Vauvan omaan sänkyyn nukuttaminen/unikoulu..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pikku unikoululainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pikku unikoululainen

Vieras
Kyse on reilu 6 kuukautisesta vauvasta, jonka yöunille nukuttaminen on ollut jo muutamia kuukausia erittäin vaikeaa. Vauva on aina nukahtanut syliin tissille, tai viereen tissille. Nukahtamisesta on kuitenkin tullut tosi vaikeaa, ja vauva taistelee viimeiseen asti nukahtamista vastaan, ja yleensä aina herää kun yritän irrottautua ja siirtää sänkyyn nukkumaan. Vauvasta on tullut myös todella herkkäuninen, ja jos olen saanut vauvan nukkumaan ennen minua, niin taatusti herää kun tulen itse nukkumaan. Nukutus ebisodit kestävät yleensä monta tuntia.

No päätin sitten että, nyt loppu, ja siirsin vauvan oman sängyn toiseen huoneeseen, ja aloin nukuttaa suoraan omaan sänkyyn. Ensimmäinen ilta sujuikin "hyvin" vauva huusi puolitoista tuntia, ja lopulta nukahti. Silittelin sen koko ajan vauvan selkää, ja hyräilin rauhoittavasti. Seuraavana päivänä vauva oli vähän nuhainen, ja kurkku vaikutti kipeältä, mutta päätin kuitenkin illalla nukuttaa taas omaan sänkyyn. Tuntui että vauva alkoi nopeammin yrittää unta, mutta ei kuitenkaan pystynyt nukahtamaan, ja taas alkoi surkea itku. Kun vauva oli itkenyt tunnin, ja vauvan ääni oli muuttunut ihan keheäksi (varmaan johtui kurkku kivusta), minulla ei ollut sydäntä enää huudattaa vauvaa, vaan otin sen syliin, ja sai nukahtaa tissille.

Teinkö mielestänne oikein? Olikohan sillä vaikutusta nukahtamiseen, että vauva oli vähän kipeä? Toisaalta harmittaa että nyt joutuu aloittamaan taas alusta, mutta toisaalta mietin että ei kai vauva saa tuosta traumoja, kun joutuu itkemään sängyssä? Olisiko minun pitänyt nostaa vauva välillä syliin, kun tuntui että ei rauhotu sänkyyn. Miten muilla on mennyt? Kuinka nopesti on vauva rauhoittunut sänkyyn, vai onko itkeskellyt viikkoja? Onko vinkkejä, että miten tästä eteenpäin? Kaipaisin todella rauhallisempia iltoja..
 
Helpottaisko tota nukahtamista, että panisit vauvan nukkumaan hieman myöhemmin? Lapsenhan unentarve voi olla vain vähentynyt, jolloin lapsi ei enää helposti nukahda samaan aikaan kuin ennen. Aika pieni vauva on vielä unikouluun.
 
Vauva on selvästi väsynyt silloin kun olen laittamassa nukkumaan, koska tissille meinasi nukahtaa. Niin en sitten tiedä onko liian pieni vielä.. Yösyöttöjä ei kuitenkaan ole vielä tarkoitus lopettaa.
 
Niin ajattelinkin antaa toipua flunssasta ensin ennenkuin kokeilen uudestaan. Näiden lovottomien iltojen takia rutmi ei ole enää niin säännöllinen mutta vauva menee nukkumaan noi puol 9- 10. Mietityttää vain se että, eihän se voi olla vauvalla pahasta jos joutuu itkemään yli tunnin ennen kuin osaa nukahtaa?
 
No musta ei ole liian pieni siihen "unikouluun" että osais nukahtaa yksin. se on sitte eri asia millo lopettaa yösyötöt ja kouluttaa siihen. Puuttumatta muuhun (siis samaa mieltä, älä aloita kipeänä), niin muista että kun aloitat sitten ton nukahtamishomman niin älä hankaa asiaa edestakas. Lapselle on paljon raaempaa olla antamatta tissiä ja sitten yks ilta antaakin ja taas seuraavana ei jne. Lapselle on tosi hämmentävää huutaa ensin tuntitolkulla "turhaa" ja olla ihmeissään miks äiti ei maitoa heti anna. Jos päätät että optellaan nukahdus ilman rintaa niin sitten et sitä anna vaikka huutais miten ääni käheänä.
 
Ja ei, lapsi ei siitä kärsi jos kuitenki olet lähellä, annat syliä tai hellyyttä etkä huudata ns yksin. Silitä ja lopeta aina kun rauhoittuu (älä anna nukahtaa myöskään silitykseen tai syliin) ja jos huuto on ihan mahdoton nii ota syliin ja sitten heti ku rauhoittuu niin takas sänkyyn ja se nii monesti ku tarvii. Mut älä nukuta siihen syliin. Alkuun tarvii x kertoja ja ne vähenee aika nopeasti. Näin lapsi tietää että kaikki on ok, turvallista jne mutta oppii rauhoittumaan itsekseen.
Näin kolmen lapsen kokemuksella..
 
Sitä eilen mietinkin että nyt meni kaikki huudatukset turhaan, koska lopulta vauva pääsi tissille. Mutta uskon että tein oikein koska, vauva vaikuttaa selkeästi kipeältä, on tänään yskinyt paljon ja on selvästi kröhäinen.

Siihen kaipaisin vielä neuvoja, että teenkö oikein että en nosta sängystä välillä vaikka itkisiki kovaa ? Kun siinä tassutus menetelmässähän vauva nostetaan syliin jos itku muuttuu hysteeriseksi. Mutta sitä on vaikea erottaa milloin itku on sitten niin hysteeristä että ottaisi syliin. Tuntuu että sitten pitäisi olla kokoajan syliin nostamassa.. Minusta itku ei kyllä vaikuta hysteeriseltä, vaikka itkeekin kovasti ja ääni on surkea. Voiko vauva edes tuntea turvattomuutta, jos olen kokoajan vieressä, ja silittelen selästä?
 
Sanelmasuu: Eli nostan vauvan aina syliin kun itku kovenee, ja lasken takaisin kun rauhottuu? Ensimmäisenä iltana silittelin kyllä ihan nukahtamiseen asti, koska itku koveni heti jos lopetin.

Onko muilla antaa vielä vinkkejä? Haluisin tehdä tämän kyllä mahdollisimman helpoksi vauvalle, mutta tuntuu että ilman itkuja siitä ei silti selviä..
 
Miten olis jos antaisit vauvan olla vauva? Antaisitko esim. 3 vuotiaan huutaa ja itkeä hädissään sängyssä ilman että lohdutat? tuskin!

Olen samaa mieltä. Järkyttävää lukea miten jotkut antaa vauvan itkeä tuolla tavoin. Ei vauva turhaan itke.

Meillä kaksi lasta ovat nukahtaneet aina tissille viereen vielä yli 1-vuotiaana. Siinäpä ovat nukahtaneet. Vauvoja he ovat olleet. Kyllä he nyt 3 ja 5 vuotiaana nukkuvat yönsä hyvin, edelleen samassa huoneessa meidän vanhempien kanssa. Tissittely loppui molemmilla 1,5v iässä jolloin nukahtaminen oli jo helpompaa.
 
mun mielest liian pieni unikouluun. kuulostaa tutulta. meillä vauva kanssa nukahti tissille ja sieltä saitodellakin hiipiä pois. jossain vaiheessa huuteli monta kertaa viel perään. en koskaan kerennyt aloittaan mitään unikouluja (jotka mielestäni ovat aika perseestä) kun vauva päätti eräänä yönä lopettaa rinnalla olemisen, ikää oli 9kk. eikä koskaan siihen palannut. lapsi on nyt 2v ja edelleen nukahtaa mun viereen 5-10minuutissa ja nostan omaan sänkyyn siitä. kun nostan lapsen omaan sänkyyn kuiskaan hiljaa et äiti nostaa sut omaan sänkyyn. nykyään kömpii sinne itse nukahdettuaan kun kysyn et menetkö omaan sänkyyn. samoin hänet voi siirtää autosta sänkyyn tai vaunuihin eikä uni häiriinny.
 
Onko se sitten niin että vauva saa traumoja itkusta? Jos en kuitenkaan jätä vauvaa hetkeksikään yksin itkemään. Niin ei se vauva varmasti turhaan itke, vaan uskoisin että itkee sitä muutosta kun ei saa enää nukahtaakaan tisille.. Mutta onko se vaarallista? Järkkyykö vauvan turvallisuuden tunne? En todellakaan halua aiheuttaa vauvalleni mitään traumoja, mutta koen tuon joka iltaisen moneksi tunniksi venyvän tissillä roikkumisen väsyttäväksi. Mutta kai olen sitten vain itsekäs..
 
[QUOTE="vieras";27482727]Vauva voi oppia että turha itkeä kun hänen viestiinsä/hätäänsä ei vastata. Se on huolestuttavaa.[/QUOTE]

Ja höpönlöpön, uusimpien tutkimusten mukaan jopa huudatusunikoulu on vauvalle turvallinen.

Itse en tosin raskisi sitä pitää ja meillä pidettiinkiin tassuttelu-unikoulu kun lapsi oli 6kk. Lopetettiin samalla yöimetykset, kun lapsi söi päivällä täydet ateriat ja käytti mua öisin tuttina.

Iskä piti unikoulun, kertaakaan ei jätetty yksin huutamaan vaan aina oli läsnä. Jos huuto kovenee hysteeriseksi (tapahtui ehkä kerran ensimmäisenä yönä), otti hetkeksi syliin, muutoin oli sängyn vieressä ja piti kättä vauvan päällä. Kaksi iltaa huusi, eka iltana 1,5h, toka iltana 45min ja kolmantena iltana nukahti 109 minuutin itkun jälkeen. Parina eka yönä heräsi kerran, tassuteltiin uneen ja kolmantena yönä nukkui jo yhdellä tutinlaitolla.

Tsemppiä ap:lle! Ja lapsellekin mukava kun oppii nukahtamaan ilman sitä tissiä; ei ole niin riippuvainen äidistä. Mulla ainakin olis pää hajonnut jos olis pitänyt vuos-puoltoista olla joka ilta kotona tissin kanssa, että lapsi vaan saadaan uneen... :)
 
[QUOTE="vieras";27482765]Ja höpönlöpön, uusimpien tutkimusten mukaan jopa huudatusunikoulu on vauvalle turvallinen.

Itse en tosin raskisi sitä pitää ja meillä pidettiinkiin tassuttelu-unikoulu kun lapsi oli 6kk. Lopetettiin samalla yöimetykset, kun lapsi söi päivällä täydet ateriat ja käytti mua öisin tuttina.

Iskä piti unikoulun, kertaakaan ei jätetty yksin huutamaan vaan aina oli läsnä. Jos huuto kovenee hysteeriseksi (tapahtui ehkä kerran ensimmäisenä yönä), otti hetkeksi syliin, muutoin oli sängyn vieressä ja piti kättä vauvan päällä. Kaksi iltaa huusi, eka iltana 1,5h, toka iltana 45min ja kolmantena iltana nukahti 109 minuutin itkun jälkeen. Parina eka yönä heräsi kerran, tassuteltiin uneen ja kolmantena yönä nukkui jo yhdellä tutinlaitolla.

Tsemppiä ap:lle! Ja lapsellekin mukava kun oppii nukahtamaan ilman sitä tissiä; ei ole niin riippuvainen äidistä. Mulla ainakin olis pää hajonnut jos olis pitänyt vuos-puoltoista olla joka ilta kotona tissin kanssa, että lapsi vaan saadaan uneen... :)[/QUOTE]

Korjaan: 109 minuutin-> 10 minuutin :)
 
anna palaa! Ite toteutin unikoulun puolivuotiaalle (joo ampukaa vaan) ja vieläpä ferberin malliin, menin tietyin väliajoin huudon alettua silittelemään ja pidensin aina aikaa. (tassuttelu ei todellakaan ois toiminu meillä)..Lapsi huusi aika lujastikin välillä, mutta tajusin ettei se traumatisoitunu ainakaan pahasti, kun herätessään hymyili sängystään :) . Alotin unikoulun päiväunista, ja ekan yön nukkukin sit jo täysin..
 
Kukin tyylillään, mutta itse en stressaisi vielä. Mulla on kaks tissitakiaista, jotka on nukahtanu tissille ja nukkunu vieressä... Toinen oppi siitä pois joskus 8kk ikäisenä, yhden illan pienillä käninöillä. Toinen vasta reilun vuoden iässä, aiemmin yritin, mutta kun toinen huusi kauhistuneella ilmeellä kun ei päässyt viereen niin luovutin... Tää toinen oli siis tosi kova vierastamaan ja ihan hirveästi muutenkin mun perään, paljon enemmän kuin ensimmäinen. Sit vähän päälle 1v homma meni ihan nätisti kun herra oli itse valmis. Hetken ne vaan on pieniä :)
 

Yhteistyössä