Vauvalle nuorena kuolleen enon nimi? *ajatuksia*

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Madicken04
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Madicken04

Aktiivinen jäsen
26.11.2004
24 106
1
36
Siis oma pikkuveljeni kuoli reilu 3v sitten ja nyt toisen veljen perheeseen odotetaan esikoista. Nämä veljekset olivat käytännössä kuin kaksoset ja toisilleen todella tärkeitä joten nyt tämä veli haluaisi antaa lapselleen (jos siitä siis tulee poika) ihan saman nimen kuin edesmenneellä veljellään. Siis sama etu- nimi sekä toinen nimi ja luonnollisesti vielä sukunimikin. Nyt sitten haluaisi tietää muiden sisarusten sekä vanhempien näkemyksiä tähän.

Miltä tuo teistä itsestänne tuntuisi? Näin sisaruksen roolissa.
 
Ihan ok, jos joku nimistä.. vaikka enon etunimi toiseksi nimeksi. Näin muistaisi veljeään, mutta koko nimi samanlaiseksi tuntuu oikeasti pitemmällä aikavälillä riippakiveksi lapselle.. ei saisi olla oma itsensä vaan nimi muistuttaisi koko ajan ihmisestä, jota tämä lapsi ei ymmärrettävästi koskaan oppinut tuntemaan.
 
Ihan ok. Meidän suvussa on useampikin samantyylinen tapaus. Tosin ei kyllä siis täysin identtistä nimeä ole annettu siis siten, että etunimi+ toinen nimi+ sukunimi on samat. Voi olla esim. et Kuollut on Joonas Paul Kevari ja sit lapsesta on tullut Eino Joonas Paul Kevari tai Joonas Paul Kuusisto.
 
No itse en ehkä laittaisi ihan koko nimeä samaa. Mutta jos esim eno oli vaikka Matti Juhani niin lapselle voisin antaa nimen Matti Kalevi tai Heikki Juhani.
Tuohon on vähän vaikea vastata miltä itsestä tuntuisi kun ei ole omakohtaista kokemusta.
 
Meillä kävi niin että mummo vaatimalla vaati että meidän eka poika olisi saman niminen kun mun eno.

Hirtti itsensä kun olin teini.

Oli mun ainoa järkevä sukulainen tuo eno. En silti suostunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Ihan ok, jos joku nimistä.. vaikka enon etunimi toiseksi nimeksi. Näin muistaisi veljeään, mutta koko nimi samanlaiseksi tuntuu oikeasti pitemmällä aikavälillä riippakiveksi lapselle.. ei saisi olla oma itsensä vaan nimi muistuttaisi koko ajan ihmisestä, jota tämä lapsi ei ymmärrettävästi koskaan oppinut tuntemaan.

Ylläolevassa on hyvin perusteltu.

Valitsisin yhden nimistä, ja se voisi olla joko ensimmäinen tai toinen nimi :).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lentokala:
Mä en laittais kaikkia nimiä samoiksi. Suoraan sanottuna tuntuu mun mielstä oudolta...

Tätä mieltä olen itsekin ja niumimerkin + tyyliin ehdotinkin että jos vaikka keksisivät oman etunimen vauvalla ja laittavat sitten nuo pikkuveljen nimet vaikka toiseksi ja kolmanneksi nimeksi. Vaikka tietysti jokainen luonnollisesti itse päättää lapsensa nimestä enkä halua olla siinä säätämässä mutta kun kerta näkemyksiä kysyttiin...

Nyt vaan jäin vähän miettimään kun fb:ssa oli laitettu siis tuo kysymys-viesti ja kumpikin siskoista oli pitänyt sitä loistavana ideana, niin mahdanko kuulostaa tosi töykeältä kun en itse sille oikein lämmennyt. :ashamed:

Lisäksi tiedä jo sisimmässäni ettei äitini tule tuosta tykkäämään.
 
Mulla on etunimi ja toiset nimet samat kuin mun kuolleilla isoisovanhemmilla ja heitä en ole koskaan tavannut, mua ei karmi. Tosin eihän mulla täysin identtistä nimeä heidän kanssaan ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Ihan ok, jos joku nimistä.. vaikka enon etunimi toiseksi nimeksi. Näin muistaisi veljeään, mutta koko nimi samanlaiseksi tuntuu oikeasti pitemmällä aikavälillä riippakiveksi lapselle.. ei saisi olla oma itsensä vaan nimi muistuttaisi koko ajan ihmisestä, jota tämä lapsi ei ymmärrettävästi koskaan oppinut tuntemaan.

Aivan, itsekin tykkäsin että tuo kokonaan sama nimi leimaisi vauvan suvun ja lähipiirin silmissä liiaksi toisen muistoon... Että vauvallakin on oikeus olla oma itsensä ja persoonansa, myös nimen osalta.

Pikkuveljen kuolema oli kuitenkin kaikille kova paikka ja vielä tälläkin hetkellä jotenkin iskee korviin kun kuulen jonkun miehen/pojan omaavan saman nimen.

Se toisena ja/tai kolmantena nimenä veljen nimi kuulostaa taas ihan kauniilta muistolta, mutta se että koko nimi olisi sama tuntuisi minusta vähän liioittelulta.
 
Meillä mies halusi tyttären etunimeksi kaksi vuotta aikaisemmin kuolleen äitinsä nimen. Toinen nimi oli tosin eri, mutta sitähän ei useinkaan käytetä. Minua asia ja nimen näkeminen kirjoitettuna ensin jopa itketti, mutta mieheni koki asian hänelle tärkeäksi.

Eli vastauksena toteaisin tähän, että mikäli asia on veljellesi tärkeä asia, niin kehoittasin muita sisaruksia "antamaan luvan" siihen. Nimeen tottuu todella nopeasti ja nyttemin minusta on jopa aivan ihanaa, että minulla on saman niminen tyttö mitä minulle niin rakas anoppini oli. =)
 

Yhteistyössä