Tervetuloa taas Mökönen kokemusta on noista rakennushommista. Niin tiedä vaikka olisi tärpännyt? Mä aloitin odottaa tytärtämme juuri samoihin aikoihin kun alettiin rakentamaan. Ja ihan ei ole vieläkään valmista rakennuspuolella. Tyttö on nyt 1v5kk ja hän on ihan vauvasta lähtien ollut vilkas ja kaivannut paljon huomiota, joten mun osaltani rakennushommat on olleet aika minimissä tytön syntymästä asti. Nyt on kylläkin ollut ihanaa kesällä laitella puutarhaa ja kun on kaikki turva-aidat ja -kaiteet olleet paikallaan ja saatiin tytölle hiekkalaatikko pihaan on sentään jonkin verran voinut tehdä puutarhahommia. Välillä oon jopa onnistunut ottamaan tytön äitille apuriksi puutarhahommiin, tosin se apu on ollut vähän sellaista, että tyttö repii istutettavista kasveista lehtiä, keräilee kiviä, sy.ö multaa, kaataa vedet kastelukannusta päälleen jne.
Tänään oon aivan zombiena aloittanut "työ"päivän. Tytöllä oli illalla lähes 40 astetta kuumetta ja pikku kekäle itki ja heräili pitkin yötä. Aamulla oltiin sitten selvästi pirteämpinä ja kuumekin oli laskenut, mutta, mutta...ei tahdo tuosta ajatustyöstä nyt tulla yhtään mitään...Silmiä ja päätä vaan särkee. Viimeyö kyllä kummasti haihdutti noita vauvahaaveita...ainakin täksi päivää.
Äitti-83, totta kaikki lapset ovat niin omia yksilöitään ja kehittyvät eri tahtiin. Kälyn siskon miehellä on 5 lasta ja hänen kanssaan juteltiin kuinka erilaisia hänen kaikki lapsensa ovat. Esikoistyttö oli kuulemma oppinut kävelemään 9 kk:n iässä ja toinen lapsi vasta 1v7kk. Vanhemmat olivat jo pelänneet, ettei kaikki olisi kunnossa, mutta oli kumminkin ja kyllä poika oppi hyvin kävelemään jne. häntä se ei vain kiinnostanut aikaisemmin. Muistan myös kuinka mun 5 vuotta nuorempi serkkuni ei puhunut vielä sanaakaan 2 vuotiaana, mutta ymmärsi kyllä hyvin kaiken. Hän on kyllä tosi terävä ja nykyisin aikuisena itseasiassa kielellisesti tosi lahjakan. Toiset lapset ovat enemmän tarkkailijoita ja toiset toimii vaan päätäpahkaa. HEh, toi lopputavupuhe oli myös meidän tytöllä siinä alkuvaiheessa. Esim sukka, kakka ja mansikka olivat kaikki yksinkertaisesti KA jne. Ei meidän likka kumminkaan hirveän selkeästi vielä kaikkia sanoja sano, vaikka puhuukin jo pieniä lauseita. Monista sanoista jää mm alkukonsonantti pois, yksöiskonsonantti sanan keskellä muuttu tuplaksi. Ukki on "itti", äiti on "äitti", muummi -sana sitten taas tulee tosi hienosti. Pinni on "pimmi". Kumminkin hän käyttää aina johdonmukaisesti ns "vääriäikin" sanoja. Niin, ja anna ja lisää -sanoja hän käyttä välillä synonyymeinä. Jos vaikka istutaan ruokapöytään tyttö sanoo: lissä puuroo, vaikkei vielä sitä ole edes pöytään laitettu.
No joo, mä loptan nyt tän tajunnanvirran ja painun välillä vaikka kahville, jos sais edes jotain hommia sen jälkeen silmät ristissä värkättyä...huoh.
Ai niin, Pantterille onnittelut aloittamisen johdosta!
.
katselin vanhoja valokuvia ja sit näin masukuvani ja siitähän tää vakava naistentauti #vauvakuume# innostui :kieh: 
vaikkakin kyllähän mut noista joku tuttu tunnistaa jos näille sivuille sattuu eksymään :headwall:
