Tänään tuntuu kyllä uskomattoman pahalta. 
Mieheni veli ja hänen vaimonsa ilmoittivat aikaisemmin odottavansa toista lastaan. Olen todellakin hyvin iloinen heidän puolestaan, aivan kuten olin myös ensimmäisen lapsen kohdalla.
Tällä hetkellä asiat on vaan hieman toisin omalla kohdallani. Olemme yrittäneet mieheni kanssa lasta tuloksetta yli 1v. ajan. Emme ole tästä asiasta sen enempään ystävillemme/perheellemme maininneet, vaan ajattelimme alun perin, että lapsi saa sitten tulla jos on tullakseen. Meillä on hyvin säännöllinen ja vilkas seksielämä, joten harjoituksen puutteesta ei ainakaan ole kysymys; ovulaation aikaan olemme aina harrastaneet seksiä.
Ja mikä tulee mieheni veljeen ja hänen vaimoonsa..he ovat alusta asti suojautuneet seksissä (pillerit) ja vaimo nyt toista kertaa "vahinkoraskaana" ja he ovat yhdessä ainoastaan aikaisemman lapsen takia eli muutoin siis olisivat jo eronneet... Mutta nyt taas uutta pukkaa. Viimeksi tänään saimme mieheni kanssa kehoituksen hankkimaan heidän tyttärelleen serkkua...voitte vaan kuvitella mitä mulla oli mielessä siinä aikana
Samoin facebook on täynnä vauvanodotus uutisia. Tuttuja kävelee kaupungilla vastaan vatsa pystyssä. Ihmiset, jotka viimeisenä ajattelin hankkivan lapsia, tulevat isiksi ja äideiksi.
Olen 27 ja mieheni 25. Miehen siemenneste testattu ja on riittävä siittämään lapsia. Itse olen käynyt labrassa lapsettomuuden alkututkimuksissa ja kaikki tutkimustulokset viitearvojen sisäpuolella. Lääkärin mukaan näiltäosin ei pitäisi olla mitään lapsettomuuteen viittaavaa.
Tämä odotus ja kuumeilu on tehnyt minut uskoakseni jopa niin hulluksi, että uskon karmaan. Tein 4 v. sitten abortin entisen miesystäväni saattelemana. Olimme juuri eronneet ja erolahjaksi pamahdin raskaaksi. Olin unohtanut pillerin. Tuossa elämäntilanteessa minun tosin oli erittäin vaikea jatkaa raskautta, joten reagoin ex-poikaystävän pyynnöstä hyvin aborttiin.
En siis tiedä oliko tuo vahinkoraskaus ainoa vaihtoehto elämässäni tulla raskaaksi. Näiden nykyisten odottelujen vuoksi luultavasti jatkan pidemmälle lapsettomuustutkimuksiin. Voitte vaan kuvitella mitä täällä pienessä pääkopassa liikkuu ja kuinka paljon omat sormeni käyvät syyttämään allekirjoittanutta.
Ilmeisesti karma is a bitch ja tämä on rangaistukseni menneestä abortista. Voi V*ITTU että v*tuttaa. Tässä tuntee itsensä ihan hulluksi, kun vierellä on se ainoa oikea mies itselleni ja nyt sitten tässä mietitään että miten se maailma makaa!?
Kyllä niitä lapsia suodaan semmoiselle, kuka niitä vähiten odottaa, mutta mites ne (me) muut vauvakuumeilijat?
Minua helpottaa ajatus, että joku vain lukee ja tiedostaa tekstini. Omat kaverini ovat ehkä huonoja tässä asiassa mitään sanomaan, sillä he eivät ole tietääkseni koskaan "lapsettomuudesta" kärsineet.
Hohhoh. Tekisi mieli lähteä nyt purkamaan negatiivista olotilaa ulkoilmaan, mutta pisti sitten takatalven päälle..eipä laitetakkaan juoksukenkiä jalkaan!
Mieheni veli ja hänen vaimonsa ilmoittivat aikaisemmin odottavansa toista lastaan. Olen todellakin hyvin iloinen heidän puolestaan, aivan kuten olin myös ensimmäisen lapsen kohdalla.
Tällä hetkellä asiat on vaan hieman toisin omalla kohdallani. Olemme yrittäneet mieheni kanssa lasta tuloksetta yli 1v. ajan. Emme ole tästä asiasta sen enempään ystävillemme/perheellemme maininneet, vaan ajattelimme alun perin, että lapsi saa sitten tulla jos on tullakseen. Meillä on hyvin säännöllinen ja vilkas seksielämä, joten harjoituksen puutteesta ei ainakaan ole kysymys; ovulaation aikaan olemme aina harrastaneet seksiä.
Ja mikä tulee mieheni veljeen ja hänen vaimoonsa..he ovat alusta asti suojautuneet seksissä (pillerit) ja vaimo nyt toista kertaa "vahinkoraskaana" ja he ovat yhdessä ainoastaan aikaisemman lapsen takia eli muutoin siis olisivat jo eronneet... Mutta nyt taas uutta pukkaa. Viimeksi tänään saimme mieheni kanssa kehoituksen hankkimaan heidän tyttärelleen serkkua...voitte vaan kuvitella mitä mulla oli mielessä siinä aikana
Samoin facebook on täynnä vauvanodotus uutisia. Tuttuja kävelee kaupungilla vastaan vatsa pystyssä. Ihmiset, jotka viimeisenä ajattelin hankkivan lapsia, tulevat isiksi ja äideiksi.
Olen 27 ja mieheni 25. Miehen siemenneste testattu ja on riittävä siittämään lapsia. Itse olen käynyt labrassa lapsettomuuden alkututkimuksissa ja kaikki tutkimustulokset viitearvojen sisäpuolella. Lääkärin mukaan näiltäosin ei pitäisi olla mitään lapsettomuuteen viittaavaa.
Tämä odotus ja kuumeilu on tehnyt minut uskoakseni jopa niin hulluksi, että uskon karmaan. Tein 4 v. sitten abortin entisen miesystäväni saattelemana. Olimme juuri eronneet ja erolahjaksi pamahdin raskaaksi. Olin unohtanut pillerin. Tuossa elämäntilanteessa minun tosin oli erittäin vaikea jatkaa raskautta, joten reagoin ex-poikaystävän pyynnöstä hyvin aborttiin.
En siis tiedä oliko tuo vahinkoraskaus ainoa vaihtoehto elämässäni tulla raskaaksi. Näiden nykyisten odottelujen vuoksi luultavasti jatkan pidemmälle lapsettomuustutkimuksiin. Voitte vaan kuvitella mitä täällä pienessä pääkopassa liikkuu ja kuinka paljon omat sormeni käyvät syyttämään allekirjoittanutta.
Ilmeisesti karma is a bitch ja tämä on rangaistukseni menneestä abortista. Voi V*ITTU että v*tuttaa. Tässä tuntee itsensä ihan hulluksi, kun vierellä on se ainoa oikea mies itselleni ja nyt sitten tässä mietitään että miten se maailma makaa!?
Kyllä niitä lapsia suodaan semmoiselle, kuka niitä vähiten odottaa, mutta mites ne (me) muut vauvakuumeilijat?
Minua helpottaa ajatus, että joku vain lukee ja tiedostaa tekstini. Omat kaverini ovat ehkä huonoja tässä asiassa mitään sanomaan, sillä he eivät ole tietääkseni koskaan "lapsettomuudesta" kärsineet.
Hohhoh. Tekisi mieli lähteä nyt purkamaan negatiivista olotilaa ulkoilmaan, mutta pisti sitten takatalven päälle..eipä laitetakkaan juoksukenkiä jalkaan!
