Vauvakuume! Opiskelen, ajettelin valmistua ennen kuin tulen raskaaksi, mutta..

[desirecx]

Haluaisin kysyä teidän mielipidettä, milloin on paras aika tulla raskaaksi? En tarkoita nyt kuukautiskiertoa vaan elämäntilannetta.

Mulla on ihan kamala vauvakuume ollut jo monta vuotta ja aloitin juuri opiskelut, tarkoitus olisi valmistua 3 vuoden päästä, olisin silloin 23-vuotias. Suurena toiveena olisi saada myös esikoinen nuorena.. Mutta "kehtaako" heti valmistumisen jälkeen alkaa yrittämään lasta? Jos vaikka saa työpaikan, niin voiko heti ruveta yrittämään vai pitääkö töissä olla jokin tietty aika ennen kuin on soveliasta tulla raskaaksi ettei katsota pahalla tai sana kiertää että "tätä ei nyt oteta sit mihinkään enää kun töihin päästyä heti pamahtaa paksuks" ? Olisi kiva saada "biologista kelloa" siirrettyä vähän myöhemmäksi, mutta en voi ajatuksilleni ja haaveilleni mitään ja koen viimeistään tuossa iässä olevani täysin kypsä äidiksi.

Voisitteko vastailla? Onko teillä itsellänne ollut minkälainen elämäntilanne kun olette saaneet esikoisenne? Onko muita samassa tilanteessa olevia? Lukisin mielelläni teidän mielipiteitä ja näkemyksiä asiasta
Kiitos

 

[Amalia89]

Voisin vastata tähän vaikka meillä onkin esikoinen vasta haaveissa. Mulla kävi sillon aikanaa vauvakuume niin kovaksi, et annettiin lapselle lupa tulla, vaikka mä olin töissä osa-aikaisena ja koeajalla. Jotenkin vaan aavisteltiin et meille se tärppi tuskin ihan heti tulee, et aletaan vaan yrittää ihan hyvissä ajoin.
Työt loppuivat tuolla silloisessa paikassa pari kuukautta tuon päätöksen jälkeen, mut ei silti tullut mieleenkään lopettaa yrittämistä. Nyt olen yli vuoden ollut uudessa työpaikassa vakkarina täysillä tunneilla, ja kyllähän se luo sellaista turvallisuuden tunnetta et on varaa ostaa lapselle kaikki tarvittava ja että on työpaikka mihin palata äitiyslomalta.
Meillä tulee yritystä kohta kaksi vuotta täyteen. Välillä kun muistelee ajassa taaksepäin, niin miettii et mitä sitä oikein ajatteli kun aloitti yrittämään niin ns.epävarmassa elämäntilanteessa, mut välillä taas tulee mieleen et olis pitänyt aloittaa vieläkin aikaisemmin, kun ei sitä plussaa näköjään meinaa tulla! Eli tästä ei toisinsanottuna tainnut olla sulle mitään hyötyä
Ehkä mä vielä korostaisin tuota, et eihän siellä töissä oo tarvinnut kovin pitkään olla ennen kuin sen lapsen "hankkii", sen verran et on päässyt kiinni työelämään ja et ois mielellään joku paikka mihin palata, tai ainakaan ei niin suurta kynnystä lähteä töihin sitten äitiysloman jälkeen, jos on kuitenkin alan töitä koulun jälkeen jonkin verran tehnyt

 

[desirecx]

Kiitos Amalia89 vastauksesta! Niin, ehkä tuotakaan asiaa ei pitäisi niin paljoa miettiä, siis miten se vaikuttaa. Jos 3 vuoden päästä on vielä yhtä kova vauvakuume niin ehkä sille vaan tosiaan pitää antaa "lupa tulla" ja eihän se välttämättä heti tärppääkään eli vissiin hyvä varata "yrittämisaikaa"

 

[desirecx]

Onko muilla kokemuksia? Millainen elämäntilanne teillä oli, kun saitte tietää olevanne raskaana tai kun aloitte yrittämään? Onko samanlaisia vauvakuumehömppiä kuin minä, joka ei vaan millään malttaisi odottaa?

 

[Stacy_84]

Mulla kans vauvakuume iskenyt ja oikeestaan ekaa kertaa elämässäni. Mulla ikää jo 28vuotta ja miehen kanssa ajateltiin samoin ,et ei haluta lasta opiskelujen keskelle.

Mies valmistus ja pääs työelämään ja ite valmistun keväällä. Mies on sitä mieltä etä mun pitäs eka saada vakityöpaikka ennen kuin aletaan yrittämään lasta. Nykypäivänä sellainen vain tuntuu olevan lottovoitto saada vakituista työpaikkaa. Ite ajattelen et jos niin kauan odottaa niin saattaa joutua odottamaan parhaimpien päiviensä ohi.
Meillä vielä jarrutuksena talonrakennusprojekti. Taloon pääsee muuttamaan ehkä loppuvuodesta 2013 tai alkuvuodesta 2014. Eli nyt on todella huono aika tulla raskaaksi kun lapsi syntyis tän talonrakennusprojektin keskelle, joten olen itse haudannut lapsitoiveet sen takia.

Näin 28-vuotiaana tuntuu että mulle parempi aika tulla raskaaksi oli jo. Nyt elämä tuntuu kiireisemmältä kuin koskaan opiskelujeni aikana. Mutta ei auta. Mennyt on mennyttä ja tulevaisuutta ei kukaan osaa ennustaa.
Joten onko sitä oikeaa aikaa tulla raskaaksi? Tuskimpa vain.

 

[Grill]

Niin, näitä mielipiteitähän löytyy. Itse opiskelin vielä vuosi sitten jolloin meillä myös yritys lähti käyntiin. Kappas kun alku keväästä oma opiskelu alkoikin maistua puulta ja päätin pitää kahden vuoden jälkeen ainakin välivuoden ja katsoa otettaisiinko minua työelämään ilman korkeakoulututkintoa (ammattitukinto siis löytyy jo ennestään). Miehellä on ollut jo tämän vuoden aikana kolme vakituista työpaikka ja kuten huomaat, ne on ollut ja mennyt vaikka ovat olleet vakituisia. Kesästä lähtien mies on ollut työtön ja minä elokuusta lähtien. Nyt sain tilaisuuden työhön mikä tehdään toiminimellä eli minusta tulee virallisesti yrittäjä ja vielä melko riskialttiille alalle. Mutta se on siltikin mahtava työ ja sen haluan!

Missään välissä tämän vuoden aikana ei ole tullut mieleenkään jättää lapsen yrittämistä sivuun! Elämä on meitä heitelly ja koetellut, mutta sellaista elämä vain on. Edes vakityöt eivät ole varmoja, mikään ei ole varmaa! Tai on, se halu tulla vanhemmiksi ja hoitaa sekä kasvattaa omaa lasta, se on varmaa! Varmaa ei ole edes se, kuinka nopeasti se lapsi kullekin parille suodaan...

Tässä asiassa on vain kuunneltava itseään (toki kaikki nämä mielipiteet varmasti auttavat!) ja tehtävä niin kuin teistä tuntuu hyvältä. Tsemppiä teille! =)

 

[suan]

No, mä ajattelen niin, että huomisesta ei koskaan tiedä ja on turha suunnitella elämää liian tarkkaan. Toki tietyt puitteet tulee olla kunnossa lasta ajatellen, mutta ei se tutkinto ym takaa mitään varmaa tulevaisuudessa. Jos tuntuu just NYT siltä, että lapsi saa tulla jos on tullakseen niin antaa mennä vaan Kouluja ehtii käydä myöhemminkin jos tuntuu siltä

Tässä itse koko ajan koulua käyn, pari vuotta takana ja pari vuotta edessä. Pitkän pohdiskelun jälkeen ehkäisy saa jäädä pois, koska nyt vaan tuntuu siltä Jos nyt raskautuisin, olisin koulussa niin pitkään kuin pystyn ja sitten koulu saisi jäädä odottelemaan että joskus tuntuu taas siltä että haluan suorittaa sen loppuun Pari vuottahan sieltä saa pois olla ja sitten uudella innolla (Ehkä?! ) takaisin suorittamaan opinnot loppuun asti Ja tiedän, että opiskelu onnistuu pienten lasten kanssakin, koska niitä on jo tässä kaksi ennestään olemassa ja se arki on siltä osin tuttua

 

[nibsu]

Minä voisin kommentoida tähän omia kokemuksiani.Pohdin itse samaa hyvin paljon vauvakuumeen ilmaantuessa. Miehellä on vakkarityöpaikka mutta lomautuksia tässä työssä on joitakin ajanjaksoja vuodessa ja katselee kokoajan muita työpaikkoja. Minulla (25v) opinnot ovat lopputyötä vaille loppusuoralla ja nyt olen raskaana. Raskaaksi tulin ensimmäisestä yrityskierrosta. Työelämässä olen ollut opintojen ohessa lähes kolme vuotta omalla alallani (kesätyöt+osa-aikaisena ympäri vuoden, ei vakkarina).

Tällä hetkellä keskityn vain opiskeluun ja tulen valmistumaan ennen laskettua aikaa. Nyt katselen lähinnä vain määräaikaisia työpaikkoja, koska raskaus tulee näkymään hyvin pian. Tärkeintä nyt olisi kuitenkin valmistuminen. Jos töitä ei ole valmistumisen jälkeen ja laskettuun aikaan on vielä joku aika, luultavasti opiskelen vielä lisää avoimessa yliopistossa. Todellinen työnhaku alkaa sitten äippävapaan jälkeen, ja saatan opiskella joitain kursseja myös äippävapaan aikana, minkä näen etuna sitten työnhaussa myöhemmin.

Päädyttiin tähän ratkaisuun siksi, että 1) raskautuminen ei ole ikinä satavarmaa, siihen voi mennä vuosia, 2) uran ehtii luoda myöhemminkin, 3) aika tuntui molemmille parhaalta, 4) oma alani on sellainen, että jos olisin hakeutunut vakkarityöhön, olisi se tarkoittanut lapsenteon siirtymistä ainakin parilla vuodella, 5) mieluummin keskityn kunnolla työntekoon ilman äippävapaasta johtuvaa 1v-3v katkosta.

Ja raha ei ollut meille se pääasia, kuten luulen sen monille olevan. Rahallako se lapsen hyvinvointi taataan, kun voidaan ostaa hienoimmat vaunut ja lelut ym.? Varmasti ostetaan jotain uutena, mutta kirpputoreilta löytyy niiin paljon hyvää tavaraa, joten miksi niitä ei kannattaisi hyödyntää. Tulen saamaan äippärahaa ym. tuet vähän yli minimimäärän ja miehen tulot voi vaihdella paljonkin lomautuksista johtuen. Asutaan halvasti vuokralla ja kolmioon muutetaan ennen lapsen syntymää. Vauvaa varten ollaan säästetty jo pari vuotta ja kiva "pesämuna" on jo koossa. Uskon, että ihan varmasti tullaan pärjäämään

 

[Mylvinen]

Mulla on opinnot aika loppusuoralla eli toivon mukaan valmistun ensi keväänä tai viimeistään ensi syksynä. Mutta graduvaiheessa tosiaan olen jo, että kurssit kyllä saan kaikki tehtyä jos ja kun lapsi ilmottelee tulostaan
Mekin ajateltiin että odotettaisiin että valmistun kokonaan mutta toisaalta ajattelin, että mieluummin jään kotiin heti koulun jälkeen ja lapsen vähän kasvettua pääsen suoraan työelämään, eikä sieltä sitten tarvitsekaan heti pois lähteä Saan rauhassa keskittyä uraani ilman monen vuoden katkoksia.
Mies on meillä vakiduunissa ja ihan ok palkkaisessa, joten selviämme sitten minimiäippärahoilla, johon opiskelijat joutuvat tyytymään!

Mutta summa summarum. En usko, että on mitään "oikeita" hetkiä ja vaikka olisikin niin valitettavasti luonto ei aina ymmärrä meidän keinotekoisia oikeita hetkiä lapsen hankintaan Minulla on moni ystävä, jotka ovat pitäneet opiskeluista vähän breikkiä lapsenhankinnan takia ja ovat sitten kotona ollessaan tehneet epäopintoja ja päässeet nopeasti takaisin kouluun kun hoitovapaa on päättynyt

 

[Miwwi]

Me ollaan yritetty lasta alkuvuodesta ja vieläkään ole tärpännyt, luulin, että se on helppoa, mutta eipäs olekaan, olen siis valmistunut ammattikoulusta vuonna 2009, ja minun osaltani opinnot saivat jäädä siihen, joten aloitin etsimään töitä, sain työpaikan viime keväänä ja olen siitä asti ollut täälä työpaikassani määräaikaisena, ja se vaan jatkuu ja jatkuu, joten minulle ei ole ollut pääasiassa se, että pitäisi olla vakkari työ ennenkuin tulee raskaaksi, mutta minun mielestäni olisi hyvä ainakin opinnot suorittaa loppuun niin olisi sit ainakin ammatti, eikä tarvisi jälkeenpäin sitä stressata.

 

[Miuyy]

Minulla on valmistuminen ensikeväänä AMK:sta ja raskausyritystä. Valmistuisin parin kuukauden lepoajalla äidiksi jos tärppää pian. Ikää 21v. Toisaalta olis ollu kiva saada lapsi aikaisemmin ja vaikka olla puoli vuotta pois koulusta. Kouluun pääsee aina takaisin kun ei liian pitkäksi venytä äippälomaa Kyllä niitä töitä sitten ehtii tehdä loppuelämän.

 

[Fiinaliina]

Munkin oli ihan pakko vastailla tähän, koska jokin aika sitten painiskelin ihan samojen juttujen kanssa. Lopulta olen kuitenkin päätynyt tulokseen, että opiskeluaika on mitä parhainta aikaa hankkia lapsi(a). Itse opiskelen yliopistossa opettajaksi joten opiskelut ovat todella joustavia. Ja meillä mies on ihan sata laissa mukana vauvaprojektissa ja haluaa pitää kaikki mahdolliset isäkuukaudet ja lomat, jolloin mä voin aina keskittyä paremmin opiskeluihin. Mun mielestä siis opintojen aikaan elämä on ihanan joustavaa, eikä laspi hankaloita (ainakaan minun tapauksessani) elämää/opiskeluita ollenkaan.

Jakun lapsi(a) on hankittu jo opiskeluiden aikana, ei valmistumisen ja töihin menemisen välille jää vuoden tai useamman aukkoa, vaan pääsee suoraan hakeutumaan töihin. =) Eli kaikki vaan vauvoja tekemään!!