Vauvaperheen arki on parasta!

[riemuidiootti]

Onko mitään ihanampaa kuin vauva-arki? Voi helvetin perse. Jos tätä palstaa lukee jotkut vielä lapsettomat niin ottakaa vinkistä vaarin ja pysykää lapsettomina, älkääkä pilatko parisuhdettanne.

Minäkin olin vielä reilu 2 vuotta sitten onnellisesti naimisissa oleva mies, joka harrasti asioita ja piti elämästään. Rakastin vaimoani ja teimme paljon kaikenlaista yhdessä. Matkustelimme, kävimme kylässä, lenkillä, luonnossa, rakastelimme jne. Sitten kävi vahinko ja se tuli paksuksi. 9kk paskan jälkeen ajattelin, että helpottaa, mutta hahhah. Sittenhän se paska vasta alkoikin. 3kk koliikki, refluksi tai mikävitunlie kaikkine lisähöysteineen.

En harrasta enää mitään. Vaimo ei harrasta enää mitään. Eikä nyt yhdessä ainakaan. Hyvä jos joskus siivotaan kun se perhanan mukelo ei tee muuta kuin huutaa. Aina. Kun menen nukkumaan ennen aikaista työaamua se huutaa. Kun herään se huutaa. Kun tuun töistä kotiin se huutaa. Ja ne on aina siellä. En ole ollut vuoteen kotona ilman, että ne ois ollut siinä. Ihanasti lähellä. Paskallakin käydään ovi auki kun aina jompi kumpi on nukkumassa ja toinen vahtii sillä aikaa lasta.

Pil.. seksiä ei ole tietenkään ollut eikä siinä mitään, mutta kun ei saa edes rauhassa runkata. Omassa kotonaan. Sekin pitää tehdä jotenkin salakähmäisesti ennen kuin muut herää. Äkkiä että ehtii saada nallin lentämään. Pari minuuttia ja taas voi olla muutaman päivän ilman ajatustakaan seksistä. En tiedä koska helpottaa eikä oikeastaan kiinnostakaan. Vituttaa vaan. Kaikki.

Vaimo haluaa lisää lapsia.

 

[astrolabe]

Ei se oo noin vaikeeta. Onkohan lapsella kaikki ok, jos noin paljon itkee?

 

["vvieras"]

No sinä et näemmä halua, eikä tarvikaan haluta On meilläkin tuo aika eletty, mutta hei, se helpottaa. Vielä joskus se lapsi voi jopa ihan itse jäädä kotiin kun menette vaimon kanssa kahdestaan kävelemään. Uhmaikäiset ovat välillä raivostuttavia. Meilläkin huudettiin joka aamu kun lapsi oli jotain 2. Joka aamu oli aamupalassa jotain ihme vikaa ja niin on välillä muutenkin. No nyt se on 3,5 ja alkaa olemaan jo mukavaa. Leikkii paljon itsekseen ja keksii hauskoja juttuja, joille saa nauraa. ...ja niin meillä on se toinenkin pieni nyt tuossa maassa möyrimässä, eikä tee pahaa <kyllä sitä ekan jälkeen välillä mietti, että tälläistäkö huutoa se meidän elämä vaan on.

Yritä nyt pitää kiinni siitä perheestä ja harrastaa sitä omaa aikaa! Tottakai saat lähteä minne haluat välillä harrastamaan. No yhdessä harrastukset onnistuu vaan lastenhoitajan tai sukulaisen avulla. Eikö teillä ole ketään tuttua jolle lapsen voisi laittaa? Meillä kyllä seksiäkin on, luulisi, että siihenkin löytyisi jostain aikaa.

 

["toinen mies"]

Tiedän tunteen. Joo, on myöhäistä rypistää kun paska on jo kirjaimellisesti housuissa ja aivan turha jälkiviisaana jeesustella ja sen sijaan toivonkin vain että ne miehet joilla ei lapsia vielä ole löytävät nämä ketjut ja ottavat opikseen.

Ehkäisy, ehkäisy, ehkäisy, EHKÄISY!!!!!! Älkää helvetissä unohtako sitä tai jättäkö pois. Ja naisten painostukseenlasten hankinnasta EI IKINÄ KANNATA SUOSTUA eikä antaa pillun sokaista omaa järkeä koska naiset osaavat harhauttaa myös niin ettet itse välttämättä edes tajua!

Laitan tähän vielä hakusanoja jotta miehet, niin nuoret kuin vanhemmatkin löytävät ketjun varmemmin googlella:

vahinkolapsi
lasten hankinta
ei-toivottu lapsi
lasten vonkaaminen
vauvakuume
lisääntymishormonit
lisääntyminen
ehkäisy
elatus
elatusmaksut
katumus

 

[Data]

Ei se vauva-aika ikuisuuksia kestä, kohta pelaat ja painit lapsen kanssa.

Tiedät varmaan että tuo teidän tilanteenne on äärimmäisen harvinainen? Silti monen pienen lapsen kanssa kahdenkeskinen aika voi olla kortilla vaikka ei olisi noita mainitsemiasi ongelmia. Mutta ajattele että se ei montaa vuotta kestä ja keskity nauttimaan hyvistä puolista mitä ei muissa elämänvaiheissa ole.

 

[Danaus]

Ohhoh, mä luulin, että tää aloitus on otsikon mukainen ja vastasin siksi, koska musta ne vauva-ajat on oikeesti olleet elämän parasta aikaa, ihan täysillä.

 

["vvieras"]

Ja hei, olen todennut, että lastenhankkiminen on hulluutta, mutta välttämätöntä sellaista. Ota tämä kokeena kestätkö. Ja muuten, yksi lapsi on huomionkipeämpi kuin kaksi lasta. Muuten sille ensimmäiselle tarvii koko ajan etsiä leikkiseuraa, voi ne toki tapellakin.

 

[YksWaaa]

Tee jotain, harrasta ja hanki sinulle ja vaimollesi yhteistä aikaa.
Töpinäksi nyt!

Ei tuollainen marttyyriasenne ainakaan auta. Voin kyllä kuvitella kun iniset sohvan nurkassa tyytymättömyytäsi. Ei se vaimokaan varmaan jaksa sellaista katsella sen lisäksi, että hoitaa yhteisen lapsenne.

 

["V ieras"]

Onpa kurjaa, että sä koet asian noin

Me taas ollaan just niitä, jotka oikeasti nauttii tästä vauva-arjesta.

 

["vvieras"]

[QUOTE="toinen mies";29527725]Tiedän tunteen. Joo, on myöhäistä rypistää kun paska on jo kirjaimellisesti housuissa ja aivan turha jälkiviisaana jeesustella ja sen sijaan toivonkin vain että ne miehet joilla ei lapsia vielä ole löytävät nämä ketjut ja ottavat opikseen.

Ehkäisy, ehkäisy, ehkäisy, EHKÄISY!!!!!! Älkää helvetissä unohtako sitä tai jättäkö pois. Ja naisten painostukseenlasten hankinnasta EI IKINÄ KANNATA SUOSTUA eikä antaa pillun sokaista omaa järkeä koska naiset osaavat harhauttaa myös niin ettet itse välttämättä edes tajua!

Laitan tähän vielä hakusanoja jotta miehet, niin nuoret kuin vanhemmatkin löytävät ketjun varmemmin googlella:

vahinkolapsi
lasten hankinta
ei-toivottu lapsi
lasten vonkaaminen
vauvakuume
lisääntymishormonit
lisääntyminen
ehkäisy
elatus
elatusmaksut
katumus[/QUOTE]

Jaa no meillä mies on ollut se joka sen toisen lapsen ensin mainitsi. Vaikka esikoinen olikin uhmassaan välillä ihan hirveä. Ei tämä ole mikään naisten salaliitto, jolla yritetään saada ne siittiöt. Kyllä miehetkin lapsia haluu. Osalla on paremmat hermot.

Mutta en tosiaan suosittele kaikille lapsia.

 

[Rva Ilkeä Harmaa]

Vaikka meillä oli koliikki lapsi niin ei se läheisyys ja seksi mihinkään kadonnut. Nukuttiin vuorotellen jotta jaksetaan elää normaalia elämää.

 

[Vapaaehtoistapa]

[QUOTE="vvieras";29527737]Ja hei, olen todennut, että lastenhankkiminen on hulluutta, mutta välttämätöntä sellaista. Ota tämä kokeena kestätkö. [/QUOTE]
Ei muutes ole välttämätöntä, mistä ihmeestä tuollainen ajatus? Kyllä se suomessa on täysin vapaaehtoista, herran kiitos.

Pitäisin lisäksi aika huonona koetta, jossa epäonnistuminen merkitsee samalla sekä oman että toisen ihmisen (sen lapsen) elämän pilaamista. Enpä voisi moiseen kokeeseen ketään suositella joutuvaksi.

 

[Sellasta se on]

Sinä, sinä, sinä. Et ole vielä siis tajunnut että lapsen tulo muuttaa kaiken! Koitappa tajuta. Kyse ei ole enää sinusta, eikä vaimostasi ja teidän tarpeista, vaan lapsen tarpeista. Sellasta se on, niin se mullakin hävisi oma elämä kun lapsi synty. Ei saa nukkua, syödä, käydä vessassa rauhassa. Mutta ei tämä onneksi montaa vuotta kestä. Täytyy vaan joustaa kuin kuminauha päivä kerrallaan.

 

["vvieras"]

Ei muutes ole välttämätöntä, mistä ihmeestä tuollainen ajatus? Kyllä se suomessa on täysin vapaaehtoista, herran kiitos.

Pitäisin lisäksi aika huonona koetta, jossa epäonnistuminen merkitsee samalla sekä oman että toisen ihmisen (sen lapsen) elämän pilaamista. Enpä voisi moiseen kokeeseen ketään suositella joutuvaksi.

Välttämätöntä itselleni elääkseni onnellisen elämän.

No noinhan se menee. Kasvatuksella on suuri merkitys lapsen elämälle ja monet siinä epäonnistuvat. Osa vain vähän, osa niin paljon, että lapsi viedään pois. Itselläni auttaa, kun lapsi on hyvin hankala ja vaikka lapsi ei suostu nukkumaan, miettii, että "kestänkö tämän", "miten saan hermot kestämään tässä tilanteessa parhaiten". Ajattelen sen uhman kokeena. Lapsihan vanhempiaan kokeilee, ei se tahallaan ole ihan hirveä. Siinä on vanhemman hermot koetuksella ja pitäisi onnistua pitämään itsensä rauhallisena. Osalla lapset ovat helpompia kuin toisilla.

 

["vvieras"]

Sinä, sinä, sinä. Et ole vielä siis tajunnut että lapsen tulo muuttaa kaiken! Koitappa tajuta. Kyse ei ole enää sinusta, eikä vaimostasi ja teidän tarpeista, vaan lapsen tarpeista. Sellasta se on, niin se mullakin hävisi oma elämä kun lapsi synty. Ei saa nukkua, syödä, käydä vessassa rauhassa. Mutta ei tämä onneksi montaa vuotta kestä. Täytyy vaan joustaa kuin kuminauha päivä kerrallaan.

Tämä on se juttu. Lapsia hankkivien pitäisi muistaa, että pitää valmistautua siihen, ettei vähään aikaan elä vaan itselleen vaan lähinnä sille omalle lapselleen. Ei se kauaa sitäpaitsi kestä, vaikka siltä tuntuisi. Kohta ne lapset käyvät ostamassa sieltä lähikaupasta maitoa ja tyhjentää asianpesukoneen.

 

["Aloittaja"]

Sinä, sinä, sinä. Et ole vielä siis tajunnut että lapsen tulo muuttaa kaiken! Koitappa tajuta. Kyse ei ole enää sinusta, eikä vaimostasi ja teidän tarpeista, vaan lapsen tarpeista. Sellasta se on, niin se mullakin hävisi oma elämä kun lapsi synty. Ei saa nukkua, syödä, käydä vessassa rauhassa. Mutta ei tämä onneksi montaa vuotta kestä. Täytyy vaan joustaa kuin kuminauha päivä kerrallaan.

En mä halunnut isäksi. Silleen vaan kävi. Tyhmyyttäni. Enkä mä siitä ketään muuta syytä kuin itseäni. Myönnän olevani itsekäs, minkäs mä sille teen. Tykkäsin mun elämästä. Sanon vaan rehellisesti ja varoittava esimerkkinä, että olkaa varovaisempia ja miettikää mitä haluatte hyvissä ajoin. Olkaa nuoria kun vielä voitte. Ja jos puoliso vonkaa lapsia, ja olet varma ettet niitä halua niin juokse. Kovaa.

 

[Sellasta se on]

[QUOTE="Aloittaja";29527816]En mä halunnut isäksi. Silleen vaan kävi. Tyhmyyttäni. Enkä mä siitä ketään muuta syytä kuin itseäni. Myönnän olevani itsekäs, minkäs mä sille teen. Tykkäsin mun elämästä. Sanon vaan rehellisesti ja varoittava esimerkkinä, että olkaa varovaisempia ja miettikää mitä haluatte hyvissä ajoin. Olkaa nuoria kun vielä voitte. Ja jos puoliso vonkaa lapsia, ja olet varma ettet niitä halua niin juokse. Kovaa.[/QUOTE]

Lohduttaudu sillä että ei tuo oikeasti montaa vuotta kestä. Kunhan vauva kasvaa taaperoksi ja isommaksi, niin yhtäkkiä huomaatkin että sen kanssa on ihan kiva jotain tehdä. Tsemppiä. Se että ei saa nukkua, on ihan hirveää, mutta päivä kerrallaan ja pannullinen kahvia naamaan.

 

["vvieras"]

[QUOTE="Aloittaja";29527816]En mä halunnut isäksi. Silleen vaan kävi. Tyhmyyttäni. Enkä mä siitä ketään muuta syytä kuin itseäni. Myönnän olevani itsekäs, minkäs mä sille teen. Tykkäsin mun elämästä. Sanon vaan rehellisesti ja varoittava esimerkkinä, että olkaa varovaisempia ja miettikää mitä haluatte hyvissä ajoin. Olkaa nuoria kun vielä voitte. Ja jos puoliso vonkaa lapsia, ja olet varma ettet niitä halua niin juokse. Kovaa.[/QUOTE]

Ymmärrän, kun teillähän tuo ei ollut mitenkään suunniteltua. Jotenkin voisin kuvitella, että silti olisit jossain vaiheessa saattanut haluta isäksi, toki et olisi tiennyt mitä siitä seuraa. Mutta älä syytä sitä vahinkoa. Sinä et myöskään osaa samaistua siihen lapsettomien osaan. Saattaisit oikeasti miettiä, mitä jos et koskaan saisi lapsia, ei ketään kelle antaa osan elämästä, ei ketään kuka on sinun vertasi. Vanhemmiten niitä lapsia ei enään saa. Jos tietää, ettei niitä halua, ei toki kannata hankkiakaan. Kannattaa toki muistaa, että se on lopullinen päätös. Itselleni ja monelle muulle (miehellekin), ne lapset ovat lahja, elämän tarkoitus, joka tuo sitä onnellisuutta niiden kamalien uhmien jälkeen. Meillä toki vauvaaika oli ihanaa, kun ei ollut koliikkia, mutta uhmaikä sitten ihan hirveä.

Olen onnellinen 2 lapsen äiti , mieskin näyttäisi onnelliselta.

Minkä ikäinen lapsi on?

 

[poihkl]

Kiitos tästä. Elämä on niin lyhyt, että ei tulisi mieleenkään hukata siitä edes muutamaa vuotta jonkun "elämään kuuluvan pakollisen pahan" takia jotta voisi olla sitten kunnollinen kansalainen. Eri asia jos elämä ei olisi elämää ilman lapsia, mutta kun ei niitä tarpeelliseksi koe, niin miksi vaivautua kun voi keskittyä nauttimaan täysin rinnoin omasta vaelluksestaan maan päällä ja vaikka raha ei tuo onnea, niin kyllä sillä säästyvällä valtavalla rahasummalla saa kaikkea kivaa uima-altaasta urheiluautoon ja kyllä se elämänlaatua nostaa vain kummasti. Kuten myös uskomaton parisuhde ja villi ja kiihkeä seksielämä, vaikka aina toitotetaan, että sitä "elämän suurinta rakkautta" ei saa kokea kun on lapsia, niin silloin jää taas tällainen täysin puolisolle omistautuva romanttinen rakkaus kokematta. Valitettavan moni kokee tämänlaisen sisällöllisen "rikkauden" elämässä suorastaan loukkaavaksi, vaikka sitten toitottaa sen oman elämänsä rikkauden olevan se ainoa oikea tapa. En tiedä sitten onko se kateutta, ahdistusta vai ymmärtämättömyyttä. Pääasia että elämä on mukavaa ja onneksi voi valita nykyään niin, että omassa elämässä on mukava olla. Onhan se valinta vaikea tehdä kun on niin tiukka malli sille millainen pitäisi olla ja jos kumppani haluaa erilaista elämää, niin on se vaikeaa kävellä pois, mutta on se sen arvoista. Onneksi itse löysi jokusen pettymyksen jälkeen sen aidosti lapsia haluamattoman puolison.

 

["vvieras"]

Kiitos tästä. Elämä on niin lyhyt, että ei tulisi mieleenkään hukata siitä edes muutamaa vuotta jonkun "elämään kuuluvan pakollisen pahan" takia jotta voisi olla sitten kunnollinen kansalainen. Eri asia jos elämä ei olisi elämää ilman lapsia, mutta kun ei niitä tarpeelliseksi koe, niin miksi vaivautua kun voi keskittyä nauttimaan täysin rinnoin omasta vaelluksestaan maan päällä ja vaikka raha ei tuo onnea, niin kyllä sillä säästyvällä valtavalla rahasummalla saa kaikkea kivaa uima-altaasta urheiluautoon ja kyllä se elämänlaatua nostaa vain kummasti. Kuten myös uskomaton parisuhde ja villi ja kiihkeä seksielämä, vaikka aina toitotetaan, että sitä "elämän suurinta rakkautta" ei saa kokea kun on lapsia, niin silloin jää taas tällainen täysin puolisolle omistautuva romanttinen rakkaus kokematta. Valitettavan moni kokee tämänlaisen sisällöllisen "rikkauden" elämässä suorastaan loukkaavaksi, vaikka sitten toitottaa sen oman elämänsä rikkauden olevan se ainoa oikea tapa. En tiedä sitten onko se kateutta, ahdistusta vai ymmärtämättömyyttä. Pääasia että elämä on mukavaa ja onneksi voi valita nykyään niin, että omassa elämässä on mukava olla. Onhan se valinta vaikea tehdä kun on niin tiukka malli sille millainen pitäisi olla ja jos kumppani haluaa erilaista elämää, niin on se vaikeaa kävellä pois, mutta on se sen arvoista. Onneksi itse löysi jokusen pettymyksen jälkeen sen aidosti lapsia haluamattoman puolison.

Tuo "pakollinen asia", jonka ylempänä mainitsin, on vain itselleni välttämätön ollakseni onnellinen. Ei ole mikään status tai "kunnon kansalainen" symboli vaan ihan oikea biologisen tarpeen aiheuttama perheenperustamisvietti. Joillain ei tätä viettiä ole ja voisin väittää, että heistä löytyy ne onnellisimmat. Meidät luotiin haluamaan lisääntymään. Synnytys on muuten maailman ihmeellisin ja ihanin tapahtuma ja se vastasyntynyt vauva. Ajattelisin, etten ole saanut elää kokonaan ilman niitä lapsia. Itse nautin ihan aidosti siitä lasten kasvattamisesta, vaikka se on välillä rankkaa.

Hyvä, että löysit sellaisen puolison, niitä kun aika harvassa on.

 

["heh"]

Mutta tuohan on vain teidän ongelma, saamattomuus ja laiskuus.
Kun meillä oli 1 vauva, mnä hain vakiviran sinä aikana, ja mies teki gradun. (eli paljon pois kotoa) Kyllähän 2 ihmistä voi nukkua vuorotellen jos lapsia on yksi vauva.

 

["huoh"]

Nyt pitää olla vastuullinen, olit vastuuton kun teit lapsen koska et sovi perheelliseksi.

 

["nainen"]

Vauva-aika ON perseestä, vaikka vauva ei olis edes kovin huutava tapaus. Meillä nyt tuo toinen on kohta vuoden, eli kohta loppuu tämä paska meidän perheessä lopullisesti kun lapsiluku on täynnä. Koeta aloittaja sinnitellä, älkää tehkö toista jos et jaksa oikeasti, mutta jos vähääkään jaksat niin tehkää; niistä on lopulta kasvaessaan (heti vauva-ajan jälkeen) seuraa toisilleen ja TE PÄÄSETTE HELPOMMALLA KUIN YHDEN LAPSEN VANHEMMAT.

 

["vvieras"]

Kiitos tästä. Elämä on niin lyhyt, että ei tulisi mieleenkään hukata siitä edes muutamaa vuotta jonkun "elämään kuuluvan pakollisen pahan" takia jotta voisi olla sitten kunnollinen kansalainen. Eri asia jos elämä ei olisi elämää ilman lapsia, mutta kun ei niitä tarpeelliseksi koe, niin miksi vaivautua kun voi keskittyä nauttimaan täysin rinnoin omasta vaelluksestaan maan päällä ja vaikka raha ei tuo onnea, niin kyllä sillä säästyvällä valtavalla rahasummalla saa kaikkea kivaa uima-altaasta urheiluautoon ja kyllä se elämänlaatua nostaa vain kummasti. Kuten myös uskomaton parisuhde ja villi ja kiihkeä seksielämä, vaikka aina toitotetaan, että sitä "elämän suurinta rakkautta" ei saa kokea kun on lapsia, niin silloin jää taas tällainen täysin puolisolle omistautuva romanttinen rakkaus kokematta. Valitettavan moni kokee tämänlaisen sisällöllisen "rikkauden" elämässä suorastaan loukkaavaksi, vaikka sitten toitottaa sen oman elämänsä rikkauden olevan se ainoa oikea tapa. En tiedä sitten onko se kateutta, ahdistusta vai ymmärtämättömyyttä. Pääasia että elämä on mukavaa ja onneksi voi valita nykyään niin, että omassa elämässä on mukava olla. Onhan se valinta vaikea tehdä kun on niin tiukka malli sille millainen pitäisi olla ja jos kumppani haluaa erilaista elämää, niin on se vaikeaa kävellä pois, mutta on se sen arvoista. Onneksi itse löysi jokusen pettymyksen jälkeen sen aidosti lapsia haluamattoman puolison.

No itse haluan mieluummin ne lapset kun sen urheiluauton tai uima-altaan. Mutta se on ihan mielipidekysymys. Tuo kokemasi elämä ei kestä kauaa. Entäs jos vaimolla alkaa halut loppua, parisuhde tuntuu liian tutulta ja tylsältä. Vaihdat vaan puolisoa? Vanhana ihmisenä ei enää toimi (joillain jo joskus 40-50 vuotiaana alkaa toimintakyky uupua) ja siinäs sitten yksin matkustelet niitä samoja kaupunkeja, jotka kävit jo kauan sitten. Maailma näyttää suurelta ja mahtavalta, mutta ei se ole. Kuulostaa parikymppisen miehen ajatusmaailmalta, jollon ollaan päästy äidin helmoista ja maailma näyttää niin reilulta paikalta elää jossa vaan taivas on rajana. Se maailman seksikkäin puoliso voi alkaa ärsyttää ja sitä työpaikkaakaan ei saa. Työttömänä istutte kahdestaan syöden näkkileipää, kun ei ole varaa edes kuntosalilla käydä.

 

[poihkl]

[QUOTE="vvieras";29527897]Tuo "pakollinen asia", jonka ylempänä mainitsin, on vain itselleni välttämätön ollakseni onnellinen. Ei ole mikään status tai "kunnon kansalainen" symboli vaan ihan oikea biologisen tarpeen aiheuttama perheenperustamisvietti. Joillain ei tätä viettiä ole ja voisin väittää, että heistä löytyy ne onnellisimmat. Meidät luotiin haluamaan lisääntymään. Synnytys on muuten maailman ihmeellisin ja ihanin tapahtuma ja se vastasyntynyt vauva. Ajattelisin, etten ole saanut elää kokonaan ilman niitä lapsia. Itse nautin ihan aidosti siitä lasten kasvattamisesta, vaikka se on välillä rankkaa.

Hyvä, että löysit sellaisen puolison, niitä kun aika harvassa on.[/QUOTE]

Anteeksi, en viitannut sinuun tuolla pakollisella pahalla, en edes huomannut että sellaisesta puhuttiin. Minulle on omat vanhempani toitottaneet ja painostaneet sitä, että lapsia kuuluu tehdä tai on huono ja kelvoton ihminen ja ovat jopa katkaisemassa välejämme tämän asian takia kun olen niin heidät pettänyt. Hekin tekivät vaikka eivät edes halunneet (ja sen on kyllä huomannut). Muualtakin saanut kuulla vastaavaa hyvin paljon, vaikka olemme asian suhteen pitäneet hyvin matalaa profiilia, mutta jotkut asiat vain provosoivat, vaikka niistä ei numeroa tekisikään. Meiltä se lisääntymisvietti tosiaankin puuttuu vain ja emme suoraan sanoen edes pidä lapsista.