Kun vain toisella on vauvakuume parisuhteessa! muita kohtalotovereita?

[danissa1]

Pakko avautua täällä, jos saisi jotain vertaistukea tai neuvoja tilanteeseni.
Olemme seurustelleet mieheni kanssa 2v. Minä täytän 30 tänävuonna ja jotain kriisiä senkin suhteen pukkaa. Mieheni on myös 30.
Meillä on laadukas parisuhde, matkustellaan ja viihdytään toistemme seurassa ja huumoriakin piisaa. Arki on siis todella mieluisaa.

Ongelmana on se, että mieheni näkee itsensä vielä aika "kloppina" eli tykkää mennä, viihtyy ystävien kanssa vkloppuisin ja haluaa kehittyä urallansa ja elää vielä itselleen. Haluaa elää vielä kahden mun kans parisuhteessa.
Kun taas mua on vaivanut jo vuoden verran kauhee vauvakuume ja ois kiva rauhottua ja elää sellaista rauhallista, mutta aktiivista perhe-elämää. Olen miehelleni koittanut puhua tästä, mutta hän sanoo ettei hänellä ole vielä sellaista fiilistä, että haluaisi elämäänsä niin isoa muutosta. Huom. Olen miehelleni ensimminen vakava parisuhde missä oikeasti puntaroidaan tulevaa.
Mieheni kyllä sanoo, että jokupv kyllä haluaa pari lasta, mutta ei vaan koe tällähetkellä halua siitä keskustella enempää.
Tuntuu että on ajatusten ja unelmien vankina ja herää stressiä ja pelkoa, että mitä jos hänelle ei tulekkaan vauvakuumetta. Itselleni perheen perustaminen on kuitenkin se tärkein asia ja haluaisin hyvissä ajoin aloittaa sen.
Mieheni on aika harkitseva ja järkevä ja hän haluaa olla 40v onnellinen ihminen ja todeta tehneensä oikeita valintoja elämässään. Myös talous ja työttömyystilanne Suomessa on häntä jonkinverran huolestuttanut. Yhdellä ainoalla hänen suuresta 28-38v vanhoista ystävistä on perhe,eikä perhevietti herännyt hänessä, vaikka läheisin ystävä sai lapsen. Peilaa siis elämää ja asioita myös todella paljon muihin asioihin, ei siis meidän toimivaan parisuhteeseen. Se ärsyttää minua, koska meidän suhteen pitäisi olla tärkein tekijä perheen perustamiseen, koska ei parempia vanhempia lapsillamme voisi olla. Ongelma on että näemme tän suhteen asiat vielä eritavalla.
Olen välillä miettinyt jopa eroa, jos tämä tilanne ei muutu. Tuntuisi silti turhalta erolta, koska en oo ikinä ollu muuten näin hyvässä parisuhteessa missä on hauskaa ja mukava olla. Mieheni ei myöskään puhu kauheana tunteista, mutta näyttää teoilla ja läsnäololla välittämisensä. Olemme asuneet vuoden yhdessä, eikä ole paljoa tarvinut riidellä edes. Molemmat ollaan työssäkäyviä ja hyvistä perheistä olevia.

Pitkän viestin kirjoitin, mutta jos jollain on antaa neuvoja tai jakaa kokemuksia niin kiitos

 

[annimaria93]

Moi! Meillä on vähän samanlainen tilanne, toki ollaan nuorempia. Nyt pikkuhiljaa mies on alkanut lämmetä ajatukselle lapsesta, mutta yrittämään ei ole silti valmis. Oletteko jutelleet yhtään siitä, että koska hänen mielestään sitten perheen perustaminen olisi ajankohtaista? Vai osaako hän vastata sen enempää kuin että "joku päivä"? Onko hän tietoinen siitä, että naisella hedelmällisyys laskee iän myötä?
Minusta teidän kannattaisi nyt koittaa keskustella asiasta ihan rauhassa, ja ilman suurempia tunteita (tiedän, että on vaikeaa :/ ) koeta selvittää, mitä miehesi todella ajattelee, esim. Juuri sen ajankohdan suhteen. Ja kerrot hänelle omista toiveistasi, ja myös siitä, että kovin montaa vuotta ei ole aikaa jahkailla.
Ja jos miehesi ei ole edes valmis keskustelemaan asiasta, niin itse ainakin jo suuttuisin eihän sitä hedelmällisyyttä ikuisesti riitä, ja jos ei edes keskustelu ole mahdollista, edes sen rakkaan puolison vuoksi, niin minä varmasti jo pakkaisin kamojani :/ kannattaisin nyt tekemään miehellesi selväksi, että tämä on nyt todellakin sinulle tärkeä aihe, ja että haluat saada selvyyden asiaan, ennenkuin on liian myöhäistä.
Ja mitä työtilanteeseen tulee, niin ainahan sitä voi joutua irtisanotuksi, ja onhan sitä ennenkin lasten kanssa pärjätty, vaikka olisi vanhemmat jääneet työttömäksi

Toivottavasti viestistä oli apua, tsemppiä paljon <3
Todella toivon, että saisitte asian keskusteltua selväksi

 

[danissa1]

Moi! Meillä on vähän samanlainen tilanne, toki ollaan nuorempia. Nyt pikkuhiljaa mies on alkanut lämmetä ajatukselle lapsesta, mutta yrittämään ei ole silti valmis. Oletteko jutelleet yhtään siitä, että koska hänen mielestään sitten perheen perustaminen olisi ajankohtaista? Vai osaako hän vastata sen enempää kuin että "joku päivä"? Onko hän tietoinen siitä, että naisella hedelmällisyys laskee iän myötä?
Minusta teidän kannattaisi nyt koittaa keskustella asiasta ihan rauhassa, ja ilman suurempia tunteita (tiedän, että on vaikeaa :/ ) koeta selvittää, mitä miehesi todella ajattelee, esim. Juuri sen ajankohdan suhteen. Ja kerrot hänelle omista toiveistasi, ja myös siitä, että kovin montaa vuotta ei ole aikaa jahkailla.
Ja jos miehesi ei ole edes valmis keskustelemaan asiasta, niin itse ainakin jo suuttuisin eihän sitä hedelmällisyyttä ikuisesti riitä, ja jos ei edes keskustelu ole mahdollista, edes sen rakkaan puolison vuoksi, niin minä varmasti jo pakkaisin kamojani :/ kannattaisin nyt tekemään miehellesi selväksi, että tämä on nyt todellakin sinulle tärkeä aihe, ja että haluat saada selvyyden asiaan, ennenkuin on liian myöhäistä.
Ja mitä työtilanteeseen tulee, niin ainahan sitä voi joutua irtisanotuksi, ja onhan sitä ennenkin lasten kanssa pärjätty, vaikka olisi vanhemmat jääneet työttömäksi

Toivottavasti viestistä oli apua, tsemppiä paljon <3
Todella toivon, että saisitte asian keskusteltua selväksi

Kiitos viestistä
Joo olen puhunut sille naisen hedelmällisyydestä ja siitä huolestani just et muuttuuko se asenne ja valmius koskaan. Hän sanoo just että omalla painolla kaikki menee hyvin, mutta ajasta ei mitään. Olen sanonut että ois mukava allaa ensvuonna yrittää ja suunnitella vakavasti tätä asiaa. Hänellä ei oo sen kummosempia vastauksia niihin. Tilanne on niin kauhee ku itsellä olisi niin kova halu just tähän suhteeseen saada lapsi eikä vois edes miettiä ketään muuta siihen, mutta tottakai ku ei meillä mitään ongelmia koskaan ole ollutkaan enkä tätäkään mitenkään ongelmana näe vaan ennemminki vakavasti puntaroivana asiana. Kovin kauaa en kyllä jaksa jaaritellakkaan ja mennä vaan sen toisen ehdoilla. Toki perheenperustaminen on 100% molempien asia, mutta jos tästä suhteesta ei sitä saa niin olen kyllä niin pettynyt kun ihminen voi koskaan olla. Sitä vaan miettii miksi asiat ei vaan vois mennä kivasti eteenpäin kohti unelmia. Mieheni perhe on aivan ihana, parempia isovanhempia ei lapsi voisi saada kuten myös omatkin. Kun miettii kokonaisuutta niin mikään muu ei oo pielessä kun se miehen fiilis siitä omasta lapsesta. Samaan aikaan tunnen kyllä surua ja huolta. Toki voin puhua mielelle näistä asioista, mutta eipä sillä samallaisia fiiliksiä niistä ole ja se kyllä tuntuukin siltä. Eli pahalta.

 

[annimaria93]

Suosittelen nyt pyytämään mieheltä jotain "aikarajaa", että koska yritys voisi alkaa. Se olisi ehkä molempien eduksi, mies saisi aikaa tottua ajatukseen ja valmistautua, ja sinä taas saisit vähän helpotusta omaan oloon

 

[mandarina]

Täällä myös nuoremmalta satelee neuvoja, toivottavasti ei loukkaa eikä muutenkaan lisää pahaa mieltä! En ole edes samanlaisessa tilanteessa kanssasi, sillä täällä olemme molemmat vauvakuumeilijoita, miehellä se oli jokin aika sitten jopa minuakin suurempi, pelkäsi vain olenko minä jo valmis tai oikeastaan sitä, että meneekö minulla nuoruudestani jotain ohi mahd. vauvan vuoksi, mies taas kun on minua muutaman vuoden vanhempi.

Teillä(kin) vaikuttaisi olevan kuitenkin vakaa ja muuten onnellinen parisuhde, joten sen puoleen edellytykset perheelle olisivat parhaat. Te molemmat olette varmasti myös saaneet viettää sitä kuuluisaa nuoruutta ja luoda uraa. Ymmärrän toisaalta miestäsi, juuri tuollaiset järkevät ihmiset haluavat niin voimakkaasti suunnitella tulevaa ja nimenomaan halu tehdä niitä "oikeita valintoja" on suuri ja halu kontrolloida elämänsä kulkua. Perheen perustaminen saattaa kuulostaa miehesi korvaan vain niin suurelta möröltä, että hän kuvittelee sen estävän kaikki tulevat suunnitelmat. Toki elämä mullistuu ja muuttuu, mutta ei mielestäni estä tekemästä jatkossakaan aktiivisesti asioita. Parhaiten ymmärrän kuitenkin naisena sinua, jolle vauvakuume ei ole vain sellaista hömppää, miltä se joskus saattaa miehen korvaan jopa kuulostaa, vaan se on vahva biologinen ja psyykkinen tunne, jota miehen tulisi kuitenkin arvostaa vaikka ei aivan samaa kokisikaan.

Keskustelu tosiaan on kaiken A ja O, mitä ihan varmasti olette jo käyneetkin. Ehkä voisit vielä vähän tiedustella, ymmärtääkö hän todella, ettei elämä lapseen kuitenkaan lopu, muuttaa vain muotoaan ja todennäköisesti aloittaa teidän suhteessanne kaikkien aikojen upeimman ajan. Iästä on myös hyvä muistuttaa, kuten aiemmassakin vastauksessa todettiin, hedelmällisyyden heikentyminen ei ole mikään höpönlöpön juttu kuitenkaan, eikä sitten kymmenen vuoden päästä tarvitse pohtia sitä tuliko tämän suhteen tehtyä niitä ns. oikeita valintoja. Samalla voisit vähän herätellä ajatuksia miettimällä minkä ikäisiä vanhempia olisitte esim. lapsen aloittaessa koulun, jos esikoinen syntyisi vaikka vasta kahdeksan vuoden päästä jne. jne. Tulevaisuuden suunnitellua sekin, jos mikä! Itse vauvaprosessikaan kun ei ole mikään yks kaks -juttu, ensin voi kestää kuukausia raskautumiseen, sitten on vielä monenmonta kuukautta raskausaikaa aikaa valmistautua lapsentuloon ja viettää vielä sitä kahdenkeskistä parisuhdeaikaa. Keskustelkaa siis järkevästi, anna sen jälkeen miehellesi aikaa ja tilaa, älä painosta - parhaimmassa tapauksessa sinut voidaan kohta yllättää vauvapuheilla miehen puolesta, joka ensin on itsekseen asiaa vakavemmin pohdiskellut.

Tsemppiä kovasti!!

 

[Nyytikkii]

Tuonne "Lievästi kuumeilevat"- ketjuun saa tulla, siellä on monilla sama tilanne päällä että mies ei vielä halua ja itsellä kova vauvakuume! Itsellä ollut aiemmin sama tilanne, mutta mies sitten yksi päivä sanoi että haluaa aloittaa yrittämisen ja nyt olemme lapsettomuushoidoissa toivoen yhdessä pikaista tärppiä.

Tervetuloa kaikille tuonne ketjuun!

 

[KevätTähti]

Ehkä sanoisin ihan suoraan sille miehelle, että koska tämä lapsentekoasia on sellainen että "omalla painollaan" voi tarkoittaa sitä ettei lapsia koskaan ehdi hankkia kun ikä tulee vastaan, joten täysin omalla painollaan ei voi jatkaa vaan joku aikaraja täytyy päättää.

Tavallaan lapsenteko menee myös aina omalla painollaan, mutta vasta siitä hetkestä kun ehkäisyn jättää pois. Se voi olla että teillä on siitä lapsi 9kk kuluttua, tai vasta hyvin monen vuoden yrittämisen jälkeen. Sitä ei etukäteen tiedä kukaan. Ja jokainen vuosi jonka odottaa lisää lapsettomuuden riskiä.