vauvakuume

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vain toisella
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vain toisella

Vieras
huomenta kaikille!
Täällä ois 21-vuotias nuori neiti, jota vaivaa mieletön vauvakuume. Ongelmana on vaan tuo mies, hän kun ei vielä kuulemma ole henkisesti valmis naimisiin tai saamaan lapsia. Asuttu yhdessä ollaan vuosi, kihloissa saman verran ja seurusteltu 14-vuotiaasta asti. mies on siis samanikäinen.
Nyt mua vaivaakin kauheasti se, miten tästä vauvakuumeesta pääsee eroon? en haluaisi miestäni painostaa tässä asiassa vaan haluan molempien olevan valmiita perheen perustamiseen. Olen vain itsestäni huomannut että tiedostamattanikin tuputan miehelleni koko ajan tätä vauva ja hää keskustelua. Meillä oli jo kertaalleen hääpäivä sovittuna mutta sitä siirrettiin juuri siitä syystä kun mies ei ole valmis.
Rakastan miestäni enkä halua häntä painostukseni takia menettää mutta väkisinkin ajattelen että kuuluisiko minun sittenkin valmistella tuota miestä siihen vauvaan ja avioliittoon, miehet kai kun eivät useimmiten pode minkäänlaista vauvakuumetta ja tuo naimisiinkin menokin tuntuu olevan ainainen pelko.
Nuoriahan tässä ollaan mutta minä naisena ajattelen myös sitä, että työmarkkinoilla alan olemaan aikamoinen aikapommi. Minulla vielä reilu vuosi opiskeluja jäljellä jonka jälkeen valmistun ammattiin, jossa työnsaaminen edellyttää usein oman yrityksen perustamista. Yrityksen perustaminen ja vauvan yrittäminen samaan aikaan olisi luultavasti erittäin raskasta, joten tuntuu että otollisin aika olisi juuri nyt, ennen työelämään siirtymistä. Tietenkään en ajattele, että vauva ""hankitaan"" silloin kun sellainen rako sille löytyy ja itselle sopii, vaan se on luojan lahja. Ikinä ei tule oikeaa aikaa mutta ehkä nyt olisi kuitenkin se otollisin. En kuitenkaan halua olla äiti, joka työntää lapsensa hoitoon heti kun pystyy ja tekee vain töitä. Haluan antaa lapselleni ja miehelleni kaiken rakkauteni ja aikani.
Luotan kyllä parisuhteeseeni, taloudellinen puoli on kunnossa ja meillä on kunnollinen tukiverkko mutta tuo mies vielä haraa vastaan. Haluaa kyllä hänkin lapsia mutta ei juuri nyt. Pitäisikö nyt vain unohtaa koko perheen perustaminen vai yritänkö saada miehellekin vauvakuumeen nousemaan? uutena vuotena kyllä sanoi että haluaa lapsen, kun tulimme hoitamasta hänen 1-vuotiasta serkkuaan, mutta sen jälkeen asiasta ei puhuttu.
Vai pitäisikö hankkia koira vauvahaaveita hillitsemään?:)
 
Tässä minun tarinani:Päätimme miehen kanssa ryhtyä lapsentekoon melko samanlaisessa tilanteessa. Aloite oli minun, mutta mies oli silti ihan hengessä mukana.Ajateltiin,että lapsi pitää tehdä enne kuin mies perustaa yrityksen ja minä menen töihin. Minä olin 25 vuotias ja mies 24. Tulin heti raskaaksi, mutta sain keskenmenon. Ihan samaan aikaan mies sai aivan huiman tilaisuuden perustaa se yritys. Tätä tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä ja päätimme siirtää lapsentekoa kunnes yritys on pantu alulle. Minäkin pääsin hyvään työpaikkaan ja lapsenteko siirtyi ja siirtyi. Lopulta viiden vuoden päästä kun olin kolmekymmentä aloin hoputtamaan miestä, sillä minusta meillä alkoi olla kiire. Miehellä ei kuitenkaan tuntunut olevan enää mitään haluja tehdä lasta. Hänen mielestään meillä oli mennyt niin hyvin, kun oltiin molemmat töissä ja elettiin kahdestaan. Oli paljon aikaa toisillemme ja oli varaa elää muutenkin kuin kituuttamalla.
Tässä vaiheessa jouduin miettimään samaa kuin sinä:painostanko miestä vai tyydynkö odottamaan? Sinä olet vielä nuori, mutta minulla kello tikitti jo kovasti. Lopulta päätin,että haluan lapsen nyt ja heti. En uskaltanut enää odottaa.Puhuin mieheni kanssa asiasta paljon ja vakavasti. Suoraa en uhannut häntä jättää,mutta sen kuvan puheistani varmaan sai.Mies heltyi vähän,mutta oli yhä sitä mieltä, että lapsi ei ole mikään välttämättömyys. Tämä pieni myöntymys miehen puolelta riitti minulle ja eräänä aamuna ilmoitin, että jätän ehkäisyn pois, että mitä mies tähän tuumaa. Mies yritti aluksi muuttaa mieltäni, mutta kun ei onnistunut, niin suostui. Nyt meillä on parivuotias tyttö,jota mies palvoo :):) Yhä hän jaksaa kiittää minua siitä, kun sain hänet puhuttua ympäri.

Minusta sinun kannattaa puhua miehen kanssa kunnolla. Jos hän kuitenkin haluaa lapsia, ja on jo itse aikuinen ihminen, niin kyllä uskon että hän on tarpeen vaatiessa kypsä isäksi. Tästä on kaveripiirissäni parikin esimekkiä:nainen on halunnut lasta, mutta mies ei oikein ole ollut varma. Sitten kun raskaaksi on kuitenkin tultu, niin mies on ollut ihan myyty.
Ole kuitenkin tarkkana: jos mies ei ihan tosissaan missään nimessä halua lasta nyt, niin sitten ei auta kuin odottaa muutama vuosi. Painostus tässä vaiheessa vain heikentää välejänne.
 
Ap, jätä edellisen kaltaiset aiheettomat viestit omaan arvoonsa. Sympatiani ovat sun puolella, tässä oma tarinani:

Olen ollut jo pidemmän aikaa vauvakuumeessa, ihan todellisessa. Aiemmin ajattelin että jos mahdollista teen lapsen jo parikymppisenä. Nyt olen 25v. ja syksyllä seurustellut mieheni kanssa 6 vuotta. Muutama vuosi sitten kun muutettiin yhteen aloin tosissaan ""höyrytä"" vauvasta jota mies ei tuntunut ottavan kuuleviin korviinsakaan. Koitin olla painostamatta mutta usein öisin mietin yksikseni mahdollista raskautta, synnytystä ja vauvaa meillä kotona. Se ei helpottanut asiaa kun ei oikein kenellekään voinut asiasta hiiskua. Kun valmistuin vähän aikaa sitten, otin asiaa enemmän puheeksi ja mies sanoikin yhtäkkiä että no, jos olet sitä mieltä että tähän elämäntilanteeseen vauva on sopivin niin olen samaa mieltä kanssasi. Arvaas olinko onnellinen/ällikällä lyöty!! Mun jäyhä mies sanoi noin :)

Mieheni halusi kumminkin lapsia, hän vaan halusi oikean ajankohdan ym. ennenkuin aloimme yrittämään. Kun sain hänen kaaliinsa ettei oikeaa aikaa ehkä koskaan tule, hän suostui. Mutta se oli työn ja tuskan takana. Todella jaksoin monet monet kuukaudet hautoa asiaa vain mielessäni etten vaan painosta toista.

Nyt olen ollut 6kk ilman pillereitä eikä vielä ole tärpännyt. Täytyis varmaan ottaa iisimmin tämän yrityksen kanssa mutta kun se kuume on edelleen tosi kova!

Pointti oli mulla se, että koita olla painostamatta miestä (oikea aika on kuitenkin vasta sitten kun molemmat ovat 100% mukana vauvahankkeessa) Jos pystyt niin luo ilmapiiri josta asiasta voi jutella ilman painostusta, ihan muina miehinä vaan. Tällä tavalla ""huijaamalla"" miehen voi saadakin kertomaan omista mielihaluistaan, näin ainakin meillä ;)
 

Yhteistyössä