Vauvakuume on, mutta muutama asia mietityttää... onko huolehtimisen arvoisia asioita??

[järjetön?]

Miehen kanssa ikään kuin jo päätimme, että meneillään olevan pilleriliuskan jälkeen alamme yrittää toista lasta. Vauvakuume on ollut jo jonkin aikaa ja en halua lapsille kauheaa ikäeroa (esikoinen nyt vajaa 3v). Mutta kuitenkin muutamat asiat vaivaavat minua ja pistävät miettimään, josko söisin sittenkin vielä liuskan tai pari lisää niitä pillereitä...

Ensinnäkin tällainen tosi turhamainen asia kuin painonnousu. Esikoista odottaessa paino nousi n.20kg. Olen nyt saanut kilot pois, mutta pelottaa silti, että toisessa raskaudessa lihon myös valtavasti ja jos en sitten saakaan kiloja pois... Itsestähän se on kiinni, siis miten syön raskausaikana jne. Mutta silti vaan tällainen turhamainenkin asia on mielessä

Toiseksi; minua pelottaa synnytys. Esikoisen aikanakin pelotti valtavasti. Siinä päädyttiin sektioon (ei pelon takia, vaan perätilan) joten kokemusta alatiesynnytyksestä ei ole. Ja yhä se vaan pelottaa.

Kolmanneksi; meillä on paljon velkaa ja minulla ei vakityötä. En siis välttämättä ole mahdollista tulevaa raskautta ja äitiyslomaa edeltävällä 6kk:n aikana töissä, joten tulossa on minimipäiväraha. Ja miten sillä selvitään?

Neljänneksi; minulla ja miehelläni on ollut esikoisen kanssa jonkinlaisia eroja kasvatusnäkemyksissä/-tavoissa. Kaikki on sujunut suht ok, mutta jotkut asiat silti ovat jääneet minua vaivaamaan/ovat häirinneet. Jatkuuko sama linja toisen lapsen kanssa vai voidaanko tehdä toisin jne.

Viidenneksi; liittyen vielä tuohon taloudelliseen tilanteeseen... meillä on ollut taloudellisesti viime aikoina tiukkaa ja se aiheutti riitoja. Nyt olen töissä, joten on helpottanut, mutta jos tulot taas tippuu niin palaako riidat? Yleisestikin pohdin, että ollaanko me tarpeeksi onnellisia yhdessä, niin että meidän kannattaa "hankkia" toista lasta. Mm. tulevaisuuden toiveet poikkeaa mulla ja miehellä toisistaan (toinen kaipaa maaseudun rauhaa, toinen kaupungin vilinää). Millainen on meidän tulevaisuutemme?

Pohdinko liikaa tulevaa ja kaikkia mahdollisia näkökulmia?? Esikoisen aikaan oli vain vauvakuume molemmilla. Ja tietysti keskinäinen rakkaus - jota toki on edelleenkin. Ei silloin mietitty sen kummemmin tulevaa. Annettiin mennä omalla painollaan. Pitäisikö nytkin antaa mennä niin, vai pitääkö tässä järkeillä??

Puhukaa te mulle järkeä!!

 

[teelikki]

Voi kuule, kyllä te kuulostatte ihan tavalliselta onnelliselta perheeltä, joka voi hyvin kasvattaa vielä yhden lapsen. Onnea lapsentekopuuhiin

 

[.]

painonnoususta on turha stessata toisille tulee se 20 kg vaikka söisi kuinka terveellisesti, kyllä ne taatusti pois saa synnytyksen jälkeen, kun vaan näkee vaivaa. vaikeampaa se voi olla, mutta ei mahdotonta. synnytys pelottaa aina vaikka edellinen olisi millainen kokemus tahansa, itselläni on periaate kunhan kaikki hengissä selviää (mikä on erittäin todennäköistä) niin hyvin meni, turha sitä on etukäteen stressata ja siis itsellä tuli ekasta todella pahat repeämät ja nyt toista odotellaan, välillä pelko iskee, mutta ainakin vielä olen saanut sen pidettyä taka-alalla.. tuohon taloudelliseen tilanteeseen en osaa ottaa kantaa kun saattaa olla että tulet raskaaksi piankin tai sitten menee aikaa jolloin tilanne voi olla ihan toinen. kasvatusasiat on vaikeita, jos ensimmäisen kohdalla miehesi ei ole tietyistä asioista joustanut ei todennäköisesti tee niin nytkään, mutta keskustelua keskustelua. niin ja pohdit kyllä ehkä hieman liikaa, jos se lapsi on todella toivottu ja rakastettu niin antaa mennä vaan! jos parisuhteen tilanne ei ole mitenkään todella huono, kaikkihan joskus riitelee...

 

[ap]

Voi kuule, kyllä te kuulostatte ihan tavalliselta onnelliselta perheeltä, joka voi hyvin kasvattaa vielä yhden lapsen. Onnea lapsentekopuuhiin

niinkö luulet? kiitos...

 

[miirikki]

Voi kuule, kyllä te kuulostatte ihan tavalliselta onnelliselta perheeltä, joka voi hyvin kasvattaa vielä yhden lapsen. Onnea lapsentekopuuhiin

Peesi tähän