Vauvan hylkäämiskokemus

[Kotiäiti Narniasta]

Eli kun sanotaan, että jos vauvan antaa vain itkeä eikä sen itkuun vastata ja mennä vauvan luokse niin se saa hylkäämiskokemuksen.

Elikkä.... Kuinkahan monta hylkäämiskokemusta sitten aiheuttaa vauvalle jotain? Ja mitä ne seuraukset on?

En itse ole moiseen syyllistynyt, mutta valitettavasti täytyy todeta että äidistäni en voi sanoa samaa. Hänellä siis nyt yläasteikäisiä ja muistan, että he saivat itkeä joskus pitkään. Yleensä se tapahtui niin, että äiti meni kauppaan ja vauva jäi autoon ja heräsi siellä itkemään. :'(

 

[Timppa]

Tuskin montaa ihmistä löytyy kuka ei olisi IKINÄ jonkin aikaa itkenyt yksikseen.Eli tokko tuosta hirveästi haittaa on.Tuohan oli tapan avielä joitakin vuosia sitten ja jossain päin maailmaa tapana edelleenkin.

 

[Kotiäiti Narniasta]

Tuskin montaa ihmistä löytyy kuka ei olisi IKINÄ jonkin aikaa itkenyt yksikseen.Eli tokko tuosta hirveästi haittaa on.Tuohan oli tapan avielä joitakin vuosia sitten ja jossain päin maailmaa tapana edelleenkin.

No kyllä minäkin sen käsitän, että aika moni on joutunut joskus itkemään jonkunaikaa.

Mutta entäs jos niitä kertoja on useita ja joutuu pitkään itkemään. Käsittääkseni vauva aikansa itkettyään menee johonkin "tilaan". Lakkaa siis itkemästä, mutta ei todellakaan ole oikeasti rauhoittunut, mutta jotenkin sulkeutuu.

 

[Kiin]

Eiköhän niitä traumoja tule vasta, kun tuollasta tapahtuu järjestelmällisesti ja kiintymyssuhteessa muutenkin häikkää.

 

[juu]

Tuskin montaa ihmistä löytyy kuka ei olisi IKINÄ jonkin aikaa itkenyt yksikseen.Eli tokko tuosta hirveästi haittaa on.Tuohan oli tapan avielä joitakin vuosia sitten ja jossain päin maailmaa tapana edelleenkin.

No kyllä minäkin sen käsitän, että aika moni on joutunut joskus itkemään jonkunaikaa.

Mutta entäs jos niitä kertoja on useita ja joutuu pitkään itkemään. Käsittääkseni vauva aikansa itkettyään menee johonkin "tilaan". Lakkaa siis itkemästä, mutta ei todellakaan ole oikeasti rauhoittunut, mutta jotenkin sulkeutuu.

Jep, ja psykiatreille riittää töitä.

 

[Ärrimurri]

En tiedä, mutta musta sun on turha murehtia tuommoisia nyt kun et asialle enää mitään voi :hug:

 

[vieras]

Monta hylkäämistä kokeneet vauvat ovat hiljaisia, flegmaattisia ja huonosti vuorovaikutuksessa. Siitähän siinä on kyse; vauva saa kokemuksen, ettei hänen tarpeeseensa ole vastattu eikä viestiin vastattu.

Sen sijaan luulisin, että yksittäisiä kokemuksia pidemmistä itkuista on lähes kaikilla vauvoilla.

 

[noh]

Jos on isompiakin lapsia niin väkisinkin vauva välillä joutuu odottamaan ja ehkä itkemään.

 

[Aaban]

Perusturvallisuuden kehitykseenhän se vaikuttaa. Vauva huomaa, että hänen tarpeisiinsa ei vastata ja lakkaa viimein itkemästä.

 

[Kotiäiti Narniasta]

Siis pohdin tätä koska nyt kasille menevä veljeni on aina ollut vähän.... erilainen. Tiedän,e ttä hän siis ainakin on itkenyt eräitä kertoja.

Oli jo pienenä sellainen, että joku muu lapsi olisi huutantu ja itkenyt niin tämä meni mytyksi lattialle ja oli ihan hiljaa pitkiä aikoja. Ei mikään auttanut. Velttona pysyi eikä reagoinut mihinkään mitenkään. Ei vaikka yritti puhua, lahjoa, nauratta.. mitä tahansa niin ei.

Myöhemmin muut ne pienemmät lapset sanoi, että "Nyt se meni taas liikkumattomaks". Eli teki hyvin pitkään sitä, että jos suuttui/loukkaantui tms. niin meni liikkumattomaksi ja puhumattomaksi. Ja oikeasti se oli outoa. Itse olin silloin yläasteella ja pidin sitä erikoisena tapana pikkulapsen käyttäytyä. Sulki siis täysin muun maailman ulkopuolelle. Jos meidän nyt 5v tekisi niin niin olisin todella hädissäni.

Nyt poika siis kasille menossa ja on edelleen sulkeutunut ja tosi hiljainen.

 

[Kotiäiti Narniasta]

Jos on isompiakin lapsia niin väkisinkin vauva välillä joutuu odottamaan ja ehkä itkemään.

Se on eri asia kuin jättää vauva kaupareissun ajaksi autoon eikä äiti edes tiedä että itkeekö vauva ja miten pitkään.

 

[lentää]

Mielestäni vauvalla jää muodotumatta tunne perusturvallisuudesta ja itsetunto ei kehity normaalisti(ei koe olevansa riittävän hyvä tullakseen lohdutetuksi), jos vauvaa kaltoinkohdellaan toistuvasti eikä vauvan hätään vastata. Normaalilla hoidolla tällaista tuskin pääsee tapahtumaan vaan siihen tarvitaan jo aikamoista välinpitämättömyyttä.

 

[Kotiäiti Narniasta]

En tiedä, mutta musta sun on turha murehtia tuommoisia nyt kun et asialle enää mitään voi :hug:

No en minä sitä murehdi, pohdin lähinnä vain. Ja ihan sen takia kun tuo kysinen poika käy nykyisin jossain koulupsykologilla juttelemassa kun on vähän outolintu ja sulkeutunut.

 

[Vieras]

Jos lapsen pystyy jättämään autoon huutamaan niin varmasti myös arjessa muutenkin on vastaavia kokemuksia riittänyt.

 

[Kotiäiti Narniasta]

Jos lapsen pystyy jättämään autoon huutamaan niin varmasti myös arjessa muutenkin on vastaavia kokemuksia riittänyt.

Aloin ekan kerran miettiä asiaa, kun esikoiseni oli vauva. Sillon minä kävin äitini kanssa aika usein kaupoilla pyörimässä ja aina hänen mielestään jos vauva nukkui niin se ois pitänyt jättää autoon. En ikinä jättänyt ja sanoin äidilleni, että sehän voi alkaa itkeä siellä. Äitini totesi vain, että mitä se sitten muka haittaa jos vähän itkee.

 

[Sabira]

En tiedä, mutta musta sun on turha murehtia tuommoisia nyt kun et asialle enää mitään voi :hug:

No en minä sitä murehdi, pohdin lähinnä vain. Ja ihan sen takia kun tuo kysinen poika käy nykyisin jossain koulupsykologilla juttelemassa kun on vähän outolintu ja sulkeutunut.

No toivotaan, että se poika sais sieltä apua..! Sehän on hyvä juttu, että hänellä on paikka minne mennä juttelemaan.

 

[Timppa]

No kyllä minäkin sen käsitän, että aika moni on joutunut joskus itkemään jonkunaikaa.

Mutta entäs jos niitä kertoja on useita ja joutuu pitkään itkemään. Käsittääkseni vauva aikansa itkettyään menee johonkin "tilaan". Lakkaa siis itkemästä, mutta ei todellakaan ole oikeasti rauhoittunut, mutta jotenkin sulkeutuu.

Tuo pitää varmasti paikkansa mutta onkohan tuosta tehty mitään tutkimusta?Vaikeahan tuollaista nyyttiä ja sen kokemuksia on tutkia.

 

[Aaban]

No kyllä minäkin sen käsitän, että aika moni on joutunut joskus itkemään jonkunaikaa.

Mutta entäs jos niitä kertoja on useita ja joutuu pitkään itkemään. Käsittääkseni vauva aikansa itkettyään menee johonkin "tilaan". Lakkaa siis itkemästä, mutta ei todellakaan ole oikeasti rauhoittunut, mutta jotenkin sulkeutuu.

Tuo pitää varmasti paikkansa mutta onkohan tuosta tehty mitään tutkimusta?Vaikeahan tuollaista nyyttiä ja sen kokemuksia on tutkia.

Kyllä se on ihan yleisesti tunnettu asia

 

[Ärrimurri]

Jos lapsen pystyy jättämään autoon huutamaan niin varmasti myös arjessa muutenkin on vastaavia kokemuksia riittänyt.

Aloin ekan kerran miettiä asiaa, kun esikoiseni oli vauva. Sillon minä kävin äitini kanssa aika usein kaupoilla pyörimässä ja aina hänen mielestään jos vauva nukkui niin se ois pitänyt jättää autoon. En ikinä jättänyt ja sanoin äidilleni, että sehän voi alkaa itkeä siellä. Äitini totesi vain, että mitä se sitten muka haittaa jos vähän itkee.

Kuulostaa kyllä tosi ikävälle :'( mutta toivottavasti psykologi osaisi auttaa

 

[Kotiäiti Narniasta]

No kyllä minäkin sen käsitän, että aika moni on joutunut joskus itkemään jonkunaikaa.

Mutta entäs jos niitä kertoja on useita ja joutuu pitkään itkemään. Käsittääkseni vauva aikansa itkettyään menee johonkin "tilaan". Lakkaa siis itkemästä, mutta ei todellakaan ole oikeasti rauhoittunut, mutta jotenkin sulkeutuu.

Tuo pitää varmasti paikkansa mutta onkohan tuosta tehty mitään tutkimusta?Vaikeahan tuollaista nyyttiä ja sen kokemuksia on tutkia.

Kyllä tämä käsittääkseni on ihan faktaa eikä vain mitään päätelmää tms. Olen tästä joskus lukenutkin jostain jonkun verran, mutta silloin en osannut ajatella tuota veljeäni vielä. Mutta nyttemmin olen miettinyt asiaa ja pohtinut sitä millainen tuo veljeni on aina ollut.

 

[Timppa]

Kyllä se on ihan yleisesti tunnettu asia

Niin varmasti onkin ja jostain varmaan löytyy jotain tutkimuksia aiheesta?Äläkä nyt käsitä väärin:en kannata itkettämistä vaan olen ihan uteliaisuuttani kiinnostunut aiheesta koska (muistaakseni) lehdessä oli juttu että Ranskassa on juuri tääläinen tapa odella yleinen.

 

[Kotiäiti Narniasta]

Jos lapsen pystyy jättämään autoon huutamaan niin varmasti myös arjessa muutenkin on vastaavia kokemuksia riittänyt.

Aloin ekan kerran miettiä asiaa, kun esikoiseni oli vauva. Sillon minä kävin äitini kanssa aika usein kaupoilla pyörimässä ja aina hänen mielestään jos vauva nukkui niin se ois pitänyt jättää autoon. En ikinä jättänyt ja sanoin äidilleni, että sehän voi alkaa itkeä siellä. Äitini totesi vain, että mitä se sitten muka haittaa jos vähän itkee.

Kuulostaa kyllä tosi ikävälle :'( mutta toivottavasti psykologi osaisi auttaa

Minua ärsyttää myös se, että äitini joka tilanteessa kuuluttaa sitä miten hänellä on niin paljon lapsia ja niin paljon kokemusta, että minun ei tarvitse häntä muistutella ja neuvoa mistään. Todellisuudessa en jättäisi vauvaani hänen hoitoonsa, kun en voisi olla varma, että vastaisiko hän vauvani viesteihin. Minä tosin täysimetän joten en jättäisi vauvaani kenellekään hoitoon nyt.

Ärsyttää senkin takia, kun itse tiedän että en ole huono äiti ja jopa monella tapaa mielestäni parempikin äiti (pahalta tuntuu sanoa) mutta minä elän kyllä paljon enemmän lasteni ehdoilla kuin äitini. Äidilleni on aina ollut tärkeää se, että pitää päästä menemään paljon itsekseen vaikka vauvat on pieniä.

 

[Aaban]

Kyllä se on ihan yleisesti tunnettu asia

Niin varmasti onkin ja jostain varmaan löytyy jotain tutkimuksia aiheesta?Äläkä nyt käsitä väärin:en kannata itkettämistä vaan olen ihan uteliaisuuttani kiinnostunut aiheesta koska (muistaakseni) lehdessä oli juttu että Ranskassa on juuri tääläinen tapa odella yleinen.

Löytyy varmasti. Tuota vauvan turvallisuuden tunteen kehittymistä on tutkittu paljonkin ja kehityspsykologiassa käsitelty. Ihan googlettamalla löytyy aiheesta paljon tietoa.