Vauvani joutui äkillisesti sairaalaan..nyt parantunut mutta

[:(]

mä olen itse jotenkin tosi ahdistunut . pelkään että sama toistuu, mitään syytä ei oikein löytynyt (oli tosi kipeä, korkeat tulehdusarvot, kuume, oksentelua). Pelkään että lapsi sairastuu vakavasti ja menettämisen pelko on suuri. Meneekö tämä yleensä ohi? Jotenkin tuo palautti mieleen, että elämä voi oikeasti muuttua hetkessä. En oikein osaa ajatella enää tulevaa, vaan jotenkin sydän kurkussa seuraan lasta ja pelkään että menetän hänet. Oli ihan kamalaa nähdä vauva sairaalassa piuhoissa ja oli tuskaa odotella verikokeiden tuloksia.

 

[Jehan]

:hug: toivottavasti ei tule uudelleen... eivätkö osanneet sanoa mistä johtui?

 

[ap]

:hug: toivottavasti ei tule uudelleen... eivätkö osanneet sanoa mistä johtui?

no ei oikein löytynyt selkeää syytä, perusverenkuva oli kuitenkin ok, eikä mitään muuta löytynyt kuin korkea tulehdusarvo, korkea kuume, vähän yskää ja limaisuutta sekä oksentelua/ripulia. Tulehdusarvo laski hiljalleen, sai koko ajan antibioottia.

 

[Jehan]

voi pientä... tsemppiä siulle! :heart: ajatukset muihin juttuihin ja puuhailette toisen kanssa mukavia.

 

[saman kokenut]

:hug:
Kestää se menettämisen tunne aikansa, mutta kyllä se ajan kanssa helpottaa... Mulla kesti ahdistus pari-kolme kuukautta lapsen äkillisen sairastumisen jälkeen. Tosin vieläkin on toisinaan itku herkässä kun muistelee kaikkea mitä 1,5 vuotta sitten tapahtui.

 

[KiiajaVille]

:hug:
Älä murehdi, älä mieti ainakaan sitä menettämistä. Keskity lapseesi ja perheesi niin että heillä olisi hyvä olla.
Murehdi sitten kun sen aika on, se on vaikeeta mutta helpottaa loppujen lopuksi omaa oloasi todella paljon.

Muistan varmaan aina kun kerran hoitopaikasta soitettiin ja sanottiin että pojalla on kuumetta että pitää hakea kotiin.
Päästiin hakemaan n.30min kuluttua soitosta ja perille päästyämme kuultiinkin että hänet oli viety ambulanssilla sairaalaan.
Multa meinas lähteä jalat alta ja samantien hirveät kauhuskenariot mielessä. Hoitajat kertoivat kyllä että pojalle tuli kuumekouristuksia ja koska eivät tietäneet onko niitä ollut aikaisemmin soittivat ambulanssin ja yksi hoitajista oli lähtenyt mukaan sairaalaan. (tämä hoitaja oli ammatiltaan sairaanhoitaja, onneksi niin tiesi heti mistä oli kyse, muut hoitajat oli kovin nuoria eivätkä mitä ilmesemmin tienneet mikä oli kyseessä eivätkä olisi osanneet toimia oikein.)

Seuraava kauhistus tuli siitä kun sitten päästiin ensiapuun niin ei sitä poikaa sinne oltu tuotu, soittivat terveyskeskukseen eikä sinnekään sen nimistä/ikäistä poikaa oltu tuotu eikä kukaan ollut kuullutkaan hänestä.
(Paniikki)
Onneksi vastaanoton hoitaja tajusi vielä soittaa lastenosastolle ja sieltä hän sitten löytyi. Jostain syystä oli viety suoraan osastolle.
Kuumekouristuksia ei ole sen jälkeen ollut (onneksi) olisi varmaan tosi pelottavaa nähdä itse millainen se kohtaus on.

Toivottavasti selviää mikä teidän pikkuisella on, eniten tietysti toivon että oli vain ohimenevää eikä kyse mistään vakavasta.

 

[ap]

Kiitos vastauksista ja kokemustenne kertomisesta !! NYt lapsi siis on ihan terve, tulehdusarvo laski kokonaan, kuume laski, on hyväntuulinen oma itsensä ja kotona. Mutta jotenkin tuo koko juttu oli musta pelottava ja omituinen, että miten ne ei sitten löytänyt syytä vaikka viitenä päivänä otti verikokeita aamuin illoin ja virtsaviljelyn ym..