vauvojen/lasten ruokailu ja nukkuminen

["vieras"]

Kasvaessaan jotut tarvitsee enemmän tukea nukahtamis- ja syömistilanteissa, kuin toiset, mutta varsinaiset ongelmat näihin liittyen on kyllä valtaosin vanhemmista peräisin, ei lapsesta.

Ja mihin ihmeeseen tämä perustuu? Että ongelmat on valtaosin vanhemmista peräisin, en tajua kyllä alkuunkaan. Kerrotko, että mitä tarkoitat? Ja onko tuossa joku tutkimus taustalla, en ole sellaisesta kuullutkaan.

En käsittääkseni ole väittänyt, etten nukuttaisi, mutta varon käyttämästä tuota termiä kovinkaan usein, koska siihen liittyy niin suuri väärinkäsityksen mahdollisuus. Laitan iltapalan noin 18.45 ja sen jälkeen lapset itse tapaavat jo sanoa, että väsyttää. Varsinkin kuopus hakeutuu sänkyyn lepäämään, kun on väsy, esikoinen odottaa aikuista mukaan. Jos eivät itse mene sänkyyn hammaspesun jälkeen, ehdotan että luettaisiinko jo iltasatu (se luetaan joka ilta). Sadun jälkeen laulan päivänsäde ja menninkäinen -laulun (näin on tehty aina, jo raskausaikana lauleskelin tuota) ja saatan silittää kuopusta hetken. Yleensä nukahtavat jo toisen säkeistön puolivälissä.

Öö, mitä muuta tuo on kuin nukuttamista? Iltasatu, laulu ja silitys? Öhöm, en kyllä tiedä mikset voi sanoa tuota nukuttamiseksi, kun sitähän se on!