kauhea vauvakuume oli koko ajan ja me ostimme vauvalle huonekaluja ja lipaston täyteen vauvanvaatetta ennen kuin edes aloitimme yrittämistä

 

[hauk]

Kukaan ei ole vastannut siihen että miten reagoisitte jos jälkeläisenne kertoisi tälläisessä tilanteessa raskaudesta ? Saisinko siis siihen vielä vastauksen ?

Riippuu ihan täysin "millaisia" olette. Jos olisitte mielestäni vastuuntuntoisia ja jalat maassa olevia, eikä bilettäminen näyttelisi suurta osaa elämästänne, ette tupakoisi ja mm. koti olisi siisti ja raha-asiat kunnossa, ilahtuisin uutisesta. Jos taas pelkäisin lapsen puolesta, olisin kauhuissani.

 

[vierasnas]

[QUOTE="noh";28290128]Toisten lasten hoitaminen ei ole sama asia... ellet sitten ole hoitanut niitä kaksosia vuoden putkeen 24/7 Koska sitä se vanhemmuus on, etenkin pikkulapsi aikana. Minäkin olen tehnyt tuota ja kaikenpäälle olen vielä lastenhoitaja ammatiltani, ja hoitanut vieraidenkin mukuloita 8-10h/pvä, silti oman vauvan hoito on ihan eri ulottuvuudesta...

Virallisesti ei tietenkään, mutta koeaikana ei kannata raskaudesta kertoa. Eikä työnantajalle kovin aikaisessa vaiheessa tarvitsekkaan kertoa.[/QUOTE]

No voi hohhoijaa! Aina löytyy näitä "vaikka olisit sitä ja tätä ja tuota niin silti minä kyllä ja plaaplaa..."

Eiköhän ap:lla nyt kuitenkin jonkinlainen kuva ole siitä mitä vauva-arki saattaa olla. Ja jokainen vauva on kuitenkin erilainen, eihän KUKAAN eikä MINKÄÄN IKÄINEN voi tietää millaista se vauva-arki on sitten sen oman vauvan kohdalla.

Ap:lle, jos yhtään emmit, niin sanon että odottakaa, koska aikaa on. Sitten kun ei ole empimistä ja tuntuu, että nyt se on se mitä haluamme, niin sitten.

 

[MissYoung]

Kiitos vastauksista. On mukavaa että sain asiallisia vastauksia.

Täytyy illalla jutella kumppanin kanssa kun hän tulee töistä. Saa nähdä mitä päätämme.

En ehkä itse uskaltaisi valmiiksi ostaa mitään vauvalle. Pelkään nytkin sitä jos en vaikka tulekaan raskaaksi koskaan. Nauttisin varmaan raskausaikana siitä että saa suunnitella tulevalle lapselle huonetta yms

 

[MissYoung]

Riippuu ihan täysin "millaisia" olette. Jos olisitte mielestäni vastuuntuntoisia ja jalat maassa olevia, eikä bilettäminen näyttelisi suurta osaa elämästänne, ette tupakoisi ja mm. koti olisi siisti ja raha-asiat kunnossa, ilahtuisin uutisesta. Jos taas pelkäisin lapsen puolesta, olisin kauhuissani.

Itse en juo ollenkaan mutta puoliso käy harvakseltaan saunomassa kavereidensa kanssa. Kumpikaan ei tupakoi. Hyi mikä tapa :x Ja tietysti koti on siisti. En sinänsä emmi lasten saantia. Lähinnä mietin mikä olisi seuraava askel. Naimisiin, omakotitalo vai lapsi vaiko kenties yhteinen lemmikki.

Mietin noita kommentteja että odottakaa muutama vuosi. Niihin ei oikein ollut perusteluja.

Ja se että voisimme esim matkustella niin voisimmehan me matkustella myös kun lapset ovat isompia.

 

[hauk]

Kiitos vastauksista. On mukavaa että sain asiallisia vastauksia.

Täytyy illalla jutella kumppanin kanssa kun hän tulee töistä. Saa nähdä mitä päätämme.

En ehkä itse uskaltaisi valmiiksi ostaa mitään vauvalle. Pelkään nytkin sitä jos en vaikka tulekaan raskaaksi koskaan. Nauttisin varmaan raskausaikana siitä että saa suunnitella tulevalle lapselle huonetta yms

Useimmat uskaltavat ostaa vauvan tavaroita vasta kun raskaus on jossain puolenvälin yli. Me oltiin kuitenkin niin innoissamme että tuli surffailtua netissä vauvantarvikesivuilla ja käytettynä sitten etsittiin ja ostettiin juuri niitä tavaroita joita haluttiin Minulle valitettiin siitä kuinka tulisin pettymään jos en sitten tulisikaan raskaaksi. Vastasin vaan että pettyisin joka tapauksessa

Minäkin muuten pelkäsin kovasti etten tulisi raskaaksi koskaan, luulin että "tiesin" etten voi tulla raskaaksi. Tulin kuitenkin aika nopeasti, joten pelko oli turha.

Onnea teille mitä sitten päätättekin

 

["vieras"]

Kyllä minäkin tiesin, mitä vauvanhoito voi pahimmillaan olla. SILTI vauva-arki tuli hivenen yllätyksenä ja koin sen raskaaksi, vaikka vauva ei edes pahimmasta päästä ollut. Sitä ei koskaan voi etukäteen tietää, miten asiat menevät, ennen kuin sen itse todella kokee.

Itse en myöskään olisi kovin innoissani, jos lapseni tuon ikäisenä päättäisi lisääntyä. Lapsi kuitenkin sitoo loppuelämäksi. Tahtoisin hänen voivan elellä edes muutaman vuoden huoletonta elämää ja nauttivan yhteiselosta kaksin kumppaninsa kanssa.

 

[hauk]

Itse en juo ollenkaan mutta puoliso käy harvakseltaan saunomassa kavereidensa kanssa. Kumpikaan ei tupakoi. Hyi mikä tapa :x Ja tietysti koti on siisti. En sinänsä emmi lasten saantia. Lähinnä mietin mikä olisi seuraava askel. Naimisiin, omakotitalo vai lapsi vaiko kenties yhteinen lemmikki.

Mietin noita kommentteja että odottakaa muutama vuosi. Niihin ei oikein ollut perusteluja.

Ja se että voisimme esim matkustella niin voisimmehan me matkustella myös kun lapset ovat isompia.

Hyvältä kuulostaa

Nuo muut askeleet ovat ihan mielipidekysymyksiä mutta asumismuotoa kannattaa hieman miettiä kun mahdollisuus on. Itse ostimme talon ennen lapsen syntymää ja olen ollut siitä päätöksestä onnellinen. On niin helppoa nukuttaa lapsi vaunuihin ja helppo lähteä aina ulos leikkimään. Mutta pärjäähän sitä kerrostalossakin ja varsinkin rivitalossakin.

 

[MissYoung]

Useimmat uskaltavat ostaa vauvan tavaroita vasta kun raskaus on jossain puolenvälin yli. Me oltiin kuitenkin niin innoissamme että tuli surffailtua netissä vauvantarvikesivuilla ja käytettynä sitten etsittiin ja ostettiin juuri niitä tavaroita joita haluttiin Minulle valitettiin siitä kuinka tulisin pettymään jos en sitten tulisikaan raskaaksi. Vastasin vaan että pettyisin joka tapauksessa

Minäkin muuten pelkäsin kovasti etten tulisi raskaaksi koskaan, luulin että "tiesin" etten voi tulla raskaaksi. Tulin kuitenkin aika nopeasti, joten pelko oli turha.

Onnea teille mitä sitten päätättekin

Minusta on perjaatteessa hauskaa että olet halunnut ostaa etukäteen tavaroita lapselle jota ei ollut missään muodossa olemassa

Miten sinä selvisit vauva-arjesta ? Yllättikö rankkuus vai oliko se helpompaa kuin olit kuvitellut ? Kuinka hoidit yösyötöt ja auttoiko mies esim viikonloppuisin yösyötöissä ? Entä kuinka teidän parisuhteen kävi ? Oliko seksielämää vielä vauvan synnyttyä yhtä paljon vai vähemmän / enemmän ? Miten muuten hoiditte parisuhdettanne ensimmäisen lapsen synnyttyä ?

 

[MissYoung]

Hyvältä kuulostaa

Nuo muut askeleet ovat ihan mielipidekysymyksiä mutta asumismuotoa kannattaa hieman miettiä kun mahdollisuus on. Itse ostimme talon ennen lapsen syntymää ja olen ollut siitä päätöksestä onnellinen. On niin helppoa nukuttaa lapsi vaunuihin ja helppo lähteä aina ulos leikkimään. Mutta pärjäähän sitä kerrostalossakin ja varsinkin rivitalossakin.

Juu siis meillä on oma rivitaloasunto. Valmiiksi yksi ylimääräinen huone

 

[täh]

Riippuu ihan täysin "millaisia" olette. Jos olisitte mielestäni vastuuntuntoisia ja jalat maassa olevia, eikä bilettäminen näyttelisi suurta osaa elämästänne, ette tupakoisi ja mm. koti olisi siisti ja raha-asiat kunnossa, ilahtuisin uutisesta. Jos taas pelkäisin lapsen puolesta, olisin kauhuissani.

Mitä helvetin haittaa siitä tupakoinnista lapselle on jos aikuiset tekevät sen niinkuin se tehdä kuuluu? Ja mitä tekemistä sillä on vastuuntuntoisuuden kanssa? Ei helvetti mitä nutturajeesuksia täällä pyörii.

Ja mitä tuohon kakarana vauvan hankkimiseen tulee, aivan sairasta. Ei ole ihme miksi Suomessa eroja tapahtuu niin paljon kun nuoret naiset hormonihuuruissaan unelmoivat vauvasta niinkuin se olisi joku maailman ihanin asia joka tuo mukanaan vain pelkkää iloa. Se ei ole näin. Lapsi tuo USEIN mukanaan PERHEHELVETIN ja sitä eivät kaikki kestä.

 

[hauk]

[QUOTE="vieras";28290215]Kyllä minäkin tiesin, mitä vauvanhoito voi pahimmillaan olla. SILTI vauva-arki tuli hivenen yllätyksenä ja koin sen raskaaksi, vaikka vauva ei edes pahimmasta päästä ollut. Sitä ei koskaan voi etukäteen tietää, miten asiat menevät, ennen kuin sen itse todella kokee.

Itse en myöskään olisi kovin innoissani, jos lapseni tuon ikäisenä päättäisi lisääntyä. Lapsi kuitenkin sitoo loppuelämäksi. Tahtoisin hänen voivan elellä edes muutaman vuoden huoletonta elämää ja nauttivan yhteiselosta kaksin kumppaninsa kanssa.[/QUOTE]

Meillä oli paljon kokemusta helpoista vauvoista ennen kuin saimme omamme, ja minä mies olimme molemmat olleet helppoja vauvoja. Sitten omamme olikin koliikkinen. Ei se silti tullut yllätyksenä koska kaikki sen tietää että koliikkivauvoja on paljon. Se oli tosi rankkaa mutta ei se kestänyt montaa kuukautta. Miksi pienen ajanjakson takia pitäisi lykätä koko lasten hankintaa? Eihän se asia muutu siirtämällä miksikään, samanlailla on rankkaa 30-vuotiaalle kuin 18-vuotiaalle.

 

["vieras"]

Itse en juo ollenkaan mutta puoliso käy harvakseltaan saunomassa kavereidensa kanssa. Kumpikaan ei tupakoi. Hyi mikä tapa :x Ja tietysti koti on siisti. En sinänsä emmi lasten saantia. Lähinnä mietin mikä olisi seuraava askel. Naimisiin, omakotitalo vai lapsi vaiko kenties yhteinen lemmikki.

Mietin noita kommentteja että odottakaa muutama vuosi. Niihin ei oikein ollut perusteluja.

Ja se että voisimme esim matkustella niin voisimmehan me matkustella myös kun lapset ovat isompia.

no on se nyt vähän eri asia matkustella ja elää ensin ilman lapsia, eipä tule yllätyksiä puolison luonteen piirteistä sitten kun lapsi on kainalossa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28290153]no nyt teillä on tilaisuus sitten yhdessä reissata tms. mikä molempia kiinnostaa.[/QUOTE]Niin mutta kun ap haluaa suunnitella vauvan huonetta ja ostaa tavaroita! Ja sitten on ihana kun kotiin tulee huutava paskatykki joka valvottaa yöt ja rapauttaa parisuhteen ja pitää nalkissa seuraavat 18 vuotta! Eihän sellaista malta millään muutamaa vuotta odottaa, eihän! Kaikki tässä heti ja nyt kun pesänrakennusvietti on niin huumaavan kova. Sitten voi lapsen saannin jälkeen tyypilliseen palstamammatapaan itkeä ja nillittää täällä palstalla väsymystä ja sitä kun mies ei osallistu tarpeeksi ja kuinka on NIIN rankkaa.

Naiset ovat käsittämättömiä. Täysin käsittämättömiä. Järjellä ei ole MITÄÄN tekemistä näiden asioiden kanssa niinkuin nyt ap:n jutuistakin huomaa. Sentään pientä harkintaa kuitenkin.

 

["noh"]

No voi hohhoijaa! Aina löytyy näitä "vaikka olisit sitä ja tätä ja tuota niin silti minä kyllä ja plaaplaa..."

Eiköhän ap:lla nyt kuitenkin jonkinlainen kuva ole siitä mitä vauva-arki saattaa olla. Ja jokainen vauva on kuitenkin erilainen, eihän KUKAAN eikä MINKÄÄN IKÄINEN voi tietää millaista se vauva-arki on sitten sen oman vauvan kohdalla.

Ap:lle, jos yhtään emmit, niin sanon että odottakaa, koska aikaa on. Sitten kun ei ole empimistä ja tuntuu, että nyt se on se mitä haluamme, niin sitten.

No sori jos sanoin mielipiteeni kun kysytään kun se ei vaan useinkaan ole yhtään sama asia. Nimenomaan ei tiedä, siksi varoitinkin. Ja kun kyse ei ole vaan vauvasta ja vauva-ajasta...

Ja minkään ikäinen ei voi tietää ei, mutta ap on kovin nuori, kehityksessään vielä kesken ja parisuhdekin vielä alkutekijöissään kun on nuori pari.

Mä en ymmärrä tuollaista toisten kimppuun hyökkäämistä, jos sun mielestä 18-vuotiaana on hyvä idea hankkia lapsia "jos siltä tuntuu" niin se on mulle ihan okei kuule ja sä voit niin neuvoa, mutta edelleen olen sitä mieltä että sen asian kanssa EI kannata kiirehtiä.