Vauvalle nuorena kuolleen enon nimi? *ajatuksia*

[nuk]

Mä en laittais kaikkia nimiä samoiksi. Suoraan sanottuna tuntuu mun mielstä oudolta...

Tätä mieltä olen itsekin ja niumimerkin + tyyliin ehdotinkin että jos vaikka keksisivät oman etunimen vauvalla ja laittavat sitten nuo pikkuveljen nimet vaikka toiseksi ja kolmanneksi nimeksi. Vaikka tietysti jokainen luonnollisesti itse päättää lapsensa nimestä enkä halua olla siinä säätämässä mutta kun kerta näkemyksiä kysyttiin...

Nyt vaan jäin vähän miettimään kun fb:ssa oli laitettu siis tuo kysymys-viesti ja kumpikin siskoista oli pitänyt sitä loistavana ideana, niin mahdanko kuulostaa tosi töykeältä kun en itse sille oikein lämmennyt. :ashamed:

Lisäksi tiedä jo sisimmässäni ettei äitini tule tuosta tykkäämään.

Pida vain omasta mielipiteestasi kiinni huolimatta siita mita sukulaiset ajattelevat. Ei ole toykeytta.

 

[Heffalump]

Minustakin oikein kaunis ajatus, mutta juuri niin että kuolleen veljen nimi toiseksi nimeksi. Mahtaisiko isä osata ajatella lasta omana itsenään, vai vertaisiko aina veljeensä :/

 

[vieras]

Yksi sama nimi ok, mutta koko rimpsu identtinen alusta loppuun ei ole mielestäni järkevää. Ihan tätä lasta ajatellen.

 

[vieras]

[
Nyt vaan jäin vähän miettimään kun fb:ssa oli laitettu siis tuo kysymys-viesti ja kumpikin siskoista oli pitänyt sitä loistavana ideana, niin mahdanko kuulostaa tosi töykeältä kun en itse sille oikein lämmennyt. :ashamed:

Lisäksi tiedä jo sisimmässäni ettei äitini tule tuosta tykkäämään.[/quote]

Tuo on muuten totta että varmaan mummolle voisi olla aika kova paikka että lapsenlapsi on kuolleen lapsen täys kaima. Muistuttaa siis nimellään koko ajan siitä kuolleesta lapsesta joka varmasti on ollut tärkeä mummolle eli ap:n äidille. Varsinkin kun kuolemasta vielä noin vähän aikaa.
Entäs jos keskustelisit sisarustesi ja tulevan vauvan äidin kanssa ja kertoisit rehellisesti oman näkemyksesi ja perustelisit omaa kantaasi kuten täälläkin on perusteltu, myös tuo mummo näkökulma huomioiden. Jospa toiset sisaretkin sitten vähän paremmin ymmärtäisivät tuota nimiasiaa. Mitäs mieltä käly on tuosta nimiasiasta?

 

[as if]

Mun 11v serkkupoika kuoli vuotta ennen esikoisen syntymää, esikoisen kolmas nimi on sama kuin tän serkun toinen nimi.
Sama nimi kokonaan ois mun mielestä aika karmivaa :ashamed:

 

[bona fide]

Mielipiteesi voit toki ilmaista, mutta muistathan silti, että asia ei loppupelissä kuitenkaan sinulle kuulu? Veljesi teki kauniisti kun kysyi asiaa teiltä, mutta haluatko todellakin pahoittaa hänen mielensä ja alkaa sanelemaan minkä nimen hän voi antaa omalle lapselleen?

Mun mielipide on, että mikäli haluaa antaa saman nimen, niin ok sillä nimi on kuitenkin loppupelissä vain nimi, eli siihen tottuu.

 

[nuk]

Meidan suvussa on tavallista etta lapsen toinen nimi on jonkun edesmenneen kutsumanimi mutta etunimet tietenkin ihan omat.

 

[bona fide]

[
Nyt vaan jäin vähän miettimään kun fb:ssa oli laitettu siis tuo kysymys-viesti ja kumpikin siskoista oli pitänyt sitä loistavana ideana, niin mahdanko kuulostaa tosi töykeältä kun en itse sille oikein lämmennyt. :ashamed:

Lisäksi tiedä jo sisimmässäni ettei äitini tule tuosta tykkäämään.

Tuo on muuten totta että varmaan mummolle voisi olla aika kova paikka että lapsenlapsi on kuolleen lapsen täys kaima. Muistuttaa siis nimellään koko ajan siitä kuolleesta lapsesta joka varmasti on ollut tärkeä mummolle eli ap:n äidille. Varsinkin kun kuolemasta vielä noin vähän aikaa.
Entäs jos keskustelisit sisarustesi ja tulevan vauvan äidin kanssa ja kertoisit rehellisesti oman näkemyksesi ja perustelisit omaa kantaasi kuten täälläkin on perusteltu, myös tuo mummo näkökulma huomioiden. Jospa toiset sisaretkin sitten vähän paremmin ymmärtäisivät tuota nimiasiaa. Mitäs mieltä käly on tuosta nimiasiasta?[/quote]

Älä nyt hyvä ihminen nosta tästä asiasta tuollaista haloota mitä ylläolevan kirjoittaja esitti!

Minulla on lapset nimetty rakkaiden edesmenneiden läheisten mukaan (siis etunimet) ja kommentit muilta sukulaisilta ovat olleet positiivisia. :heart:

 

[vieras]

Mielipiteesi voit toki ilmaista, mutta muistathan silti, että asia ei loppupelissä kuitenkaan sinulle kuulu? Veljesi teki kauniisti kun kysyi asiaa teiltä, mutta haluatko todellakin pahoittaa hänen mielensä ja alkaa sanelemaan minkä nimen hän voi antaa omalle lapselleen?

Mun mielipide on, että mikäli haluaa antaa saman nimen, niin ok sillä nimi on kuitenkin loppupelissä vain nimi, eli siihen tottuu.

Ei kai ap nyt ollutkaan sanelemassa minkä nimen veli voi lapselleen antaa mutta voihan asiasta hienovaraisesti keskustella ja tuoda esiin eri näkökulmia (mitä tässäkin ketjussa on sanottu) niin ehkä velikin huomaa että asiassa on montaa puolta.

 

[sano asiallisesti]

Kyllä varmasti lapsi tykkää teini-iässä että hänen nimensä on suoraan kuolleen henkilön haikailemista... no ei tykkää. Pitäisi ajatella vähän sitäkin, ja mielestäni voit aivan aiheellisesti mainita tuosta veljellesi.

Ihmistä ei saa takaisin vaikka kuinka haluaisi.

 

[Madicken04]

Tuo on muuten totta että varmaan mummolle voisi olla aika kova paikka että lapsenlapsi on kuolleen lapsen täys kaima. Muistuttaa siis nimellään koko ajan siitä kuolleesta lapsesta joka varmasti on ollut tärkeä mummolle eli ap:n äidille. Varsinkin kun kuolemasta vielä noin vähän aikaa.
Entäs jos keskustelisit sisarustesi ja tulevan vauvan äidin kanssa ja kertoisit rehellisesti oman näkemyksesi ja perustelisit omaa kantaasi kuten täälläkin on perusteltu, myös tuo mummo näkökulma huomioiden. Jospa toiset sisaretkin sitten vähän paremmin ymmärtäisivät tuota nimiasiaa. Mitäs mieltä käly on tuosta nimiasiasta?

Niin. Vastasin siis siihen viestiin että kaunis ajatus, mutta että mielestäni kokonaan sama nimi leimaa vähän turhaan lasta enoonsa. Että minusta kuulostaisi paremmalta jos siinä olisi joku "oma nimi" etunimenä ja nuo pikkuveljen nimet siinä perässä toisena ja kolmantena nimenä.

Pikkuveljen kuolemasta ei kuitenkaan ole tuon enempää aikaa ja se on yhä todella kova paikka äidilleni, joka kyllä säpsähtää yhä aina kun tapaa jonkun saman nimisen ihmisen, näkee samanlaisen auton mikä veljellä oli tai vaikka törmää nuoreen miheeen jossa on samaa näköä ja pukeutumista kuin veljessä jne. Eli voisin kuvitella että hänelle olisi kova paikka kutsua lapsenlastaan samalla nimellä millä kutsui aikanaan tuota omaa poikaansa...

Mutta täytyy tosissaan jutella näistä ihan rauhassa. Lähinnä tässä kyselin siksi että omasta mielestäni tuo kokonaan sama nimi kuulostaa oudolta ja haluaisn tietää onko tämän vain oman pääni sisällä oleva asia vai voisiko muista tuntua samalta. Siihen taisinkin saada jo mukavasti vastauksia, kiitokset kaikille niistä. :flower:

Kälyn kanssa juttelin joitain aikoja sitten ja hänellä oli tuolloin toinen etunimiehdotus ja tämän edesmenneen pikkuveljen toinen nimi siihen perään toisena nimenä. Silloin sanoinkin hänelle että tuo on minsuta loistava idea.

 

[vieras]

[
Nyt vaan jäin vähän miettimään kun fb:ssa oli laitettu siis tuo kysymys-viesti ja kumpikin siskoista oli pitänyt sitä loistavana ideana, niin mahdanko kuulostaa tosi töykeältä kun en itse sille oikein lämmennyt. :ashamed:

Lisäksi tiedä jo sisimmässäni ettei äitini tule tuosta tykkäämään.

Tuo on muuten totta että varmaan mummolle voisi olla aika kova paikka että lapsenlapsi on kuolleen lapsen täys kaima. Muistuttaa siis nimellään koko ajan siitä kuolleesta lapsesta joka varmasti on ollut tärkeä mummolle eli ap:n äidille. Varsinkin kun kuolemasta vielä noin vähän aikaa.
Entäs jos keskustelisit sisarustesi ja tulevan vauvan äidin kanssa ja kertoisit rehellisesti oman näkemyksesi ja perustelisit omaa kantaasi kuten täälläkin on perusteltu, myös tuo mummo näkökulma huomioiden. Jospa toiset sisaretkin sitten vähän paremmin ymmärtäisivät tuota nimiasiaa. Mitäs mieltä käly on tuosta nimiasiasta?

Älä nyt hyvä ihminen nosta tästä asiasta tuollaista haloota mitä ylläolevan kirjoittaja esitti!

Minulla on lapset nimetty rakkaiden edesmenneiden läheisten mukaan (siis etunimet) ja kommentit muilta sukulaisilta ovat olleet positiivisia. :heart: [/quote]

Jaa en kyllä mielestäni tarkoittanut että asiasta pitäisi mitään haloota nostaa mutta jos mielipidettä kysytään niin voihan sen oman näkemyksensä perustellusti esille tuoda. Valinta jää sitten tulevan vauvan vanhemmille minkä nimen haluavat antaa.

 

[mie]

Kyllä mun mielestä voi ihan hyvin antaa vaikka saman etunimen, sen sijaan kokonaan identtinen nimi kuullostaa oudolta, enkä itse ikinä antaisi täysin samaa nimeä lapselle kuin jollakin sukulaisella.

 

[Madicken04]

Mielipiteesi voit toki ilmaista, mutta muistathan silti, että asia ei loppupelissä kuitenkaan sinulle kuulu? Veljesi teki kauniisti kun kysyi asiaa teiltä, mutta haluatko todellakin pahoittaa hänen mielensä ja alkaa sanelemaan minkä nimen hän voi antaa omalle lapselleen?

Mun mielipide on, että mikäli haluaa antaa saman nimen, niin ok sillä nimi on kuitenkin loppupelissä vain nimi, eli siihen tottuu.

Juu, toki kysymys on vain mielipiteistä ja jokainenhan itse päättää lapsensa nimen, tätä korostinkin veljelleni vastatessani. En siis missään nimessä halua olla heille sanelemassa mitä nimiä voivat lapselleen antaa. Kun hän kuitenkin näkemyksiä kysyi niin siksi ajattelin kuitenkin kirjoittaa sen oman näkemykseni, vaikka se sittene rosikin siskojen näkemyksistä.

Kyllähän nimeen varmasti tottuu ja jos olisi kyse vaikka pikkuveljestä joka olisi kuollut vauvana tai ihan peinenä joskus reilu 20v sitten niin kokisin tuon varmatsi erilaisena. Nyt kuitenkin on kysymys niin äskettäin tapahtuneesta ja yhä hyvin kipeästä asiasta, miksi voisi vielä mennä vuosia ennen kuin pikkuveljen nimi voisi tuntua "neutraalilta".

 

[en tykkää]

En laittaisi. Minulla on vauvana kuollut veli ja kun saimme mieheni kanssa pojan, minun mummoni ehdotti, että sillehän voisi antaa saman nimen. Minusta se tuntui jotenkin "väärältä". Halusin, että meidän vauva saa olla ihan "oma itsensä", ilman että se nimi muistuttaa jostain toisesta henkilöstä.

 

[vieras]

Niin voihan asian tosiaan esittää niin että tavallaan "pohdiskelet" ääneen sisarustesi kanssa "mitähä mummosta eli siis ap:n äidistä mahtaa tuntua kun vauva on kuolleen enon täyskaima" ilman että tyrkyttää sitä omaa näkemystään.

 

[vieras]

Kylmät väreet tulee.. oon taikauskoinen ja pelkäisin koko ajan lapsen puolesta. Nomen est omen.

 

[Kowalski]

Täyskaima...aika outo ajatus mielestäni.

Osa nimestä sama: kaunis ele.

 

[kh]

Jos se on veljellesi tärkeää niin tottakai suostut siihen!

 

[Madicken04]

Jos se on veljellesi tärkeää niin tottakai suostut siihen!

No tottakai suostun. Enhän edes voisi olla suostumatta!

Mutta silti jos mielipidettäni kysytään niin olen henk.koht sillä kannalla että on kaunis ele ottaa osa nimestä mukaan vauvan nimeen, mutta silti ajatus siitä että koko nimi olisi sama ei tunnu minusta "hyvältä". Ketjun perusteella en taida sitten olla ainoa joka ajattelisi näin.

Toki jos tämän täysin saman nimen valitsevat niin en tule millään lailla sitä vatustamaan tms.

 

[Aamuäree]

Kaikkia nimiä en minäkään laittais.

Mun pojalleni annettiin mun kuolleen veljeni nimi toiseksi nimeksi. Hällä oli siis vain hätäkasteessa annettu yksi nimi.
Aikomus ei ollut ja nimi oli jo valmiiksi mietittynä, mutta laitoksella lasta pidellessäni mä sain 'välähdyksen' että mä haluan sen nimen vielä siihen yhdistää.

Mä en kysynyt äidin ja isän mielipidettä asiaan, mutta ristiäisten jälkeen äiti tuli juttelemaan ja sanoi että oli kaunis ajatus ja että hän salaa toivoikin, että mä niin tekisin.

 

[vieras]

Äidin sisko kuoli ennen äitini syntymää, ja äiti nimettiin toista nimeä myöten samoin kuin tuo kuollut sisko. Se on aina tuntunut jotenkin kummalliselta. Ihan kuin lapset eivät olisi omia persooniaan, vaan olisivat korvattavissa jollain toisella. Vaikea kuvitella, että toimisin samoin, jos oma lapseni kuolisi. Sen ymmärrän, että joku nimistä on sama, mutta ainakaan sisarukselle en antaisi samaa etunimeä. Vai onkohan se nykyään edes mahdollista?

 

[Sama tilanne]

Lapsen isä haluaa nimetä (jos syntyy poika) lapsemme joitain vuosia sitten kuolleen veljensä mukaan. Itse ajattelin sen olevan kaunis ele, en tullut ajatelleeksi että esim. lapsen mummo ei asiasta pitäisi. Kertoisitko, miksi ajattelit että äitinne ei pitäisi ajatuksesta? Tiettävästi lapsen isä ei nimisuunnitelmasta ole kellekään kertonut, kun sovittiin että se paljastetaan vasta ristiäisissä. Mutta pitäisikö tätä nyt sitten kuitenkin miettiä vielä uudelleen, että pahoittaako siitä joku tosiaan mielensä ja tuoko se liian raskaita muistoja mieleen.