vauvakuume minulla ei miehellä :(

[minni31wee]

Onko täällä muita joilla armoton vauvakuume, mutta mies ei halua? Meille tuntuu jo välillä tulevan ero asian kanssa..minua kamalasti ahistaa kun en pysty muuta ajattelemaan, mutta mies saattaa sanoa aika ilkeästikkin asiaan. En tiedä miten tämän yli pääsee, vai pääsekö. olen aika masentunut. yhdessä ollaan oltu jo vuosia.

 

[muista tämä]

Älä kuitenkaan tee sitä lasta "väkisin" tai "vahingossa" - siitä ei seuraa muuta kuin yksinhuoltajuus. Ja sillä pakotat miehen jalkaan elinikäisen "pallon" sen lisäksi että hän maksaa elatusapuja tahtomattaan seuraavat 18 vuotta.
Kaikki eivät halua lapsia ja heillä on oikeus päättää näin ja elää elämänsä päätöksensä mukaisesti!

 

[vinkki.]

Jos haluat lasta enemmän kuin sitä suhdetta, niin lähde siitä suhteesta, ja anna mahdollisuus että vastaan tulee mies, joka haluaa tehdä lapsen kanssasi. Se on kuitenkin iso juttu, kaikille jotka ovat lapsen aina halunneet. Tällaisen ratkaisun teki kaverini, ja loppu hyvin, kaikki hyvin.

Mutta eipä oma miehenikään yhtä aikaa kanssani vauvakuumetta saanu. Kyllä siinä aikaa meni ennen kuin hän oli valmis. Miehet tarvii välillä aikaa märehtimiseen. Nyt kun toista lasta ei kuulukaan, harmitellaan ettei alettu alunperin yrittämään aikasemmin - ikä nimittäin alkaa vaikuttamaan kummasti hedelmällisyyteen.

 

[ketjun aloittaja]

ei tulisi mieleenikään hankkiutua "vahingossa" raskaaksi, silloinhan minulla ei niin paljon olisikaan tätä oloa että olen kahden vaiheilla jatkanko suhdetta vai en. ei tämä helppoa ole kun toista rakastaa, enkä todellakaan halua ketään pakottaa..eihän tosiaan kaikki halua lapsia..mieheni kyllä sanoo haluavansa muttei vielä. minä kuitenkin koen myös asian niin päin etten minä halua luopua vauvahaaveistani, mielestäni sekään ei ole oikein ja siksi tämä onkin vaikeaa. tulee liikaa katkeria ajatuksia vaikkei haluaisikaan. kyllä minun täytyy varmaan miettiä tosissaan että haluanko olla näin suhteessa vai jatketaanko omillani. anteeksi tämä vuodatus, mutta kun kokoajan pyörittelen asiaa mielssäni niin alan olla aika sekaisin.

 

[ilona]

Täällä sinulle kohtalotoveri! On kauhia vaavikuume ollut kauan, mutta mies haluaa vielä muutamia vuosia odottaa Kaikki ystäväni ovat raskautuneet vuoron perään ihan hiljattain ja mulla on tosi kurja olo vaikka olenkin iloinen heidän puolestaan. En tiedä mitä tehdä, kun ei mitään ole tehtävissä. Vain hakata päätä seinään ja odottaa että mies on valmis...

 

[tuikku]

Itse poden pientä vauvakuumeen alkua, välillä menee pois ja välillä taas tulee. Mies ei halua enää lapsia, ja olemme sen niin jo sopineetkin. Meillä siis on jo 3 lasta ja ikääkin lähemmäs 40 vuotta. Reilua on siis jo tuo miehen "haluttomuus", joten en siinä mielessä ole samassa tilanteessa, kun ensimmäistä toivovat.

Mielenkiinnolla kyselisin, että minkä ikäisiä olette? Jos ikää on jonkin verran alle 30, niin mielestäni kannattaa hieman odotella sen miehen ajatusten kypsymistä. Varsinkin jos hän sanoo haluavansa jonkin ajan päästä. Teillä ei nimittäin sinällään ole vielä biologisesti kiire, vaikka tiedänkin että se vauvakuume voi pyöriä päässä jatkuvasti. Mutta jos mies on rakas ja aikaakin on, niin kannattaa kyllä yrittää odottaa. Ei se helppoa ole löytää uuttakaan rakasta, eikä sekään varmaankaan heti ole lapsentekoon valmis. Varsinkin jos on iältään alle 30.

Jos taas jo lähestytte 30 vuotta tai olette yli, niin sitten mielestäni kannattaa miettiä sitä "miehen vaihtoa". Tässä kohtaa ne biologiset kyvyt saattavat muutta ja riskitkin kasvaa. Tosin tiedän kyllä jonkin verran n. 40 vuotiaita ensisynnyttäjiä, ja kaikki on mennyt ihan hyvin.

Meillä minä olen aina vauvakuumeillut ennen miestä. Ensimmäistä ja viimeistä miehen piti miettiä pitempään, toinen oli helpommin päätettävissä. Meillä olen yleensä yrittänyt ensin vakavasti keskustella aiheesta. Jos mies ei ole lämmennyt asialle, olen antanut hänelle 2 kk - 1 vuoteen aikaa miettiä asiaa, ennen kuin olen taas ottanut asian "vakavasti" esille. Siinä välissä olen vain saattanut sanoa jotakin, että "on nuo vauva söpöjä", olisihan semmoinen joskus vielä kiva" ym. kepeää, kun tutuille on syntynyt vauvoja.

Ja nyt olen kyllä tyytyväinen, että jokainen lapsi on molempien haluama, ilman painostusta. Monen lapsen kanssa on riittävän hankalaa ja väsyttävää (uuvuttavaakin joskus), että siinä ei enää kaipaa mitään katkeroitumisia toisen vanhemman puolelta. Ne nimittäin tulevat helposti esille, kun ihmiset ovat uuvuksissa, vaikka lapset sinällään ovat kummallekin aina rakkaita.

No enpä tiedä auttoiko tämä ketään, mutta tällainen tarina meillä. Pientä kuumeilua ilmassa, mutta valitettavasti taitaa olla turhaan...