U
unikekkonen
Vieras
Elikkästä, meillä on 3kk vauva joka on tähän mennessä nukkunut todella hyvin. Yöunet olleet n. kello 23-09 jonka aikana syönyt rintaa ja nukkunut mieheni ja minun välissä perhepedissä. Ei ole tarvinnut nousta ylös yön aikana eikä juuri heräilläkään, vauva on itse hakeutunut rinnalle ja syönyt ja herännyt aamulla hyväntuulisena nauramaan. Itsekin olemme olleet virkeitä.
Kaksi viikkoa sitten koko rytmi muuttui. Jouduimme heräämään aikaisin miehen aikataulumuutoksen vuoksi ja tämä varmastikin vaikuttanut myös vauvaan. Mutta jos olemme heränneet seitsemän aikaan, vauva onkin herättänyt meidät jo neljän aikaan aamusta. Lähinnä potkien ja kiukutellen, ei niinkään itkien. Kun jompi kumpi meistä on tähän herännyt, hän vaan katselee meitä ja olisi kovasti valmis juttelemaan ja leikkimäänkin. Nyt viimeisen viikon aikana rinta ei ole kelvannutkaan kun sitä hänelle tarjoan hänen potkiessa ja kääntyillessä (ollut aikaisemmin merkki heräämisestä nälkään). Kääntyy pois rinnalta ja saattaa alkaa kovastikin itkemään. Söisi vain pullosta, jonka jälkeen saattaisi jäädä taas katselemaan ympärilleen eikä välttämättä saa helpostikaan nukahtamaan. Tämäkö on ihmetyttänyt. Liekö hampaiden aiheuttamaa vai motorisen kehityksen? (Vauva kuolaa kovin ja neuvolastakin sanoivat että ei ihme jos alkaisi jo hampaat ilmoittelemaan tulosta, ikenet on turvonneet ja kolme bodya päivässä menee kun kuolaa rinnukset märiksi). Onko teillä tämmöisestä rytmimuutoksesta kokemusta, ja ennenkaikkea miten tän kanssa kannattaa toimia? Alkaa nimittäin univaje kasaantua kun unta tulee vain 3 tuntia yössä....
Ja sitten kysymys perhepedistäkin. Missä iässä ja ennenkaikkea miten kannattaa alkaa vauvaa opettamaan pois perhepedistä? Tähän mennessä nukkuminen on mennyt mainiosti vaikka vauva onkin välissämme, mutta nyt alkaa tuntumaan siltä että hänen potkiminen ja riuhtominen ja ääntelyt alkaa häiritsemään unta. Potkii peittoa pois ja mätkii menemään. Tuntuu että liiankin helposti saatamme näihin sitten reagoida. Ongelma vaan on sellainen ettei vauva todellakaan viihdy omassa sängyssään. Jos käy (todellinen) tuuri, hän nukkuu tunnin putkeen ja herää sitten itkien. Emme siirtele häntä esim. sylistä sänkyyn, joten kyse ei ole siitä että hän heräisi pelästyen että missä onkaan. Olisi ihan kiva että oppisi omaan sänkyyn, hieman kärsii aviollinen elämäkin vauvan keskellämme koisailusta. Kuinka ihmeessä saamme hänet opetettua sänkyynsä? Kun hän herää itkien, ei hän tasaannu ellei häntä nosta pois sängystä. Ja kun hänet laskee sinne takaisin hänen rauhoituttuaan, hän aloittaa itkun uudestaan ja tekee sitä niin kauan kunnes laskemme hänet taas väliimme ja rintaani kiinni...
Perhepetinukkumisen aloitimme heti vauvan ollessa vastasyntynyt, hän syntyi sektiolla ja parantumiseni kesti todella kauan komplikaatioidenkin takia. Oli helpompaa imettää vauvaa makuulta, kuin yrittää kammeta sängystä häntä nostelemaan ja kantelemaan. Kuitenkin hänellä on koko ajan ollut rintaraivareita, itkenyt ja venkoillut rinnalla. Ja nyt on tullut uutena myös tää rinnan hylkiminen. Hän on aina saanut sekä rintaa (aina ensin) ja sitten korviketta, koska on todella kova syömään eikä maitoni ole riittänyt vaikka olen kaikki neuvot ja vinkit kuunnellut. Yöt on todellakin mennyt sitten (onneksi) täysimetyksessä.
Kaikki neuvot ovat totellakin tervetulleet.
Kaksi viikkoa sitten koko rytmi muuttui. Jouduimme heräämään aikaisin miehen aikataulumuutoksen vuoksi ja tämä varmastikin vaikuttanut myös vauvaan. Mutta jos olemme heränneet seitsemän aikaan, vauva onkin herättänyt meidät jo neljän aikaan aamusta. Lähinnä potkien ja kiukutellen, ei niinkään itkien. Kun jompi kumpi meistä on tähän herännyt, hän vaan katselee meitä ja olisi kovasti valmis juttelemaan ja leikkimäänkin. Nyt viimeisen viikon aikana rinta ei ole kelvannutkaan kun sitä hänelle tarjoan hänen potkiessa ja kääntyillessä (ollut aikaisemmin merkki heräämisestä nälkään). Kääntyy pois rinnalta ja saattaa alkaa kovastikin itkemään. Söisi vain pullosta, jonka jälkeen saattaisi jäädä taas katselemaan ympärilleen eikä välttämättä saa helpostikaan nukahtamaan. Tämäkö on ihmetyttänyt. Liekö hampaiden aiheuttamaa vai motorisen kehityksen? (Vauva kuolaa kovin ja neuvolastakin sanoivat että ei ihme jos alkaisi jo hampaat ilmoittelemaan tulosta, ikenet on turvonneet ja kolme bodya päivässä menee kun kuolaa rinnukset märiksi). Onko teillä tämmöisestä rytmimuutoksesta kokemusta, ja ennenkaikkea miten tän kanssa kannattaa toimia? Alkaa nimittäin univaje kasaantua kun unta tulee vain 3 tuntia yössä....
Ja sitten kysymys perhepedistäkin. Missä iässä ja ennenkaikkea miten kannattaa alkaa vauvaa opettamaan pois perhepedistä? Tähän mennessä nukkuminen on mennyt mainiosti vaikka vauva onkin välissämme, mutta nyt alkaa tuntumaan siltä että hänen potkiminen ja riuhtominen ja ääntelyt alkaa häiritsemään unta. Potkii peittoa pois ja mätkii menemään. Tuntuu että liiankin helposti saatamme näihin sitten reagoida. Ongelma vaan on sellainen ettei vauva todellakaan viihdy omassa sängyssään. Jos käy (todellinen) tuuri, hän nukkuu tunnin putkeen ja herää sitten itkien. Emme siirtele häntä esim. sylistä sänkyyn, joten kyse ei ole siitä että hän heräisi pelästyen että missä onkaan. Olisi ihan kiva että oppisi omaan sänkyyn, hieman kärsii aviollinen elämäkin vauvan keskellämme koisailusta. Kuinka ihmeessä saamme hänet opetettua sänkyynsä? Kun hän herää itkien, ei hän tasaannu ellei häntä nosta pois sängystä. Ja kun hänet laskee sinne takaisin hänen rauhoituttuaan, hän aloittaa itkun uudestaan ja tekee sitä niin kauan kunnes laskemme hänet taas väliimme ja rintaani kiinni...
Perhepetinukkumisen aloitimme heti vauvan ollessa vastasyntynyt, hän syntyi sektiolla ja parantumiseni kesti todella kauan komplikaatioidenkin takia. Oli helpompaa imettää vauvaa makuulta, kuin yrittää kammeta sängystä häntä nostelemaan ja kantelemaan. Kuitenkin hänellä on koko ajan ollut rintaraivareita, itkenyt ja venkoillut rinnalla. Ja nyt on tullut uutena myös tää rinnan hylkiminen. Hän on aina saanut sekä rintaa (aina ensin) ja sitten korviketta, koska on todella kova syömään eikä maitoni ole riittänyt vaikka olen kaikki neuvot ja vinkit kuunnellut. Yöt on todellakin mennyt sitten (onneksi) täysimetyksessä.
Kaikki neuvot ovat totellakin tervetulleet.