Vauvan antaminen hoitoon

[Painostettu]

Minulla on tällainen ongelma: en tule toimeen anopin kanssa (meillä on sellaiset muodollisen jäykät välit, ei mitään puhuttavaa toisillemme). Anoppi yrittää omia meidän 6 kk vauvaa ihan samalla lailla kuin muitakin lastenlapsiaan. Tämän vauvan kohdalla vain on eri tilanne, koska vauvan äiti ei ole hänen tyttärensä.

Anoppi painostaa poikaansa ja mies sitten minua. En muutenkaan ole valmis antamaan noin pientä hoitoon -saati sitten anopille, josta en pidä. Anoppi on kerran hoitanut vauvaa noin 40 minuuttia, kun kovalla pakkasella kävimme miehen kanssa hoitamssa asioita. Sekin oli mieheni järkkäämä juttu, mutta en jaksanut ryhtyä asiasta "rettelöimään". Anoppi on kyllä luotettava ja turvallinen hoitaja, eli siitä ei ole kysymys.

En pidä siitä, että minua painostetaan antamaan vauva hoitoon. Mieheni ei käsitä, miksi en voi antaa vauvaa hänen mukaansa anoppilaan puoleksi päiväksi. No siksi, että ikävöisin vauvaa kamalasti ja varsinkin siksi, että vauva ei ole tottunut olemaan erossa minusta tuollaisia aikoja. Muutenkaan mielestäni näin pienen ei kuulu olla esim. 6 h mummolassa ilman vanhempia, ellei ole joku pakkotilanne. Huom. en sano tätä arvostellakseni muiden tapoja, vaan kerron miltä itsestäni tuntuu. Omat vanhempani ovat pari kertaa katsoneet vauvaa noin tunnin verran eli hekään eivät pitempään vielä tässä vaiheessa. Minä tässä vasta pikkuhiljaa harjoittelen erossa oloa vauvasta...

Kuvion kruunasi se, kun mieheni lähtiessä työmatkalle anoppi toivoi vauvan olevan oikein hankala jotta minä väsyisin ja joutuisin pyytämään hänet apuun. Sillä hetkellä päätin että en pyydä anopin apua kuin vihoviimeisessä hädässä.

 

[-]

Minulla on vähän sama tilanne oman äitini kanssa. Kinuaa hoitoon koko ajan ja on tunkemassa meille hoitamaan. Ihanaa tietysti, että on avulias. Mutta kun minä en luota häneen. Hän on niin innokas ja kohelo, että en tiedä mitä kaikkea keksisi... Nojoo, varmaan se hyvin menisi, mutta en halua vielä. Ja minua ei kukaan voi painostaa.

Kyllä sen vanhemmat itse tietää kun lapsi on valmis muiden hoitoon, turha kenenkään painostaa. Itse olen voinut vedota imetykseen onneksi vielä. Lapsi on pian vuoden vanha.

 

[mnmnmn]

Vaikutatte molemmat, niin anoppi kuin sinäkin harvinaisen vaikeilta ihmisiltä.
Sinä olet naurettava, kun tieten tahtoen pilaat lapsenlapsen ja isovanhemman välit, ja anoppi on idiootti, kun ei osaa arvostaa sinua ja toivomalla toivoo vaikeuksia.

 

[...]

Mä ymmärrän sua täysin!!!!! Ihanaa, että jollain on vihdoinkin sama tilanne, kun aina saan vaan huudot että pitäs olla "kiitollinen" anopin avusta. Mistä "avusta" kysyn minä??!

 

[viisaus]

Lapsi on sinun. Ei anoppisi. Pidä kannastasi tiukasti kiinni, ja jos haluat selittää anopillesi, kerro hänelle että et tunne tarvetta etkä halua jättää niin pientä lasta eroon sinusta. Älä alistu painostukseen, tee kuten olet itse ajatellut.

Jos kuitenkin tarvitset lastenhoitoapua ja anoppisi noin mielellään ja hyvästi lastasi hoitaa, älä anna etäisten väliesi vaikuttaa siihen että yrität viime hetkeen saakka löytää muun hoitajan. Siinä tilanteessa neuvoisin suostumaan anopin hoitoon. Hän on kuitenkin lapsesi isoäiti.

Ja jotta välit mieheesi pysyvät hyvänä, kerro hänelle selkeästi, että et raski vielä jättää noin pientä eroon sinusta. Kerro että ikävä on vain liian suuri, että tahdot olla lapsesi luona aina kuin vain mahdollista.