Vauvakuume ja kateellisuus perheellistä kaveria kohtaan.

[Katie.]

Olen 22v. nainen, vauvakuume on vaivannut minua yli vuoden ja aika-ajoin tämä myös haittaa elämääni. Olen seurustellut 4kk, ja nykyistä suhdetta ennen 3v entisen kihlattuni kanssa.

Joskus vauvakuume saa oloni sairaaksi, nykyinen mieheni ei halua lasta vielä pariin vuoteen, ja minä haluan "heti". Joskus mietin pillereiden pois jättämistä, ja että en kertoisi siitä miehelleni. Mutta jos tulisin tämän seurauksena raskaaksi, huono omatunto vaikuttaisi minuun loppuelämäni, en pystyisi elämään valheen kanssa. Joskus mietin myös että annan miehelleni vaihtoehdot "tehdään vauva tai lähdet kävelemään". Joskus taas että jätän mieheni, ja teen lapseni "muumimukimiehen" kanssa.

Iltaisin itken jos katson vauvaohjelmia, ja kevät vain kasvattaa vauvakuumettani. Kyynel silmäkulmassa katson äitejä jotka työntävät lapsiaan kärryissä kevätauringossa.

Vauvakuumetta ei helpota että samanikäinen ystäväni (heillä on jo yksi lapsi) kertoi, että he alkavat kevään tullen yrittämään toista lasta. Heillä ei ole töitä, elävät tukien varassa. Kummallakaan ei ole edes kiinnostusta yrittää hankkia töitä. Ystäväni on kasvanut "sossupummiperheessä" ja minut "työläisperheessä", haluaisin siis työpaikan ja tehdä töitä jonkin aikaa ennen perheen perustamista, mutta vauvakuume "painaa päälle".


Anteeksi jos tekstini oli epäselvää, muut samassa tilanteessa olevat, ilmoittautukaa :]

 

[Katie.]

Ja vauvakuumeen laannuttamis-vinkkejä saa antaa.. Vai onko siihen muita keinoja kuin vauva ?? :'(

 

[En tiedä]

Olisiko mitään harrastusta joka voisi edes hetkeksi viedä ajatukset pois kuumeilusta? Esim. koiranpentu, jota saisit helliä ja hoivata, mutta joka kuitenkin vaatisi lenkitystä yms.

Varmasti uusi kiinnostava työpaikkakin voisi auttaa.

Itselle auttoi hetkeksi vauva, mutta kuumeilu jatkuu edelleen, kun kakkonen pitäisi saada. Olen lukenut henkilöistä, joiden kuumeilu jatkuu aina vaan 7:stä lapsesta huolimatta. Aina ei kyllä kaikkea voi saada. ''

Sinulla on hyvä tilanne, kun mies sentään toivoo tulevaisuudessa lapsia. Kaksi vuotta on oikeasti lyhyt aika, ainakin jälkikäteen ajatellen. Kahden vuoden takia ei kannata miestä lempata, jos asiat muuten ovat mallillaan.

 

[älä pidä kiirettä]

Kovasti suosittelisin laittamaan jäitä hattuun Olet kovin nuori ja en tarkoita tällä että se tarkoittaa vastuuttomuutta mutta kiire siis ei ole noin niinkun biologisesti. Nauti uudesta suhteesta ja katso että siitä tulee kestävä onhan 4 kk vielä lyhyt aika.

 

[Kohtalontoveri]

Tiedän tunteen, liiankin hyvin. Minäkin olen pohtinut noita vaihtoehtoja pahimpina päivinä kun tuntuu siltä että mies estää minua toteuttamasta suurimpia unelmiani. Meillä on samankaltainen tilanne, minä haluaisin lapsen mahd. pian ja mies haluaisi odottaa vielä että kokee olevansa valmis. Mies siis haluaa lapsia muutaman vuoden kuluessa, mutta 3-4 vuotta tuntuu minulle tuskallisen pitkältä ajalta odottaa toisen kypsymistä.

Minua auttaa jaksamaan usko siihen että vielä joskus koittaa se aika kun mies haluaa alkaa yrittää lasta kanssani. Yritän uskoa että tämä aika koittaa nopeammin kuin kuvittelenkaan.

Jäitä hattuun- kommentit eivät kyllä todellakaan vie vauvakuumetta mennessään... Vaikka kuinka järjellä ajattelee että biologisesti ei ole kiire niin minkäs teet jos kroppa huutaa sitä omaa lasta?

Suosittelen Katie.lle että puhut miehesi kanssa asiasta ja koitat selittää hänelle miten asian koet. Oman kokemukseni perusteella vauvakuume vaikuttaa pahimmillaan mielialaan, elämänilon kokemiseen ja ylipäätään elämänlaatuun, jolloin toisella on oikeus tietää miksi rakkaan mieli on maassa.

Toivotan kovasti jaksamisia! Vielä koittaa se ihana päivä jolloin voitte yhdessä aloittaa lapsen yrittämisen.

 

[Bete]

Ja vauvakuumeen laannuttamis-vinkkejä saa antaa.. Vai onko siihen muita keinoja kuin vauva ?? :'(

Kyllä varmasti on. Olet tosi nuori ja minusta sinun kannattaa odottaa noin 5 vuotta lapsen hankintaa ja keskittyä sitä ennen muihin asioihin elämässä (työ, opiskelu, harrastukset). Vauvakuumeisille näyttää olevan tyypillistä haaveilla tuosta vaunujen työntämisestä aurinkoisella kadulla, mutta se on kyllä hyvin rajoittunut mielikuva todellisuudesta ja siitä, mitä lasten hoito ja vastuu sisältää. Ethän sinä olisi hankkimassa pelkästään vauvaa, vaan koko lapsen, uuden ihmisen, josta sinun on huolehdittava seuraavat 20 vuotta ja jossain mielessä koko loppuelämä. Lapsen hankkiminen siis on yksi merkittävimpiä päätöksiä, mitä voi tehdä, eikä sitä myöskään voi peruuttaa, vaikka tulisi katumapäälle tai huomaisi, että ei tämä sujukaan.

Ainakin seuraavat asiat kannattaa ottaa huomioon:
- Lapsi maksaa paljon. Lapsi aiheuttaa joka vuosi vanhemmilleen monen tuhannen euron kulut. Eniten kuluja on lapsen ensimmäisenä vuonna - ja murrosiässä. Millaiset mahtavat tulosi olla 15-20 vuoden päästä, jolloin lapsesi tarvitsisi eniten panostusta taloudellisesti? Pystyttekö hankkimaan ison asunnon ja auton?
- Lapsi vaikuttaa paljon asuinpaikan valintaan (koulut, päiväkodit, turvallisuus, kulkuyhteydet jne). Näiden on sitten sovittava yhteen omien kriteeriesi kanssa.
- Lasta pitää kuljettaa päivähoitoon ja sieltä pois. Kouluikäisenä lapsen harrastuksiin voi saada uppoamaan koko vapaa-ajan. Haluatko omia harrastuksia vai haluatko harrastaa lapsen harrastuksia?
- Vauva-aika vaikuttaa olevan monelle äidille yksi suuri väsymys- ja unettomuuskausi. Kunnon yöunia ei ole pitkiin aikoihin.
- On aina riski, että lapsi ei synny terveenä, tai sairastuu/vammautuu myöhemmin. Lapsi voi tietysti pahimmillaan kuolla, kadota tai itse voit saada keskenmenon. Synnytys voi olla vaikea ja raskausaika myöskin. Komplikaatioita voi ilmaantua.
- Lapsen kanssa voi myöhempinä vuosina tulla ongelmia monissakin asioissa. Nuori saattaa alkaa käyttää päihteitä (jopa huumeita) ja aiheuttaa paljon huolta vanhemmilleen. Pikkulapsiaikana tiedossa on varmaan paljonkin "normaalia" sairastelua.
- Jos eroaisitte, lapsi jäisi todennäköisesti luoksesi asumaan. Miten selviäisit yksin lapsen kanssa, käytännön asioiden puolesta ja taloudellisesti? En missään nimessä suosittele tuota pillereiden jättämistä pois kertomatta miehellesi. Sillä on tosi huono ennuste, riskit eroamiseen kasvavat reilusti. Jos nyt noin 40 % avioliitoista purkautuu, niin tuollaisen tapahtuman kohdanneilla veikkaisin luvun olevan rutkasti suurempi (varsinkin tuolla seurusteluhistorialla joka teillä on!). Eli haluatko onnellista perhe-elämää vai haluatko vain tyydyttää fyysisen tarpeen saada vauva? Jos haluat panostaa perhe-elämään, niin suosittelen muutaman vuoden seurustelua ja jos todella välitätte toisistanne ja sovitte yhteen, kannattaa mennä naimisiin. Sen jälkeen voitte miettiä lapsia. Lasten vanhempien kannattaa aina olla keskenään naimisissa monestakin syystä!
- Onko sinulla vahva tukiverkosto, eli lähellä asuvia sisaruksia, vanhemmat/muita sukulaisia, hyviä ystäviä jne, jotka mielellään hoitaisivat lastasi välillä? Mielestäni tällainen verkosto on melkeinpä välttämättömyys.

Tässä nyt oli vain pieni osa asioista, jotka tulivat mieleeni. Lisää löytyy miltä tahansa netin vauva- ja lapsiaiheiselta palstalta.

Minusta on jotenkin kuvaavaa, että Kehitysvammaisten Tukiliitto on tehnyt tällaisen "Onko minusta vanhemmaksi?" -kysymyslistan: http://www.kvtl.fi/tiedostot/eokeskustele_vanhemmuudesta.pdf Tuota sopisi minusta miettiä ihan jokaisen lapsesta haaveilevan. Lista ei näköjään sisällä taloudellisia seikkoja ollenkaan, mutta onhan se toki melko kuvaava muuten.

 

[4.n äitee]

Ja vauvakuumeen laannuttamis-vinkkejä saa antaa.. Vai onko siihen muita keinoja kuin vauva ?? :'(

Tässä yksi ikuinen kuumeilija! kokemuksesta jo tiedän että tulen AINA tuntemaan haikeutta ja halua kokea kaikki "vielä kerran". Tällä asialla ei ole järjen kanssa mitään tekemistä... vaikka asiasta olemme keskustelleet mieheni kanssa monasti ja ainakin nyt olemme sitä mieltä että lapset on tässä.

Varmasti on muitakin minun kaltaisiani jotka ei vaan pääse kumeeta eroon, onko vika sitten hormopnien vai minkä... mutta minkäs sitä luonnolleen voi? ei mitään

 

[mama?]

Hei!
Itse olen 32-vuotias ja aloin kuumeilla vasta n. puoli vuotta sitten. Jos joku kokee kuumetta ja olevansa valmis äidiksi 22-vuotiaana ja olosuhteet tukevat, niin antaa mennä vaan! Nainen on hedelmällisimmillään 20-22-vuotiaana ja kai se tarve ilmaisee itsestään silloin luonnollisella tavalla. Nyky menossamme tällainen ehkä luonnollinen kuume saattaa peittyä kaikenmaailman urakehityksen, pillereiden ym. hässäkän alle. Kovan riitelyn, ihmettelyn, vääntämisen ja katkeruuden jälkeen rakas miehenikin on ihmeekseni suostunut yrittämään tätä uhkarohkeaa ja järjettömältä kuulostavaa asiaa.. Itselläni siis vasta ensimmäiset hatarat yritykset ja toimenpiteet sen suuntaan. Sanotaan että lapsi on Jumalan lahja ja kaikki on loppupeleissä Hänen kädessään. Uskon että raha-asiat ym järjestyvät aikanaan jollain tavalla, on sitä rahattomat ja yksinäiset ennekin lasten kanssa selvinneet. Hurja juttu kuulla että kuumeilu jatkuu vaikka lapsia olisi jo montakin..
Iloitaan ihanasta luonnollisesta vauvakuumevaiheesta ja ihanista Jumalan lahjoista!

 

[helinä]

Ei oikeasti... mistä näitä ihmisiä löytyy... Joo ymmärrän että on vauvakuume ja ihan fyysinen mutta miettikää nyt hyvät naiset joskus myös sitä syntyvää lasta eikä vaan sitä omaa ylitsevuotavaa tarvetta saada oma pieni ihana nyytti!
Ja se mitä tässä tapauksessa ihmettelen on parisuhde ja sen kesto. Tuossa iässä kun kirjoittaja ilmiselvästi on nuori ja kokematon elämässä niin vaikka olisi se Mr.Right siinä vierellä niin ei 4kk vielä kerro että se parisuhde tulee kestämään sen seuraavat 18 vuotta! Ja joo, ihmiset eroavat ja so what mutta tarviiko sitä ehdoin tahdoin tehdä siihen lapsi kun tietää että jo perusedellytys isän ja äidin yhdessä pysymiseen on vaakalaudalla... Ottamatta siis mitenkään kantaa kirjoittajan parisuhteen tilaan (sehän on varmaan täydellinen) vaan yleisesti. Olisiko se liikaa vaadittu ihmisiltä että olisi edes sen vaivaisen vuoden yhdessä ennen kuin tietoisesti hankkii jälkikasvua?? Minusta on uskomatonta että maailma on mennyt tälläiseksi että kaikki pitäisi saada heti, ihan niin kuin se ihqu vauva olisi vaan tavara jossain kaupan hyllyllä... Aivan sama millainen tulevaisuus hänellä on, kunhan vauvakuumeinen äiti vaan saa haluamansa.

Joo tiedän että nyt osa naisista vetää herneen nenään mutta tämä on minun mielipide ja luulen että aika moni on samaa mieltä kanssani. Ja turha puolustella pikaista lapsen hankkimista "keskeneräiseen elämään" vaan vauvakuumella, jos äiti on vastuuntuntoinen niin hän kyllä pystyy hallitsemaan "kuumeensa" sen verran että on edes vakaa parisuhde ja taloudelliset edellytykset lapsen ylläpitoon! Ja jos näin ei ole vaan "vauvakuume vaan on hallitsematon" ja tuloksena on vauvan hankinta joka tapauksessa niin se kertoo mielestäni jotain naisen henkisestä tilanteesta...

 

[Bete]

Kyllä sellainen vauvakuumeelle periksi antaminen olosuhteista välittämättä tuntuu minusta samalta kuin jos antaisi seksuaaliselle halulle periksi, oli tilanne mikä tahansa. Eli jos kiinnostaakin alkaa sekstailla paremman näköisen naapurin kanssa eikä oman kumppanin, niin sehän on ok, koska sitä niin kauheasti haluaa ja siihen kokee luonnollista tarvetta, vai mitä? Sitähän vauvakuumeiset naiset usein hokevat - että lapsen haluaminen on luonnollista. Myös seksuaalinen halu, joka kohdistuu muuhunkin kuin "järkevään" kohteeseen, on hyvin luonnollista. Myös himo rasvaiseen ja makeaan ruokaan on luonnollista. Ihmisellä on hyvä (evolutiivinen) syy haluta näitä kaikkia, mutta on eri asia, onko niiden toteuttaminen kunkin henkilön elämässä järkevää ja fiksua itseään ja toisiaan kohtaan. Onneksi jotkut tajuavat, että vauvakuumeilua voi olla vaikka loppuelämän, mutta ei sen ilmaantuessa silti aina tarvitse hankkiutua raskaaksi. Voi päättää myös olla tekemättä niin, tai ainakin odottavansa vähän aikaa. Aloittajalle suosittelisin parin vuoden tutustumista kumppaniin, tämän toiveisiin ja ajatuksiin, ennen kuin edes mietitte lastenhankintaa.

Nimimerkille "mama?": Maailmassa on jo niin paljon ihmisiä, että Jumalan lahja on ennemminkin se, jos useampikin lapsi jäisi syntymättä. Ja lapset eivät ole olemassa sitä varten, että he olisivat vanhempiensa elämän sulostuttajia. Kannattaa muistaa, että lasta hankkiessa päättää lupaa kysymättä siitä, että joku toinen yksilö on yleensä olemassa. Jos niinkin suuren päätöksen kuin olemassaolon tekee toisen puolesta, niin kannattaa tosiaan varmistua siitä, että on erittäin hyvä vanhempi ja huolehtija lapselleen. Lapsi on kuitenkin täysin vanhempiensa armoilla.

 

[Kohtalontoveri]

Höpsispöpsis epäilijöille.

Toki on järkevää pohtia niin isoa asiaa kuin lapsen yrittämistä äärimmäisen perusteellisesti. Halu saada biologisia lapsia on kuitenkin niin valtavan suuri tunne että se väistämättä herättää epätoivoisen halun täyttää tuon tarpeen. Silloin on vain ja ainoastaan oikein pohtia asiaa ääneen tai vaikka anonyymisti netissä. Usein itseä liikuttavasta asiasta avautuu juuri silloin kun maailma näyttää mustavalkoiselta ja epäreilulta paikalta, avautuessa tulee helposti kärjistettyä asioita.

Minä en ainakaan usko että aloittaja olisi "vauvakuumeen vietävissä" ja ihan oikeasti harkitsisi vakavissaan esim. lopettavansa salaa pillerit, vaikka sellaista vaihtoehtoa pyörittelee mielessään. Uskon että tekstin takana on omista suurista tunteistaan hämmentynyt ja ahdistunut nuori nainen joka tarvitsee jonkun paikan jossa voi avautua.

Olen huomannut että biologisen kellon tikittämiseen ja voimakkaaseen haluun saada oma lapsi on monen sitä kokemattoman vaikea samaistua ja ymmärtää mistä on kyse. Itseni kohdalla ei ainakaan ole kyse ns. vauvakuumeesta ja halusta saada ihku oma käärö jota työnnellä rattaissa auringonpaisteessa, vaan monen vuoden aikana kypsynyt voimakas halu saada synnyttää ja kasvattaa oma lapsi.

Ei, kaikki "vauvakuumeilevat" eivät ole hormonihöyryjen sekoittamia hulluja, jotka puhkovat kortsuihin reikiä heti kun miehen silmä välttää. Ja ei, omien haaveiden ääneen sanominen ei tarkoita sitä että on aikeissa justnytheti niitä toteuttaa keinolla millä hyvänsä, tai että vaatisi kaikenmullehetinyt.

Jaksamisia lasta toivoville. Kuten mama? kirjoitti, vauvakuume on ihana ja luonnollinen ilmiö. Sen kanssa täytyy vaan opetella elämään kunnes on oikea aika perustaa oma perhe.



P.S. 22-vuotias ei aina ole "nuori ja kokematon elämässä" kuten helinä ystävällisesti yleisti. Olen tavannut elämää nähneitä vakiintumaan valmiita parikymppisiä, kuin myös ikuista nuoruutta eläviä vanhemmuutta väisteleviä kolmekymppisiä. Jokainen tietää kyllä koska on omalla kohdalla oikea aika perustaa perhe, siinä ei numeraalinen ikä ole aina se oikea mittari.

 

[Bete]

Olen huomannut että biologisen kellon tikittämiseen ja voimakkaaseen haluun saada oma lapsi on monen sitä kokemattoman vaikea samaistua ja ymmärtää mistä on kyse. Itseni kohdalla ei ainakaan ole kyse ns. vauvakuumeesta ja halusta saada ihku oma käärö jota työnnellä rattaissa auringonpaisteessa, vaan monen vuoden aikana kypsynyt voimakas halu saada synnyttää ja kasvattaa oma lapsi.

Sehän on hyvä, että sinulle vauvakuume merkitsee kokonaisvaltaista halua kasvattaa oma lapsi. Aika monen vauvakuumeilevan jutuista kuitenkin ymmärtää (tai saa sen käsityksen), että haaveilun kohde on vain vauva-aika, ja vieläpä melko epärealistisesti ja yltiöpositiivisesti. Jos vauvakuumeilijat kuvailisivatkin haluaan siten, että he haluavat paitsi vauvan, myös aikanaan kouluikäisen ja murrosikäisen, ja haluavat kokea myös ne lastenkasvatuksen vaikeudet, niin niihin ajatuksiin olisi helpompi suhtautua niitä tukevasti. Aika monen kirjoituksesta kuitenkin saa käsityksen, että ajatuksena olisi vaan saada ihku vauva, ja silloin ainakin itsellä alkaa hälytyskellot soida. "Haluan"-sanaa parempi olisi ilmaisu "olen mielestäni vihdoin kypsä tähän". Tai jos ei mielestään ole, niin sekin olisi hyvä ilmaista, kuulijoille tulee muuten sellainen käsitys, että hetikös tuo on alkamassa yrittää lasta.

 

[kicksejä?]

Sitä mä kyllä ihmettelen että mitä ihmettä te vauvakuumeilun vastustajat pyöritte tällä palstalla?!?!?!

Mitä kicksejä te saatte siitä??

Tällä nimim. bete: llä on täällä vaikka kuin monta samankaltaista tekstä.

Jos sua noin kauheesti jurppii ihmiset jotaka haluaa lapsia niin miksi ihmeessä sä luet näitä ketjuja?

Tai kaippa näitä aina riittää, oli millä palstalla tahansa...

 

[Kohtalontoveri]

Aika monen vauvakuumeilevan jutuista kuitenkin ymmärtää (tai saa sen käsityksen), että haaveilun kohde on vain vauva-aika, ja vieläpä melko epärealistisesti ja yltiöpositiivisesti.

Näyttää siltä että lukijan omat ennakko-odotukset ja tietämättömyys/ymmärtämättömyys värittävät usein luettua tekstiä ja sen sisältöä.
Minä en saanut ap:n tekstistä tuollaista kuvaa. Olen myös seikkaillut useilla vauvakuumeeseen liittyvillä palstoilla, enkä koe törmänneeni kovinkaan moneen kirjoittajaan jonka toiveet ja haaveet keskittyisivät vain ja ainoastaan ihkuun vauva-aikaan.

Kokevatko vauvakuumeilijoita rajulla kädellä maahan kiskovat jonkinlaista maailmanparannustarvetta? Vai kokevatko he olevansa vastuussa syntymättömien lasten kohtalosta? Ettei vaan syntyisi heidän mielestään vääränlaisille vanhemmille ja vääränlaiseen elämäntilanteeseen lasta?
Kokevatko he TODELLA voivansa vaikuttaa voimakkaiden biologisista tarpeista lähtevien tunteiden parissa kamppailevien ihmisten lastentekohaluihin "jäitä hattuun" ja "jalat maahan" kommenteillaan?

 

[Bete]

Ja vauvakuumeen laannuttamis-vinkkejä saa antaa..

Kirjoitin tähän ketjuun, koska ap pyysi vinkkejä vauvakuumeen laannuttamiseen. Muut viestini ovat sitten toisille keskustelijoille vastaamista.

 

[Helinä]

Arvasin että tämä menee tälläiseksi keskusteluksi että heti jos jollain tavalla kritisoi tätä luonnon ihmettä eli vauvakuumeista naista niin saa joukon niskaansa Itse halusin nimenomaan korostaa sitä että pelkkä naisen kokema vauvakuume eli halu saada lapsi ei ole tarpeeksi eikä saisi vaikuttaa niin vahvasti lapsen hankintaan! En tiedä missä vaiheessa on muuttunut ihan hyväksyttäväksi tälläinen "mä haluan vauvan nyt ja piste aivan sama missä vaiheessa elämä on, kunhan on vauvakuume"... ja tällä tarkoitan sitä mitä useat vaaleanpunaisessa vauvakuumehötössä elävät eivät tiedosta että ei ole paras mahdollinen edellytys hankkia lapsi jos parisuhde on vasta alussa ja muutenkin ihminen on vielä elämänsä suhteen alussa. Enkä tällä tarkoita sitä että nuoret ihmiset eivät saisi haaveilla vauvoista vaan tarkoitan sitä että sitten kun siihen toteutukseen lähtee niin olisihan sen nyt herraisä realistista että lapsen isän kanssa olisi ollut edes puoli vuotta yhdessä!!!? Voi olla että kaikki naiset eivät näe sitä näin mutta mun mielestä lapsella on oikeus isään ja äitiin yhdessä ja on meidän aikuisten tehtävä yrittää parhaansa ja mun mielestä ennen vauvan hankkimista pitäisi edes tuntea toinen kunnolla... Mutta eihän se aina mene näin koska se vauvakuume vaan on niin valtava

Tähän kommentti:
Kokevatko vauvakuumeilijoita rajulla kädellä maahan kiskovat jonkinlaista maailmanparannustarvetta? Vai kokevatko he olevansa vastuussa syntymättömien lasten kohtalosta? Ettei vaan syntyisi heidän mielestään vääränlaisille vanhemmille ja vääränlaiseen elämäntilanteeseen lasta? Kokevatko he TODELLA voivansa vaikuttaa voimakkaiden biologisista tarpeista lähtevien tunteiden parissa kamppailevien ihmisten lastentekohaluihin "jäitä hattuun" ja "jalat maahan" kommenteillaan?

En henkilökohtaisesti koe maailmanparannustarvetta vaan halua ilmaista toisenlaista näkökantaa asiaan ja mielestäni perusteluni ovat asiaan järkevät. Ennemmin annan "jäitä hattuun" kommentteja kuin rohkaisen ihmisiä hetkellisen mielihalun ja itsekkyyden vallassa hankkimaan lapsia... Mun mielestä siinä vaiheessa kun nainen miettii kondomin rikkomista niin se ei ole ihan terve lähtökohta lapsen hankintaan.

Ja se miksi itse täällä palstalla olen on se sama kuin muillakin, vauvahaaveet. Itsellä tosin enemmän järkisyihin perustuvat ja omat sekä kumppanin edellytykset huomioonottavat kuin maanisen kaikkivaltiaan vauvakuumeilun aiheuttamat Mutta vielä viimeisenä kommenttina, oli syyt mitkä tahansa, se lapsen tulo ei ole koskaan itsestään selvyys eli joskus pitää ottaa huomioon sekin että hulluna vauvakuumeileva ei lasta saa ja se on aina ikävä tilanne

 

[Bete]

Kokevatko he TODELLA voivansa vaikuttaa voimakkaiden biologisista tarpeista lähtevien tunteiden parissa kamppailevien ihmisten lastentekohaluihin "jäitä hattuun" ja "jalat maahan" kommenteillaan?

En minä ainakaan kuvittele voivani vaikuttaa jonkun haluihin ja tunteisiin, mutta parhaassa tapauksessa voin ehkä vaikuttaa jonkun tekoihin. Ihmisen kun ei aina tarvitse tehdä sitä, mitä hän milloinkin sattuu haluamaan, vaan asioita voi ajatella myös järjellä ja pitkällä tähtäimellä (esim. seuraavien 20 vuoden ajalle).

 

[juan jesus]

Hei!
... Nyky menossamme tällainen ehkä luonnollinen kuume saattaa peittyä kaikenmaailman urakehityksen, pillereiden ym. hässäkän alle.
Kovan riitelyn, ihmettelyn, vääntämisen ja katkeruuden jälkeen rakas miehenikin on ihmeekseni suostunut yrittämään tätä uhkarohkeaa ja järjettömältä kuulostavaa asiaa.. Itselläni siis vasta ensimmäiset hatarat yritykset ja toimenpiteet sen suuntaan. Sanotaan että lapsi on Jumalan lahja ja kaikki on loppupeleissä Hänen kädessään. Uskon että raha-asiat ym järjestyvät aikanaan jollain tavalla, on sitä rahattomat ja yksinäiset ennekin lasten kanssa selvinneet.

No, ihan kiva että uskot Jumalan ratkaisevan rahapulmat... niitä varmaan riittääkin sitten kun vauvanhankintaan riitelemällä painostettu mies on lähtenyt kävelemään. Eipähän tartte tosiaan niitä urasuunnitelmiakaan tehdä kun Jumala järkkää.

 

[dillejä]

Samaa ihmettelen edelleen inäkin... mitä helvettiä nimim. bete ja helinä (nämä niccit siis vaan esimerkkinä) tekevät palstalla jonka nimi on vauvahaaveet?????


Eiköhän teille löydy ihan googlettamalla se oikea ja parempi paikka...

 

[ehkä asian vierestä..]

Mun puolesta jokainen vauvakuumeilkoot ja sietkööt, niin paljon kun tykkää, kunhan ITSE perheensä leivän reunassa kiinni pitää. ja kasvattaa lapsensa yhteiskuntakelpoiseksi yksilöksi. Sitä en hyväksy, ettei viitsitä koulua käydä, saatikka töitä tehdä ja lapsia väännetään ajatuksella, että "ei tämä valtio meitä nälkään tapa" tai sitten vieraillaan alvariinsa vanhempien kukkarolla. Jos on tarpeeksi kypsä hankkimaan lapsia, niin on oltava kypsyyttä myös huolehtia perheestään, myöskin taloudellisesti. Rahaa ei suinkaan tarvitse tulla ovista ja ikkunoista ja pienelläkin pärjää, mutta itse on mielestäni se pienikin pidemmän päälle hankittava.

Eniten minua ihmetyttää, miten hirmu tuoreeseen parisuhteeseen halutaan lapsia.. Kun suhde on uusi ja ja on toiseen MEGArakastunut, kaikki on niin herkkää ja ihanaa, niin miten ihmeessä siihen halutaan heti kolmas osapuoli??? Alkuvaihe, yleensä ensimmäiset parivuotta ei anna osviittaa, kestääkö suhde pidemmän päälle vai ei?
Väkisin tulee tunne, että nänköhän siitä suhteesta heti alkuunsa puuttuu jotain, kun heti halutaan lapsia. Eikös naimisiin meno ja lapset ole asioita, jotka ikään kuin vievät suhdetta eteenpäin ja "seuraavalle tasolle"?? Eikös tuoreessa suhteessa haluta nimenomaan viettää aikaa kahdestaa ja kuherrella aamusta iltaan. Miksi joku haluaa lapsia muutaman kuukauden kestäneeseen suhteeseen? Itse olen henk koht sitä mieltä, että muutaman vuoden yhdessä asumisen jälkeen voi sanoa, että tuntee toisen ja on saanut osviittaa millaista se arki on, tietää miten toinen reagoi kriisitilanteessa, miten toinee suree, iloitsee, näyttää tunteensa, osoittaa kiintymystä ja ennen kaikkea sitten tietää,pystyykö elämään sen toisen ihmisen ärsyttävien piirteiden kanssa loppuelämänsä.
Usein törmää myös siihen, että lapsia ollaan valmiita tekemään, mutta ei kuitenkaan sitoutumaan siihen toiseen ihmiseen. Jotkut ihmiset eivät mene naimisiin "periaatteesta", mutta luulen että suurin syy on, ettei kuitenkaan olla varmoja haluaako sen ihmisen kanssa olla loppuelämänsä. Aika surkea lähtökohta lisääntymiselle.
Lisääntymisvietti on naisilla vahva, mutta koska ihminen on hyvin älykäs nisäkäs, on minusta jokaisen nuoren naisen velvollisuus pohtia asiaa myös järjellä, etenkin kun ollaan ottamassa vastuuta toisesta täysin viattomasta yksilöstä, eikä niin että:"kaikki minulle heti, minä haluan vauvan kun kaverillakin on!"

 

[kolmen äippä]

Höpsispöpsis epäilijöille.

Toki on järkevää pohtia niin isoa asiaa kuin lapsen yrittämistä äärimmäisen perusteellisesti. Halu saada biologisia lapsia on kuitenkin niin valtavan suuri tunne että se väistämättä herättää epätoivoisen halun täyttää tuon tarpeen. Silloin on vain ja ainoastaan oikein pohtia asiaa ääneen tai vaikka anonyymisti netissä. Usein itseä liikuttavasta asiasta avautuu juuri silloin kun maailma näyttää mustavalkoiselta ja epäreilulta paikalta, avautuessa tulee helposti kärjistettyä asioita.

Minä en ainakaan usko että aloittaja olisi "vauvakuumeen vietävissä" ja ihan oikeasti harkitsisi vakavissaan esim. lopettavansa salaa pillerit, vaikka sellaista vaihtoehtoa pyörittelee mielessään. Uskon että tekstin takana on omista suurista tunteistaan hämmentynyt ja ahdistunut nuori nainen joka tarvitsee jonkun paikan jossa voi avautua.

Olen huomannut että biologisen kellon tikittämiseen ja voimakkaaseen haluun saada oma lapsi on monen sitä kokemattoman vaikea samaistua ja ymmärtää mistä on kyse. Itseni kohdalla ei ainakaan ole kyse ns. vauvakuumeesta ja halusta saada ihku oma käärö jota työnnellä rattaissa auringonpaisteessa, vaan monen vuoden aikana kypsynyt voimakas halu saada synnyttää ja kasvattaa oma lapsi.

Ei, kaikki "vauvakuumeilevat" eivät ole hormonihöyryjen sekoittamia hulluja, jotka puhkovat kortsuihin reikiä heti kun miehen silmä välttää. Ja ei, omien haaveiden ääneen sanominen ei tarkoita sitä että on aikeissa justnytheti niitä toteuttaa keinolla millä hyvänsä, tai että vaatisi kaikenmullehetinyt.

Jaksamisia lasta toivoville. Kuten mama? kirjoitti, vauvakuume on ihana ja luonnollinen ilmiö. Sen kanssa täytyy vaan opetella elämään kunnes on oikea aika perustaa oma perhe.



P.S. 22-vuotias ei aina ole "nuori ja kokematon elämässä" kuten helinä ystävällisesti yleisti. Olen tavannut elämää nähneitä vakiintumaan valmiita parikymppisiä, kuin myös ikuista nuoruutta eläviä vanhemmuutta väisteleviä kolmekymppisiä. Jokainen tietää kyllä koska on omalla kohdalla oikea aika perustaa perhe, siinä ei numeraalinen ikä ole aina se oikea mittari.

Ei välttämättä olekaan, riippuu ihmisestä ja ikävä kyllä monesti myös koulutuksesta. On monia 22-vuotiaita, joilla on ammatti ja vakituinen työ, mutta onko parisuhde tarpeeksi kypsä kestämään lapsen tuoman muutoksen, vaikka yksilö olisikin? Monella parikymppisellä ei mielestäni yksinkertaisesti ole tarpeeksi henkistä pääomaa tarjottavana lapselle ja toisilla taas on hyvinkin paljon, riippuen taustasta ja vanhemmista. Minusta aineellista pääomaa tärkeämpää on henkinen puoli, jota tuntuu puuttuvan liian monelta vanhemmalta.
Suurin kypsyyden mittari mielestäni kuitenkin on se, että vaikka olisi kuinka valmis perustamaan perheen ja olis vaikka kuinka kova vauvakuume, niin malttaa odottaa vuodan tai pari ihan järkisyistä.. Juurikin tämä kaikki minulle heti-ajattelu kertoo kypsymättömyydestä.

 

[Kohtalontoveri]

Haluan vielä kerran alleviivata sitä että haaveista puhuminen ei johda niiden välittömään toteuttamiseen.

"Jäitä hattuun" kommentit ovat ainakin minusta tuntuneet aikanaan äärimmäisen loukkaavilta. Jos kuulija suoraan alkaa lytätä omia haaveita, tulee sellainen olo ettei hän edes yritä ymmärtää tai kunnioittaa kertojan tunteita ja näkökulmaa. Kertojalle tulee myös helposti sellainen olo että kuulija pitää häntä täysin vastuuttomana ja näköalattomana urpona, joka heti vauvakuumeen keksittyään säntää rikkomaan kuminsa ja hävittämään pillerinsä.

Parasta apua ja lääkettä olen akuuttiin lastentekokriiseilyyn saanut ystävältä, joka auttoi minua uskomaan siihen että vielä koittaa se aika jolloin voimme mieheni kanssa YHDESSÄ suunnitella YHTEISTÄ lasta.
Siispä hyvät ihmiset, jos läheisenne tuntuu ajautuneen umpikujaan vauvakuumeensa kanssa, auttakaa häntä katsomaan pidemmälle. Kuunnelkaa hänen tunteenpurkaustaan ja lohduttakaa. Jos ette ihan täysin ymmärrä tai pysty samaistumaan, esittäkää edes empatiaa. Auttakaa ystäväänne uskomaan siihen että hänen elämänsä ja parisuhteensa tulee vielä olemaan riittävän kypsä vauvalle, vaikka sen aika ei juuri nyt olekaan.

 

[Bete]

Samaa ihmettelen edelleen inäkin... mitä helvettiä nimim. bete ja helinä (nämä niccit siis vaan esimerkkinä) tekevät palstalla jonka nimi on vauvahaaveet?????

No me kirjoitellaan täällä. Et ole huomannut? Ja ihan hyväkin, että kirjoitellaan, jotta tämäkin aihe saa monenlaisia näkökulmia. Ei kai nyt ideaalia ole se, että kaikki pitävät vauvakuumetta vain ja ainoastaan positiivisena ja toivottuna juttuna.

Toivoisin, että täällä keskusteltaisiin itse asiasta ja kommentoitaisiin kirjoituksia asiallisesti, eikä ruvettaisi puhumaan epäolennaisuuksista, kuten siitä, mitä esim. minä teen tällä palstalla. Olen kiinnostunut vauvakuumeaiheesta, eikös se ole ihan riittävä syy vierailla täällä.

 

[Täyttä asiaa]

Mun puolesta jokainen vauvakuumeilkoot ja sietkööt, niin paljon kun tykkää, kunhan ITSE perheensä leivän reunassa kiinni pitää. ja kasvattaa lapsensa yhteiskuntakelpoiseksi yksilöksi. Sitä en hyväksy, ettei viitsitä koulua käydä, saatikka töitä tehdä ja lapsia väännetään ajatuksella, että "ei tämä valtio meitä nälkään tapa" tai sitten vieraillaan alvariinsa vanhempien kukkarolla. Jos on tarpeeksi kypsä hankkimaan lapsia, niin on oltava kypsyyttä myös huolehtia perheestään, myöskin taloudellisesti...

Ei lainkaan asian vierestä vaan täyttä asiaa. Jos on halu saada lapsia niin asioita pitää miettiä myös järkiperustein. Ok, mikäs siinä jos on valmis ja kykeneväinen hoitamaan asiat itse. Mitään sossun elättejä en tähän maahan kaipaa lisää. Ja ennen kuin kitisette niin kyllä, sossu elätti voi olla myös 40v eli tämä ei liity suoraan ikään.

Myös parisuhteen olisi varmasti hyvä olla tukevammalla tolalla. Lapsi noin tuoreeseen suhteeseen on hyvä keino tappaa se suhde alta aika yksikön.

 

[Danzee83]

Itse olen pian 27-vuotias ja odottelen esikoistani. Olen aina tiennyt, että haluaisin joskus lapsia, jos vain niin hyvin kävisi että niitä saisin..

Mieheni kanssa aloitimme seurustelun kun minä olin 19, mies vuoden vanhempi. Kyllä siinä melko piankin tuli silloin sellainen olo, että olisihan se ihanaa perustaa perhe.. Mutta järjen kanssa ajateltuna lykkäsimme tuota tietoisesti myöhemmälle. Eihän lasta rahalla rakasteta ja kasvateta, mutta kyllä se helpottaa kummasti elämää ja koko perheen tulevaisuutta, että on opiskelut ohi, työkokemusta ja yhteistä menneisyyttä ylä- ja alamäkineen takana pitempi tovi.

Meille oli siis tärkeää saada ennen perhettä ammatit ja etenkin minulla työkokemusta, kun minähän se olen, jonka työhommiin tämä vanhemmuus enemmän vaikuttaa esim. äitiysloman pituuden takia.. Valmistuin ammattikorkeasta 23-vuotiaana, jonka jälkeen siirryin suoraan työelämään ja nyt kun äitiyslomalle jäin, ehti minulle aueta ennen sitä ovia ja mahdollisuuksia työelämässä ja kertyä reilu kolme vuotta työkokemusta. Siitä on varmasti etua, kun tarkoitukseni olisi palata työelämään takaisin, kunhan lapsi on sen n. vuoden. Töissä olon ansiosta olemme molemmat saaneet kartutettua säästötilillemme varsin hyvän pesämunan, jolloin meillä ei ole taloudellisesti hätää yllättävien menojen edessä.

Olemme olleet nyt yhdessä 7,5-vuotta ja sille välille on mahtunut reilut 3-vuotta etäsuhdetta pakon edessä (opiskelut ja työt, joilla tähdätty parempaan yhteiseen tulevaisuuteen), tiukkaa taloudellista aikaa ennen valmistumista, terveydellisiä alamäkiä, läheisten kuolemia jne jne. Yhteisiä tavoitteita, luottamusta, iloja ja suruja.. Kaikenlaista on eteen tullut ja koko ajan on voinut olla varma, että kaikesta selvitään yhdessä ja että toinen pysyy rinnalla. Meille oli hyvin tärkeää se, että ennen lasten hankkimista meillä on ollut aikaa olla rauhassa kahdestaankin; mennä ja tulla sekä matkustella yhdessä ja erikseen ennen kuin siitä tulee lapsen/lasten myötä haastavampaa. Naimisiin menimme viime kesänä.

Jokainen tehköön niinkuin itse parhaaksi näkee, mutta minä olen todella tyytyväinen että me maltoimme odottaa perheen perustamisen kanssa tähän asti, että talous, suhde ja elämä muutenkin on kaikin puolin hallinnassa, tasapainossa ja kunnossa. Säästöjä kartutamme edelleen ja syksyllä 2011 olemme suunnitelleet oman asunnon ostamista, kun tämä vuokrakaksio alkaa sitten olla auttamattoman pieni ja muutenkin tilanne on siinä vaiheessa näillä näkymin varsin suotuisa tuolle.