Aika nolo tilanne, ehkä paras olisi jos äitinne pyytäisi niitä vauvatavaroita takaisin, jotta voisi antaa ne sitten sinulle lainaan. Tai jos vain pystyt suoraan sanomaan veljen vaimolle, että et ehkä halua ostaa heiltä mitään uusia, mutta ottaisit mielellään ne vanhat vauvalelut tunnearvon vuoksi, jotka on ollut teillä lapsuuden kodissa.
Olen itse ostanut joitakin aika kalliita vauvajuttuja (niin kuin useimmat uutena on..) ja en aio antaa niitä kenellekään lainaan (en kavereille en sukulaisille). Minusta siinä ei ole mitään outoa. En ole koskaan odottanut kenenkään antavan myöskään minulle mitään, enkä ole myös saanut keneltäkään mitään tarjousta. En antaisi lainaan vaatteita esim. siitä syystä, että en saisi niitä takaisin enää samassa kunnossa, olisivat kuluneita, tahroilla ym. Kaikki eivät huolehdi tavaroista samalla lailla, joten olisi ikävä jos itse huolella pitämäni tavarat joku muu sitten lainassa ollessa "tuhoaisi" ja niitä ei tekisi itse mieli enää seuraavalla lapsella käyttää. Mutta siis sellaiset vaatteet joista en itse erityisemmin pidä/joita ei tullut edes lapsella pidettyä vauvana/joilla ei ole mitään tunnearvoa voisin antaa eteenpäin/lahjoittaa ja niitä en edes haluaisi takaisin.
Myös äitini koki moneen kertaan sen, että mitä antoi lainaksi ei koskaan saanut takaisin
Ja jos jotain sai niin aina ne kaikista huonoimmat eli ne parhaimmat mitä oli annettu lainaan oli myös pidetty itsellä ja palautettiin vain ne huonoimmat!
Ainoa hankala juttu on se, että nyt oma äitini on ostanut meille aika monia vauvatavaroita ja ainakin jossain vaiheessa ns. oletti että antaisin ne sitten eteenpäin sisaruksilleni. Minua suunnattomasti ärsytti tuo, koska en aio antaa niitä (tiedän ettei esim. veljeni koskaan palauttaisi mitään) ja hienovaraisesti yritin sen myös välittää äidilleni. Tavarat ovat siis sellaisia leluja, vaatteita ym. mitkä olisin voinut itse ostaa (ne olivat tarpeellisia), mutta äitini välttämättä halusi ostaa ne, olen myös kieltänyt häntä ostamasta joskus tavaroita, mutta hän ei sitä kuuntele. Minulle tulee joihinkin tavaroihin/leluihin todella paljon tunnearvoa, kun ne on olleet lapsellani ja en siitä syystä halua laittaa niitä kiertoon, josta en mahdollisesti koskaan saisi takaisin tai jos saisin niin huonommassa kunnossa.
Tuli muuten mieleen, että meillä olen pyytänyt äitiäni pitämään kaikki lapsuuden kodin rakkaimmat/arvokkaimmat lelut siellä äidilläni "mummolassa", jotta lapsenlapset saavat leikkiä niillä aina käydessään. Monet niistä leluista on minulle tosi rakkaita (esim. jotain vanhoja erikoisempia dubloja, nuket, kuviolliset puupalikat, brion junaradan tiettyjä osia jne.) ja olisi kamala, jos esim. veljeni ottaisi ne itselleen ja sieltä joutuisi sitten omille teilleen... mutta en ole halunnut ottaa niitä itselleni, koska myös sisarukseni ovat leikkineet niillä ja heillä voi olla niihin myös tunnearvoa, mutta toivon että kaikki meistä ymmärtäisivät että paras paikka niille olisi se "mummola" jossa kaikkien lapset saisivat leikkiä niillä tasapuolisesti.
