A
aivan loppu
Vieras
Auttakaa hyvät naiset. Usko omaan kykyyn äitinä on täysin mennyt, en osaa hoitaa tuota pientä jotenkin oikein, koska yöt ovat jatkuvaa heräämistä. Voimat aivan äärirajoilla enkä osaa iloita lapsesta tai tästä vauva-ajasta yhtään.
Vauva siis reilu 3 kuukautta ja herättää öisin jopa puolen tunnin välein. Aina ei tosiaan ole nälkä, mutta jos annan kitistä pedissä, niin ei kyllä itsekseen rauhoitu; tissille on päästävä, vaikka vaan se nänni suuhun.
Viime yö meni esim. näin: iltapuuhat klo 19, nukahti 19.30, herää 23.00 ja vaatii ruokaa ja leikkiä (en todellakaan leiki, vältän katsetta, en puhu ja hoidan pimeässä hoidot), silti jokeltee ja vaatii huomiota, rauhoittuu vasta klo 01.00, nukkuu 02.00, vaatii ruokaa, ei asetu petiin, nukahtaa noin 02.30, herää 03.00, sama ruljanssi, havahtuu täysin hereille 04.00, jonka jälkeen otan viereeni nukkumaan ja kitisee siinä noin puolitoista tuntia, kun mies luovuttaa ja nousee töihin. Lopulta nukahtaa vielä noin tunniksi, sitten alkaakin olla aamutohinat. Kellot noin aikoja.
Näin ei vain voi jatkua, olen täysin ihmisraunio, mies auttaa kyllä viikonloput mutta viikolla hänen olisi saatava unta töiden takia, ja perhepeti ei tosiaan toimi, ei nukahda silti ja itse en saa senkään vertaa unta, ja vaikka vauva hoidossa, niin en saa unta/yksi päivä ei korvaa kuukausien univajetta.
Pelottaa eniten se, että alan tosissaan menettää rakkautta vauvaa kohtaan, ilon hetken vähenevät ja en jaksa innostua vauvan tekemisistä. Mistä ihmeestä apua tähän, miten ihmeessä voin jaksaa vielä kuukausia tällaista menoa?
Vauva siis reilu 3 kuukautta ja herättää öisin jopa puolen tunnin välein. Aina ei tosiaan ole nälkä, mutta jos annan kitistä pedissä, niin ei kyllä itsekseen rauhoitu; tissille on päästävä, vaikka vaan se nänni suuhun.
Viime yö meni esim. näin: iltapuuhat klo 19, nukahti 19.30, herää 23.00 ja vaatii ruokaa ja leikkiä (en todellakaan leiki, vältän katsetta, en puhu ja hoidan pimeässä hoidot), silti jokeltee ja vaatii huomiota, rauhoittuu vasta klo 01.00, nukkuu 02.00, vaatii ruokaa, ei asetu petiin, nukahtaa noin 02.30, herää 03.00, sama ruljanssi, havahtuu täysin hereille 04.00, jonka jälkeen otan viereeni nukkumaan ja kitisee siinä noin puolitoista tuntia, kun mies luovuttaa ja nousee töihin. Lopulta nukahtaa vielä noin tunniksi, sitten alkaakin olla aamutohinat. Kellot noin aikoja.
Näin ei vain voi jatkua, olen täysin ihmisraunio, mies auttaa kyllä viikonloput mutta viikolla hänen olisi saatava unta töiden takia, ja perhepeti ei tosiaan toimi, ei nukahda silti ja itse en saa senkään vertaa unta, ja vaikka vauva hoidossa, niin en saa unta/yksi päivä ei korvaa kuukausien univajetta.
Pelottaa eniten se, että alan tosissaan menettää rakkautta vauvaa kohtaan, ilon hetken vähenevät ja en jaksa innostua vauvan tekemisistä. Mistä ihmeestä apua tähän, miten ihmeessä voin jaksaa vielä kuukausia tällaista menoa?