Laitan tämän aloituksen tännekin, jospa tavoittaisin lukijoita enemmän
Meillä 3 lasta, joista nuorin 5v. Käymme mieheni kanssa läpi aviokriisiä terapeutin tuella. Olemme löytäneet toisemme uudelleen 16v yhdessäolon jälkeen ja olemme todella onnellisia ja rakastuneita. Haaveet vielä yhdestä lapsesta ovat alkaneet liikkua ajatuksissamme. Mutta mutta...miten jaksamme, uskallamme luoda vielä uuden elämän tähän perheeseen ja parisuhteeseen? Riittävätkö minun voimavarani? Olen käynyt läpi kaksi synnytyksen jälk. masennusta enkä ole luopunut psyykenlääkkeestä, joka tosin on pieni ylläpitoannos.
Eli tällainen tarina lyhykäisyydessään. Olemmeko siis aivan tolaltamme, mikäli edes harkitsemme iltatähteä? Niin, ja olemme jo 37v.
Oiskos kohtalotovereita kuulolla?
Meillä 3 lasta, joista nuorin 5v. Käymme mieheni kanssa läpi aviokriisiä terapeutin tuella. Olemme löytäneet toisemme uudelleen 16v yhdessäolon jälkeen ja olemme todella onnellisia ja rakastuneita. Haaveet vielä yhdestä lapsesta ovat alkaneet liikkua ajatuksissamme. Mutta mutta...miten jaksamme, uskallamme luoda vielä uuden elämän tähän perheeseen ja parisuhteeseen? Riittävätkö minun voimavarani? Olen käynyt läpi kaksi synnytyksen jälk. masennusta enkä ole luopunut psyykenlääkkeestä, joka tosin on pieni ylläpitoannos.
Eli tällainen tarina lyhykäisyydessään. Olemmeko siis aivan tolaltamme, mikäli edes harkitsemme iltatähteä? Niin, ja olemme jo 37v.
Oiskos kohtalotovereita kuulolla?